Iloisesti kuutamolla

Mangomalen


Makaan untuvapeiton alla.

Toisella puolella makaa poika, joka saa kaikki ympärillään nauramaan, toisella puolella tyttö, jolla on lempeä ääni ja olemus. Löhöämme lämpöisenä myttynä peiton alla ja katsomme yhdentekevää elokuvaa. Nukahdan kesken.

Asuin viikon ajan kaveruksilla Hobartissa. En muista, kenen seurassa olisin viimeksi nauranut niin paljon. Koti oli kaunis, samoin merellinen asuinalue ja koko kaupunki. Kiipesimme vuorelle, jossa mylvimme kuin pienet eläimet, ja joimme itsemme hiprakkaan siideribaarissa, jossa poika on töissä. Ajoimme taksilla. Aamuisin kannoimme patjan takapihan aurinkoon ja poika soitti kitaraa. Vatsa oli täynnä halpaa intialaista ja kallista rosesiideriä.

Kävin haikkausretkellä toteamassa, että kipeänä ja sateessa telttailu on paskin kombo ikinä. Olin aivan syväjäässä. Kengät kastuivat, eivätkä edes kaikki vaatteet ja kaksi makuupussia lämmittäneet oloa siedettäväksi. Vihaan telttailua. Aina on liian kylmä tai kuuma.

Sisällä on mukavampaa.

Pari yötä nukuin valokuvaajalla, joka kertoi tarinoita Iranista ja loihti maukkaita burritoja. Kadulla tutustuin hippipoikaan, jonka kanssa poimin simpukoita ja join teetä, ja ruokakaupassa tyttöön, jolla oli Marimekon kangaskassi ja joka vei juhlimaan baariin, jossa oli avonainen katto, pallolyhtyjä ja tiiliseinälle heijastettu kuu.

Oli kaikenkattavan helppo olo ja raikas ilma. Oli toreja, kukkapaitoja ja napakka tuuli.

Pitkällä matkalla on rentouttavaa tavata ihmisiä, joiden seurassa voi relata ja olla täysin oma, hassu ja hauras itsensä.

Ystävät kotona eivät täysin käsitä elämää, jota täällä elän, kun taas täällä olevat ihmiset taas eivät täysin käsitä minua. No, onneksi en itsekään käsitä mistään sen enempää.

Viime aikoja leimaa olotila, jota kutsuisin nimellä iloisesti kuutamolla. Olen aivan pihalla kaikesta. En seuraa uutisia enkä mieti maailmaa tai itseäni. Vain olla körnötän ja annan pallon pyöriä. Sillä pallohan pyörii.

Yksi maapalloon liittyvä ajatus on ilahduttanut minua viime aikoina suuresti. Se kuuluu:

If you ever start taking things too seriously, just remember that we are talking monkeys on an organic spaceship flying through the universe.

Totta joka sana. Niin totta, että olin varma, että sitaatin takana on joku suuri ajattelija. Vonnegut? Bukowski? Kierkegaard?

No ei, vaan suurisuinen Pelkokertain-juontaja Joe Rogan. No, ajatus on tärkein. Ja hyviä ajatuksia Roganilla piisaa:

"If you haven't peed to bed, you haven't taken enough changes."

"Dudes who buy white underwear... Stop it!"

"The balance to life is kale shakes and cup cakes."

Olen löytänyt ihmisen, joka todella ymmärtää.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana ihana ihana Roosa! Mulla on kanssa pian alkamassa pidempi reissu, jolla ei näillä näkymin ole vielä tarkkaa määäränpäätä tai loppua, ainoastaan alkupäivämäärä tiedossa. Jotenkin on ihan outo fiilis, periaatteessa voin mennä mihin lystään ja olla tekemättä töitäkin aika pitkään jos ei nnappaa, mutta en oikein tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. Mihin mennä? Mitä tehdä? Miten olla? Samalla parasta, ettei ole yhen yhtä suunnitelmaa tai velvollisuutta odottamassa ja samalla aika pelottavaakin. Tuleeko tästä mitään? Tapaanko ihania tyyppejä vai onko kaikki ihan pöhköä? Sitten kun oon lukenu näitä matkablogeja niin oon tajunnut, että helposti sitä alkaa mieltämään päässään että millasta sielä reissun päällä pitäisi sitten olla vaikka kaikkien reissut ja haluamisethan nyt on omanlaisiaan. Noh, ehkä tää on tällästä jännitystä.

Roosa
Mangomalen

Kaikki menee juuri, kuten kaiken kuuluu mennä. Lupaan sen. Elämä on ihmeellinen. Ihana, kun lähdet. Nauti sormenpäitä myöten!

renja (Ei varmistettu) http://likeacolorscheme.blogspot.com

en kestä kun kirjoitat niin ihanasti ja ihania asioita!!

Roosa
Mangomalen

Ihana, kiitos!!

Kommentoi