Lehdet heiluivat tuulessa, juoksin meressä ja nauroin

Ladataan...
Mangomalen

 

Tasmania.

Niin kummallinen saari, hyvin hellä ja hassu. Karu rennolla tapaa. Rakastuin niin, että sattuu.

En osaa aloittaa tämän postauksen kirjoittamista, sillä kyse on merkityksellisistä viikoista. En halua summata, mitä tein. Ei se ole oleellista. Oleellista ovat hetket, joina tuntui, että sydän pakahtuu.

Niitä oli niin koko ajan.

Kerran aurinko laski vaaleanpunaisena ja oli pakko pinkaista juoksuun. Merivettä loiskui paljaille säärille. Nauroin ääneen. Kun hengästyin liikaa, pysähdyin. Minne meninkin, poimin simpukoita. Nyt minulla on niitä iso pussi.

Kaikki Tasmanian surffarit tuntuvat tuntevan toisensa, joten kaikkialta löytyi peitto ja piparminttuteetä.

Oli päiviä, kun en tehnyt rankkasateen takia mitään. Istuin takan edessä ja annoin ajan kulua. Söin kuivattuja aprikooseja ja luin meditaatiokirjaa. Oli iltoja, kun katsoin kainalossa elokuvaa. Sain pusuja ja päänsäryn.

Uuni lämmitti nachoja ja kaura-omenapaistosta.

Tunteet suhasivat laidasta laitaan. Nauraa räkätin ja itkin räkä valuen.

Olin yksinkertaisesti minä.

Ja juuri siksi minulla oli niin hyvä olla.

Sillä eivät ihmiset rakasta vain paikkoja, vaan itseään niissä. Valtava osa paikkojen viehätystä on se, millaisena itsensä siellä näkee. Toisissa paikoissa ihastuttaa, että saa olla aivan uudelainen: mystinen pariisitar, letkeä aussibebe tai jalo afrikankiertäjä. Toisissa paikoissa taas iskee syvä tuttuuden tunne: juuri tällainen minä olen. Juuri tällaista elämää minun kuuluu elää.

Siltä minusta tuntui Tasmaniassa.

Saari on niin pieni, että sen läpi liftaa muutamassa tunnissa, mutta riittävän iso, että kaupungeissa on vegaanikahviloita ja taidemuseoita. Luonto on uskomatonta, etenkin kaikki vuoret ja autiorannat. Ihmiset pukeutuvat villapaitoihin ja ottavat itsensä kevyesti. Viikonloppuisin paikalliset painuvat surffaamaan, kiipeämään ja vaeltamaan.

Nautin paikoista, joissa saa olla sekä sisällä että ulkona. Pelkkä fiini kaupunkielostelu tekee minut hulluksi, mutta niin tekee myös reipas ulkoilmahenkisyys. Kaipaan vaihtelua ja asioiden vuorottelua, ja juuri niitä nyt sain.

Sain olla elossa ja oma itseni.

Syvä ilo tuntuu joskus suorastaan syvältä kivulta. Sitä tavallaan räpistelee onnea vastaan, eikä hyväksy, miten täydellistä kaikki on. En tiedä miksi. Onni ei ole kevyttä, se on painava varmuus rintalastan päällä, ja joskus arvokkaan hetken painoa on vaikea kantaa. Etenkin, kun tietää, että kohta lähtee pois.

Muistan, miten valonläiskät läikehtivät sinisellä peitolla.

Luin lehtiä, heräsin varhain, söin viljatonta mysliä. Muistan, miltä näytti, kun lehdet heiluivat tuulessa suuren ikkunan takana ja miltä tuntui, kun alla oli auto ja vapaus mennä mihin suuntaan tahansa.

Miten kerran heitin päähänpistosta vaatteet hiekalle ja juoksin alasti mereen. Kun sukelsin, näin auringonsäteitä.

Muistikirjaan kirjoitin:

Tämä on elämää, jota haluan elää. Ainakin hetken.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana teksti. Ja tuo punapartainen, liittyyköhän se tuohon onneen, sen katseesta päätellen ainakin :)

Roosa
Mangomalen

Hihi, en sano juuta enkä jaata! 

Helmi K
sivulauseita

Ihanuus. Sinä ja matkasi ja lauseesi.

(Ja hei jos ei ole liian henkkoht niin kiinnostaisi että miten paljon tuommoinen matka kaikkineen maksaa, siis tuolla sun tyylillä, eli ei hotelleja yms.?)

Roosa
Mangomalen

Ei ole liian henk. koht. siinä mielessä, etten voisi aiheesta kirjoittaa! Niin moni on kysellyt rahasta, että teen reissusta palattuani siitä oman postauksen. Toinen juttu tietenkin on, auttaako se ketään, koska samalla lailla kulutusvalinnat ovat valintoja täälläkin - ostaako vaatteita, safkaako ulkona, kokeileeko hintavampia juttuja kuten benjihyppyä tai muuta. Mutta tietenkin voin kertoa hintatasosta ja kaikesta pakollisesta. Onko sinulla mitään erityistä, mistä haluaisit kuulla tarkemmin? Pus!

Vierailija (Ei varmistettu)

voi hyvä luoja miten kauniisti kirjoitat ja miten kauniisti olet. pus!

Roosa
Mangomalen

Pus pus pus!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tulee itselle oma Australian reissu mieleen ja luulen tavoittavani juuri tuon hetken tunteen. Sen kun on niin onnellinen, että ei käsitä ja samalla tietää, että pian on lähdettävä. Ja ekaan vierailijan kommenttiin täytyy lisätä että mulla siihen onneen liitty tuollainen, toivottavasti sielläkin! Ja vaikka siltä reissulta on palannut jo ajat sitten niin vieläkin hihityttää. Ja juuri siksi että sun teksti toi niin elävästi ne omat muistot mieleen, hihii!
-Emma

Roosa
Mangomalen

Oi ihana. Tämä on maaginen maa ja maagista aikaa, ja maagisista poitsuista puhumattakaan! Huippua on, eli tätä aikaa sitten parhaillaan tai jo aikoja sitten.

Hosuli
Hömppäblogi

Ihana ihana ihana teksti, taas.

"Sillä eivät ihmiset rakasta vain paikkoja, vaan itseään niissä. Valtava osa paikkojen viehätystä on se, millaisena itsensä siellä näkee."

Niinpä, en olisi osannut paremmin sanoa. Ja se onnen paino - se johtuu ainakin osittain onnen menettämisen pelosta.

Roosa
Mangomalen

Onnen paino. Nimenomaan.

wilmavuokko (Ei varmistettu)

Sydän pakahtuu pelkästä tämän lukemisesta. "Onni ei ole kevyttä" - sua voisi siteerata katu-uskottavasti missä tahansa keskustelussa. Olet kultaa. Niin, niin ihanaa luettavaa. Kiitos!

Roosa
Mangomalen

Tavoitteeni bloggaajana on saavutettu, jos joku joskus suostuu siteeraamaan minua jossakin. Itse olet kultaa!

Skibe (Ei varmistettu)

Vaikka en normaalisti ikinä kommentoi mihinkään blogiin, nyt on vaan pakko. Pakahdun tätä sinun upeaa blogia lukiessani joka kerta, niin hienosti kirjoitat. Syvä kumarrukseni ja kiitokseni kaikista herättämistäsi tunteista! Toivotan myös onnea ja iloisia sattumia loppumatkallesi!

Roosa
Mangomalen

Mun lempikommenttit ovat "yleensä en kommentoi" -viestit, koska olen näpytellyt itsekin sellaisen kerran tai pari. Eli kiitos, kiitos tuhannesti. Kiitos, kun annat tunteiden herätä. Tunteet ovat perseestä ja parhautta.

Haaveilija (Ei varmistettu)

Löysin juuri blogiisi. Ja rakastuin. Tää oli juuri sopiva tällaiseen hetkeen, kun makaa kurkku kipeänä sängyn pohjalla ja haluaisi vaan olla jossain seikkailulla. Ja palaan varmaan myöhemminkin :)

Roosa
Mangomalen

Ihana! Tsemppiä paranemiseen ja haaveiluun.

Q (Ei varmistettu)

Itkin. Kiitos.

Roosa
Mangomalen

Teki mieli vastata, että älä itke, mutta perun puheeni. Itke niin paljon kuin sielusta irtoaa ja sitten hihitä punaisille silmille ja osta jätskiä. 

Säppä (Ei varmistettu) http://heipparallaaheivaanhei.blogspot.com.es

Kolahti - taas kerran. Kiitos.

Roosa
Mangomalen

Kiitos sinulle.

Paula (Ei varmistettu) http://subwayvenus.blogspot.com

Hei. En ikinä kommaile, mutta halusin nyt kerrankin sanoa, että blogis on parhautta. Ja tämä:

"Sillä eivät ihmiset rakasta vain paikkoja, vaan itseään niissä. Valtava osa paikkojen viehätystä on se, millaisena itsensä siellä näkee. Toisissa paikoissa ihastuttaa, että saa olla aivan uudelainen: mystinen pariisitar, letkeä aussibebe tai jalo afrikankiertäjä. Toisissa paikoissa taas iskee syvä tuttuuden tunne: juuri tällainen minä olen. Juuri tällaista elämää minun kuuluu elää."

Joo. Juuri noin se on.

Roosa
Mangomalen

Sinä itse olet parhautta!

juuliaaa (Ei varmistettu)

Sä oot ihana. ♥

Roosa
Mangomalen

Sinäpäs olet ihanampi.

saarah
visual diary

Sillä eivät ihmiset rakasta vain paikkoja, vaan itseään niissä. Valtava osa paikkojen viehätystä on se, millaisena itsensä siellä näkee. Toisissa paikoissa ihastuttaa, että saa olla aivan uudelainen.

 

Niin totta!

Roosa
Mangomalen

Oho, tämä ei ole näyttänyt näitä aiemmin. Kummallista. Mutta nyt tuli!

Pinja K (Ei varmistettu)

Rupesi itkettämään tämä sun teksti. Taisin ehkä itkeä ilosta tai sitten siitä, kun oma elämäni on niin ankeaa. Oot ihana ja inspiroiva. Kiitti ♥

Roosa
Mangomalen

Voi että, ei elämäsi varmasti ole ankeaa! Ja jos on, niin sitten pois ankeudesta keinolla tai toisella. Hitaasti tai äkkinäisesti. Tapa kyllä löytyy.

Kommentoi

Ladataan...