Kolmessa kuukaudessa tapahtunutta

Hups, kylläpä aika rientää! Edellinen juttu on päivätty tammikuun viimeisenä eikä silloin mennyt kovin hyvin. Rehellisesti voin myöntää, että siitä alkoi vauva-ajan raskain kausi. Tälläkin kertaa.

Elämä 4-6-kuisen kanssa on mielestäni aika uuvuttavaa. Synnytyksen jälkeisestä hormonimyrskystä ei enää saa samalla tavalla potkua kuin ensimmäisinä kuukausina. Yövalvomisia on takana jo useita kuukausia, ja ne jatkuvat edelleen. Päiväunirytmikin on vielä vaiheessa. Vauvalla on kovat menohalut, mutta hän ei osaa vielä liikkua. Eikä edes istua. Niinpä hän tahtoo olla sylissä ollessaan hereillä. Kantoliina tai kantoreppu eivät tässä vaiheessa ole kelvanneet kummallekaan. Syli on paras, koska siitä näkee parhaiten, mitä ympärillä tapahtuu. Ihanaa muuten, mutta vauva painaa jo aika monta kiloa enemmän kuin syntyessään. Tai no, kaksi kiloa enemmän, mutta ne kilot tuntuvat hartioissa kiitettävästi. Ja kaiken lisäksi pitäisi alkaa maistella soseita. Esikoisella ne aiheuttivat vatsavaivoja ja sydäntäraastavaa itkua, kuopukselle ne eivät ole maistuneet. Niin ja sitten vielä ne talvikauden räkätaudit! Tiesittekö, että aikuiset sairastuvat flunssaan 1-5 kertaa vuodessa ja lapset 5-10 kertaa vuodessa?! Näin kertoo Wikipedia ja me olemme tämän empiirisesti todenneet.

Voi univajetta, lihaskipuja ja ruoka-aikastressiä! Äiti oli tammi-maaliskuussa vähän uupunut ja jätti bloggailun sikseen. Ensin viikoksi, sitten kahdeksi ja lopulta näemmä kolmeksi kuukaudeksi. (Muiden lilyläisten palstoja seurattiin kuitenkin ahkerasti lasten päiväuniaikaan. Kiitokset mm. Kristaliinalle, Eeva Kolulle, Nonariinalle ja Tommi K:lle arjen piristysruiskeista!)

Mutta takaisin tähän päivään: kuopuksen puolen vuoden rajapyykki on ylitetty jo yli kuukausi sitten. Nyt voi jo katsoa pirteästi hymyillen taaksepäin ja todeta, että se oli vain se vauvavuoden raskain vaihe. Pitkä silloin, kun sitä eli aamusta iltaan ja päivästä toiseen; lyhyt nyt, kun se on ohi. Kaksi vaivaista kuukautta kuukautta ja kuukauden toipuminen siihen päälle.

Noihin kuukausiin mahtui muun muassa seuraavaa:

• huomattava määrä huonosti nukuttuja öitä
• korvatulehdus, räkäkorva, kaksi silmätulehdusta, 4 vatsaflunssaa, lukuisia räkätauteja
• kuopuksen alaetuhampaiden puhkeaminen (aika mietoa kaiken edellä mainitun rinnalla)
• kuopuksen ryömimään oppiminen (aika mahtavaa ja elämää helpottavaa!)
• Helsingin-reissu, kummitytön synttärit, yllätysillallinen miehen kanssa kahdestaan kuopuksen jäädessä tädeille hoitoon (esikoinenhan oli jäänyt koko viikonlopuksi mummilaan)
• äidin pilates- ja kuntosaliharrastuksen elvyttäminen (kerran viikossa samalla käynnillä, mutta se on kuulkaas paljon parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan)
• mummin 9-kymppiset ja kuolema (onneksi juhlittiin ihanat muistot ennen nopeaa ja kaunista poisnukkumista)
• vaativan työhakemuksen laatiminen, työhaastattelu ja varasijalle suoriutuminen
• imetyksen lopetus ja yöheräilyjen väheneminen 1-2:een (taivaallista!)
• puolivuotissynttärit (+ kolmet muut synttärit siinä sivussa)
• puolivuotiaan totaalinen lusikkalakko ja sormiruokailuun siirtyminen (sittemmin lusikka on osittain palannut kuvioihin)
• kuopuksen sängyn muutto vierashuoneeseen ja muutama kokonaan nukuttu yö
• esikoisen ei-kausi (”ei, ei, ei, e-ei, ei-jei, eiiiiiiiiiiiiiiiiiii”)
• marrakuuksi varattu kaupunkiloma Eurooppaan
• miehen päätös pitää isäkuukausi elokuussa (äitikin on silloin luultavasti kotona, joten koko perheen yhteistä aikaa kertyy tänä kesänä peräti 7 viikkoa)
• lukuisia kesälomasuunnitelmia kahdenkeskisestä Pariisin-matkasta Muumimaailmaan ja siitä edelleen koko perheen kolmen viikon lomaan Espanjassa (mutta mitään ei ole vielä päätetty)
• esikoisen 2-vuotissynttärit
• 8 vuotta vanhojen sohvatyynynpäällisten päivittäminen uusiin (vrt. palstan kuvaus)

Kyllä tämä taas tästä jutuiksi muuttuu!