Vauva herää puoli kuudelta tai kuudelta, ylös on noustava heti, ettei hän säntäilyllään tipu sängystä. Kahvia, puuroa. Sivusilmällä pitää vahtia ettei hän kaadu seistähuojuessaan sohvanreunaa vasten. Sittenn nousevat isosiskot. Aamupalaa, puhetta, siivotaan puurosotkua, vaipanvaihto, lisää aamupalaa. Vauva alkaa jo kitistä ja haluaisi takaisin nukkumaan. Ensin pitäisi saada muut liikkeelle. Alkaa varsinainen lähdön tekeminen. Hiustenharjaus, millainen kampaus, missä se yksi pinni on. Vaatteet. Onko pakko laittaa ulkohousut/pitkähihainen/fleece/hattu/pyörilykypärä? On.

Puolitoistatuntia heräämisestä ensimmäinen kaksikko on ulkona ovesta. Vauva hytkyy ja känisee. Koululainen haluaa ladata uuden pelin, ei keksi mitään tekemistä. Lataa uuden pelin ja kertoo siitä seikkaperäisesti. Leirikyyti on myöhässä. Kolme tuntia heräämisen jälkeen koululainen on autossa. Vauva itkee lattialla ja sylissä. Nukahtaa.

Tunti aikaa kerätä kuivat pyykit, että uudet mahtuvat tilalle, syödä itse lisää aamupalaa. Kirjoittaa tämä teksti.

Parasta maailmassa on paljasvarpainen vauva ulkona!

Vauva on jo monta viikkoa ollut todella hyvällä tuulella. Hän hymyilee leveästi, kaikille. Ja avaa suunsa oikein suureksi, niin että silmät ja nenä menevät vähän ryppyyn ja poskeen tulee kuoppa. Hän on päässyt maahan mönkimään, konttaamaan ja nousemaan pieniä tukia vasten, ja samalla myös kaatunut uudestaan ja uudestaan. Syönyt koivunkukintoja, voikukan lehtiä ja maannut suu auki hiekassa ottaen tuntumaa.

Viikonloppuna opetimme häntä nukkumaan. Kuuntelin toisesta huoneesta öistä itkua miehen hyssytellessä, ja mietin että itseasiassa tykkäsin imettää öisin. Miksi vieroitamme? Muutaman yön itkeskely kuitenkin kannatti ja nyt hän on nukkunut kaksi kokonaista yötä. Se on ihan älytöntä!

Miten paljon rakastankaan näitä päiviä kun ulkona ei tarvitse sukkia. Kaikki on kepeää ja helppoa. Ei tarvitse keksiä tekemistä kun voi vain mennä ulos.