Värit palaavat pikkuhiljaa

Mangomalen

Lontoo. Vintageliikkeestä löydetty silmäkoru, vegaanista etiopialaisruokaa, sadesää.

Päiviä, jolloin vain maataan peiton alla ja lähetetään Tinderissä kilpaa hulluja viestejä. Kun joku kysyy, miten menee, vastaus kuuluu "drugs and orgasms" tai "I'm pregnant." Yhdelle kirjoitimme räpin kinkusta ja piirakoista. Anteeksi lontoolaispojat.

Yksi skeittari kutsui meidät grillijuhliinsa. Porhallettiin paikalle ja ahdettiin ruokaa napaan, kunnes nukahdin ystävän olkaa vasten.

Asuntoveneet kelluvat kanaalissa. Koditon polttaa tupakkaa, guzmania kukkii.

Tarkoituksena oli pitää vegaaniviikko, mutta luottohampparibaarissa kävi ilmi, että lätysssä on kananmunaa. Annoimme olla. Loppuviikon ajan ruokavalio koostui pitsasta, ranskalaisista ja jätskistä.

On ollut ihanaa viettää aikaa bestiksen kanssa.

Kikattaa, piereskellä ja nahistella.

Ja on se uuvuttavaakin.

Kun saa kuukausitolkulla olla päiviensä ja mielitekojensa herra, kestää hetken aikaa, että osaa olla ihmisseurassa. Välillä tuntuu, kuin olisin viidakosta kaapattu Mowgli. Tai ihmissusi. Tai ankeuttaja. Mutta yhä useammin tuntuu, että olen ihan mukiinmenevä tyyppi, joka on vain syönyt liikaa roskaruokaa.

Lontoo on aivan liian suuri kaupunki. Ainakin nyt. Aksentti pistää korvaan, ihmiset eivät sano päivää.

Niinpä lähdimme lippahivaan.

Halusin liftata, en saanut, joten tyydyin kohtalooni ja hyppäsin bussiin. Siellä kuulutettiin, että vessassa ei saa kakata. Pönttö oli tukossa vartin matkanteon jälkeen.

Cardiffissa oli linnoja, puistoja ja sama sadesää. Kävimme kuuntelemassa oopperatalolla klassista laulua. Sitten alkoi viikon paras osuus.

Rannikko.

Tuntui, kuin olisin päässyt ulkoilmaparantolaan.

Oli kivitaloja, ruusutarhoja ja kummallisia koristepuita. Otin kengät pois ja ampaisin mutaiselle polulle. Nokkoset polttivat kankkua ja kämmenselkää. Laskuvesi paljasti simpukat, limaiset kivet ja ruusukimpun. Oli aivan hiljaista.

Hengitin sisään meri-ilmaa ja huumaavaa yksinoloa.

Koin helpotusta.

Sillä vaikka matka päättyy, onnen ei tarvitse päättyä. Samaa helppoutta voi kokea kaikkialla, sillä aito rauha ei riipu mantereesta tai mielialasta. Se riippuu milloin mistäkin: yleensä hellittämisestä ja hyväksymisestä. Siitä, että kuuntelee tahtojaan ja toteuttaa ne. Siitä, että oppii tunnistamaan omat solmunsa ja sen, mikä niissä auttaa.

Itselläni suruun auttaa syli ja alakuloon sokeri. Jos ahdistaa, on käveltävä ja haisteltava kukkia niin kauan, että ei ahdista. Stressi lähtee liikkumalla ja väsymys nukkumalla. Jos ei kestä olla itsensä tai maailman kanssa, on painuttava ulos n-y-t ja palattava vasta, kun pää on kevyt ja askel raskas.

Jos tahtoo peiton alle, on mentävä peiton alle.

Jos joku ihminen on typerä, on hyvin todennäköistä, että hän ei tiedä sitä itse. Eli kerro. Ja jos itse on typerä, on pyydettävä anteeksi ja leivottava kakku.

Ei elämä ole niin kovin vaikeaa. Toisinaan se on surullista, pelottavaa ja stressaavaa, mutta ei ikinä niin paljoa, ettei siihen auttaisi meri-ilma ja lokkien huuto.

Sillä kaikki on ok.

Kaikki on tosi tosi tosi ok ok ok.

Kaikki on juuri kuten pitää, pässinpää.

Share

Kommentit

tsihih (Ei varmistettu)

En yleensä kommentoi kenellekkään mitään mutta nyt on pakko: ihana teksti sai hymyilemään leveästi ja piristi harmaata ja sumuista päivää. :) Muutenkin sun blogi on aina yhtä kutkuttavan jännittävää luettavaa joka auttaa oivaltamaan uutta elämästä ja arvostamaan oikeita, niitä pienimpiä, asioita. Terveisin kaimasi joka on ollut viimeaikoina vähän pässinpää

Roosa
Mangomalen

Voi ihana kaima! Sanoitpa kauniisti. Sata halausta!

Roosa
Mangomalen

Joo! Meri on paras, oli maa mikä tahansa.

kaikkionok (Ei varmistettu)

Hihi, vitsi miten ihana teksti, joka sai elämän kuulostamaan niin helpolta. Viime reppureissusta on kulunut jo kuukausia, joten oli hyvä palauttaa mieleen asioita, joita itsekin tuli ajateltua reissun päätteeksi. Kiitos Roosa, sun seikkailuista on ollut ihan mahtava lukea! Nyt tiedän myös, että Australia ja Uusi-Seelanti on pakko vielä kokea jossain vaiheessa.
t. ex-alppilalainen :)

Roosa
Mangomalen

Hei alppilalainen! Kiitos kommentista, se ilahdutti. Todellakin kannattaa ne kokoa. Onnea seikkailuihin.

... (Ei varmistettu)

olen niin ikionnellinen, että olen löytänyt tän sun blogin!! se on auttanut mua ja piristänyt kun on ollut surkea olo. Ja piristänyt silloin vieläkin enemmän kun olen ollut jo valmiiksi happy. Osaat kirjoittaa niin hyvin, ja sinun rohkaisemanasi taidankin nyt sopia riitani kaverini kanssa ja kertoa asiani, koska niinkuin sanoit hän ei välttämättä tiedä sitä mikä harmittaa. Joten kiitos sulle oot aivan mahtava.
JA pakko muuten kommentoida sen verran, että olen kommentoinut kerran aikaisemmin blogiisi ja silloin vastauksesi kommenttiini sai minut purskahtamaan itkuun, koska se oli niin ihana ja tsemppaava. Unohdin kertoa sen silloin joten ajattelin mainita nyt. Kiitos:)) ja jatka tätä mahtavan blogin kirjoitusta

Roosa
Mangomalen

En osaa vastata mitään, mikä kuvaisi miten iloinen ja kiitollinen olen tästä kommentista. Olet aivan mahtava tyyppi!

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Ihana teksti taas, kiitos tästä. :)

Roosa
Mangomalen

Kiitos sinulle!

Bisous, Roosa (Ei varmistettu) http://forgivemeautumn.blogspot.fi/

no voi helvetti, sait taas itkeskelemään.

Roosa
Mangomalen

No voi helvetti, en tahallani. Mutta siis ihan huippua, että tunnet. Tunteikasta viikonloppua!

Kommentoi