Älä pelkää murhemakrillia

Mangomalen

Tällaisissakin maisemissa on mahdollista olla onneton.

Minä olin.

Jo ennen matkaa tiesin, että tulen varmasti käsittelemään monia asioita. Viime kuukausiin on mahtunut ilojen lisäksi paljon huolta, surua ja univelkaa. Siksi osasin varautua, että kiireen hellittäessä ne puskevat ulos, mutta en siihen, missä muodossa: turtana uupumuksena.

Olo oli monta päivää hyvin yhdentekevä.

Katsoin turkoosia merta tuntematta mitään. Ihmiset näyttivät tylyiltä ja talot mitäänsanomattomilta. Pienetkin asiat, kuten kaupassa käynti ja kartan lukeminen, tuntuivat valtavilta ponnistuksilta. Stressasin aivan kaikkea, kuten sitä, että bussi saattaa ajaa vahingossa väärään kaupunkiin.

Miten maailmaan sokeasti luottavasta huimapäästä saattoi kuoriutua näin kontrollinhaluinen ihmismytty? Sitä mietin, kun en uskaltanut kysyä keneltäkään, miten pesukone toimii.

Koska olo oli niin vaikea, tunsin syvää halua paeta. Tuntui, että olen jumissa maailman perimmäisessä kolkassa, ja ainoa keino lievittää oloa on päästä ihan mihin tahansa muualle.

Ja niin olisin varmasti tehnytkin, jos en olisi jo viime matkalla oppinut, että se ei auta mitään.

Sielunmaisema on paljon tärkeämpi seikka kuin ympäröivät maisemat. Kun silmien takana tapahtuu kauniita asioita, tapahtuu myös niiden edessä. Jokainen, joka on ollut rakastunut marraskuussa, tietää mistä puhun. Sama pätee kääntäen: kun olo on harmaa, myös maailmasta katoavat sävyt.

Tuskainen olo ei ikinä muutu paikkaa vaihtamalla, koska ainoa, mitä oikeasti haluaa karkuun, on oma itse.

Siksi päätin pysyä Albanian rannikkokylässä niin kauan, että tyynyn.

Aamulla herätessäni sanoin itselleni: tänään olen pahalla päällä enkä tee mitään itseni piristämiseksi. Olenpahan vaan.

Vein kiukkuni pitkille kävelyretkille. Ulkoilutin ajatuksiani pitkin rantoja ja linnanraunioita. Piikkioksat repivät jalat naarmuille. Makasin apaattisena riippumatossa.

Hitaasti olo alkoi hellittää.

Niin käy aina. Samalla hetkellä, kun katsoo surkeuttaan silmiin ja antaa sen olla juuri sellainen kuin se on, se alkaa pienetä.

Jos siis koet selittämätöntä pahaa oloa, on aika rauhoittua. Ilottomuus, jatkuva murehtiminen ja oman seuran karttelu ovat siitä selviä merkkejä.

Ihan ensimmäiseksi lopeta psyykkaamasta itseäsi olemaan kiitollinen ja tyytyväinen. Jos et ole, et ole. Millään ei saa itseään helpommin pahalle päälle kuin sillä, että pakottaa itsensä olemaan iloinen.

Sano ääneen: minä olen onneton. Minä VIHAAN elämääni. Minua surettaa ja pelottaa. Ärrygghh. Anna tulla vaan!

Tunteitaan ei pidä muuttaa, niitä pitää ymmärtää.

Istu alas ja ota paperia niistämistä ja kirjoittamista varten. Vuodata pois pettymykset, pelot ja surut. Mistä tämä olo tulee? Mitä pelkään? Mikä sattuu? Tärkeintä on saada kaikki ulos.

Se ei ole helppoa, koska itsensä kohtaaminen on kovaa työtä. Mutta muista, että asioiden käsitteleminen ei ikinä aiheuta meille yhtä pahaa mieltä kuin niiden välttely.

Kun jokin kohtaamaton asia on vasta piilossa pinnan alla, se näyttää suurelta, tummalta ja hirvittävältä kuin tiikerihai.

Mutta kun sitä nappaa kiinni kainaloista, nostaa päivänvaloon ja sanoo: "ai, tällainen sinä nyt olet, ole siinä vaan", tiikerihain sijasta käsissä onkin pienen pieni murhemakrilli.

Ja kukapa nyt makrilleja pelkäisi.

Kommentit

pienisisko
Spin off

Mutta kun sitä nappaa kiinni kainaloista, nostaa päivänvaloon ja sanoo: "ai, tällainen sinä nyt olet, ole siinä vaan", tiikerihain sijasta käsissä onkin pienen pieni murhemakrilli.

 Voi että. Naurattaa niin että itkettää. Tai toisinpäin. Mutta tuo on jotain niin osuvaa... murhemakrilli. :D Thihihi. 

Roosa
Mangomalen

Ihana sinä!

jenniäl (Ei varmistettu)

Osasit kirjoittaa tuntemukseni (jo monen kuukauden ajalta) täydellisesti. Olen hakenut fiiliksilleni sanoja, ja sitten joku muu osaa pukea ne kokonaiseen asuun. Murhemakrilli. Sehän se on.

Vaikutat hyvin viisaalta ja harvinaislaatuiselta naiselta. Kiitos teksteistäsi.

Roosa
Mangomalen

Se on niin hyvä tunne, kun joku tavoittaa omat tunteet sanoiksi. Katja Kallion Säkenöivät hetket oli pelkkää sitä.

Kiitos todella kauniista sanoistasi. Oikeasti.

Ee (Ei varmistettu)

Hieman vajaa kuukausi sitten minäkin köllöttelin yhdessä niistä neljästä riippumatosta ja leikkasin aamupalaleipäni tuolla samalla pöydällä :) Ihana paikka.

Roosa
Mangomalen

Eikä! Ihana paikka totta tosiaan. Tomaatit ja kissanpennut ja riippumatot.

Jenniii
Pupulandia

Halaus murhemakrillille! Oikean saat, kun kotiudut. <3

Roosa
Mangomalen

Etenkin kun ollaan ihan naapureita kohta ♡

Jenniii
Pupulandia

Mitämitä?! Can't wait! :)

Ihana kirjoitus! Minulla on taipumusta päättömään murehtimiseen vaikka kaikki olisi hyvin. Pitääpä kokeilla seuraavalla kerralla muuttaa hai makrilliksi :) 

Roosa
Mangomalen

Kyllä se siitä muuttuu! Ehkä välillä rauskuksi tai meduusaksi tai merisieneksi, kuka tietää, kunhan muuttuu.

Roosa
Mangomalen

Kiitos sinulle, kun luit ja kommentoit!

JenniN (Ei varmistettu) http://destinationunfamiliar.blogspot.de

Todella hyyvä teksti, totta joka sana! Itse Turkissa asuessani tuntui niin väärältä tuntea pahaa oloa, sillä halusin vain nauttia upeasta kaupungista ja kokemuksesta. En vain pystynyt täysillä nauttimaan kaikesta näkemästäni, sillä silmien takana kaikki ei ollut kunnossa.

Roosa
Mangomalen

Nimenomaan. Onneksi silti jälkikäteen ajat muistaa hyvin kauniina ja vähän unenomaisina. Ja aina voi palata.

What else is there?

Hahaa, miksei murhemustekala. Tai mustetonnikala. Murheahven :DD kuolen nauruun täällä.

Mutta siis erittäin nätisti kirjoitettu teksti taas, upeeta!

What else is there?

Mustetonnikala... Sepä se. Oon juonut liikaa kahvia tänään !

Roosa
Mangomalen

Mustetonnikala onkin se pirullisin, tahraa ja pinttää kaikki paikat mustuudellaan. Toisin kuin sinä ja hervoton kommenttisi. Pus!

tuutii (Ei varmistettu)

voi mikä kirjoitus &lt;3 kiitos tästä.
murheenkin kanssa voi olla kaveri, olla sujut. että ok, ole vaan, en minä tästä lamaannu.
minut juuri irtisanottiin töistä koska olen ollut niin paljon sairaana ja poissa - kuinka turhauttavaa, niin monella tapaa. en haluaisi mitään muuta kuin parantua, olla terve ja lähteä kymmenen kilometrin turhautumiskävelylle.
pus sinne!

Roosa
Mangomalen

Voi ei, olen tosi pahoillani. Voimia tosi paljon. Muista, että edessä on ihan loputtomasti hienoja ja kauniita asioita, ja näin kävi vain, jotta niille tulisi tilaa. Vaikkei siltä tuntuisi, lupaan, että se on totta. Kaikki järjestyy. Sata suukkoa.

eksyksissä (Ei varmistettu)

Taas tää postaus tuli jotenkin ihan oikeaan saumaan. Oon kova murehtimaan asioita etukäteen, joten vaikka just nyt elämä on kaikin puolin kivaa, niin tulevaisuus pelottaa. Joka päivä tulee jossain vaiheessa fiilis, että ei jaksa hymyillä, olla eikä ainakaan tehdä mitään. Mutta tämä postaus oikeasti auttoi tähän fiilikseen. Ehkä mun ei tarvi ratkasta mitään, ehkä mun vaan pitää olla ja hyväksyä asiat sellasina kun ne ovat ja tulevat.

Roosa
Mangomalen

Niin kaunis kommentti, juuri siitä on kyse. Antaa vain asioiden olla, niin solmut aukenevat kyllä. Ja pikkuhiljaa opit murehtimaan vähemmän. Kaikki on hyvin ja kohta vieläkin paremmin.

rrrrr (Ei varmistettu)

Hei Roosa! Täällä toinen samannimensukuinen. Olen lähdössä yksin reppureissuun ausseihin ja indoihin nyt syksyllä ensimmäistä kertaa ikinä. Sinun ihana välitön tapa kirjoittaa maailmasta avoimin sydämmin ja silmin on ihan niin vaan loistavaa, että välillä lukiessa on tehnyt mieli itkeä kyyneliä ilon ja välillä myötätuntoisen surun. Olisi mahtavaa, jos sulla olisi antaa jotain vinkkiä matkaan lähtöön, elämään ausseissa tai yksinreissaamiseen. Voit vastata vaikka tuohon sähköpostiin, mikäli se sopii sinulle. Jos ei sovi, ei sekään haittaa. Sainpahan ainakin syyn kertoa miten paljon ihailen tapaasi kohdata maailma.

Roosa
Mangomalen

Hei samannimensukuinen! Siinä onkin sulla hupia kun kuuntelet muiden tuskailua surisevan ärrän kanssa. Rrrrr. Sikana onnea lähtöpäätöksestä, et tule katumaan! Koska on lähtö? Ja totta kai sopii. En vain näe noita sähköpostiosoitteita, pelkän nimimerkin. Laita postia ja kysymyksiä mangomalen @ gmail. com niin vastailen siellä! Ja kiiiiiiiitos ihanista sanoista.

katrinah (Ei varmistettu)

Mä taidan olla ihastunut! Ei vain, sun tapa kirjoittaa on aivan mahtava ja jollain kummalla tavalla postauksesi tulevat juuri niihin hetkiin kun niitä tarvitsee. Eli kiitos &lt;3 Elämä on välillä makrillia, välillä auringonpaistetta ja kaikki hetket on tarkoitettu elettäväksi.

Roosa
Mangomalen

Voi sinä, kiitos sinulle. Elämä on ihme!

Vierailija (Ei varmistettu)

HEi Roosa! Käytännön kysymys reissuun liittyen. Teitkö viime reisuulle lähtiessä jotain ilmoituksia maistraattiin/postiin/ulkoministeriölle. Olen lähdössä pidemmälle reissulle ja irtisanon kämpän, mutta oon vähän ihmeissäni että tuleeko tehdä jokin tilapäinen muutto ilmoitus esim. Aion kyllä reissata ympäriinsä enkä sinänsä siis asu ulkomailla, joten kotimaanahan säilyy tietty Suomi. Oon vaan vva niin sanotusti. Mutta joo, mites siä hoidit homman?

Roosa
Mangomalen

Siirsin osoitteeni vanhempien luokse. Ensi kerralla otan varmasti käyttöön netpostin. Ulkoministeriölle en yleensä ilmoita mitään, mutta Itä-Timoriin mennessä täytin netissä sen lappusen, että siellä ollaaan, jos jotain sattuu.

Tämä lohdutti. Kiitos ja monta sydäntä sinne.

Roosa
Mangomalen

Iso rutistus takaisin!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.