¡HOLA!

Quintana Roon ja Yucatánin osavaltioissa kiertelimme melkein pelkästään rantakohteissa, joten biitsikuvia tiedossa! Tunnelmallisessa Tulumissa vietimme neljä yötä ja päivisin suuntasimme vuokrapyörillä kauniille hiekkarannoille, joihin tosin oli noin puolen tunnin matka. Keskusta-alue oli päivisin hyvin eloton emmekä helteessä jaksaneetkaan siellä pyöriä. Iltaisin kadut muuttuivat eläväisiksi ja löysimme toinen toistaan ihanampia ravintoloita ja pikkupubeja. Kuuluisa Mojito-baari oli myös hyvä löytö, sillä siellä tarjoiltiin hyvin monenlaisia ja herkullisia mojitoja!

Tulumin rauniot

Paratiisiranta

Tulumista löytyi myös tähän mennessä kaunein ranta, jonka La Eufemia -ravintola tarjoili myös hyviä kalatacoja! Rannalle raahatuilla patjoilla oli niin mukava olla, että otimme vahingossa niillä pienet päiväunet. Illan auringonlasku oli taianomainen, mutta pilkkopimeässä olikin hankala pyöräillä takaisin hostellille, varsinkin kun pimeys laskeutui yllättävän nopeasti auringon laskettua.

Tulumista oli helppo tehdä päiväretki Bacalarin laguunille, joka oli myöskin ihana paikka. Laguunissa näkyi todellakin seitsemän sinisen sävyä, ja makea vesi ja puuttuvat aallot saivat laguunin muistuttamaan isoa uima-allasta.

Bacalar

Vuokrasimme kanootin ja päätimme uida vastarannalle, jonka kuvittelimme olevan tyhjä autioranta. Yllätykseksemme ”rantakaistale” ei ollutkaan kiinteää maata, vaan muistutti aavikon juoksuhiekkaa. Upposimme hiekkaan reittä pitkin ja jouduimme konttaamaan tiemme takaisin kanootille.

Melkein onnistunut kanoottireissu

Cancun ihastutti aluksi luksusimagollaan ja valtavilla hotelleillaan. Shoppailukylät näyttivät aikuisten huvipuistoilta ja niin myös yöelämä, joka oli todellakin kokemisen arvoinen! Tie ei johtanut kuuluisaan Coco Bongoon hinnan takia (sisäänpääsy noin 70 euroa!), mutta vähän edullisempi Congo Bar samassa kulmauksessa osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi. Loppujen lopuksi Cancunista ei kuitenkaan tuntunut löytyvän hirveästi tekemistä, joten muutaman yön visiitti riitti ihan hyvin kaupunkiin tutustumiseen.

Cancunin rantaa

Päädyimme lopulta tekemään retken vain yhdelle rannalle, joka sattui olemaan valtavien aaltojen vuoksi vain kohtalainen uimaranta. Paremmat uimarannat löytyivät mielestämme Isla Mujeres -saarelta, jonne teimme myöskin päiväretken.

Isla Mujeres ja apinapuu

Lotta kiipeilemässä

Isla Mujeresilla on rento tunnelma ja sielläkin riittäisi tekemistä pidemmäksikin aikaa erilaisten sukellus- ja snorklausretkien muodossa. Palasimme kuitenkin jo illaksi takaisin Cancuniin, josta olimme valinneet loistohostellin nimeltä Quetzal. ”Partyhostellissa” tarjoiltiin ilmainen yhteinen illallinen ja sen takia muihin matkailijoihin oli helppo tutustua. Jatkoimmekin pienellä hostelliporukalla matkaa yhdessä Holboxin saarelle.

Lempikaturuokala Cancunissa – niin hyvää ja halpaa!

Ensivaikutelma Holboxista ei ollut paras mahdollinen, sillä en ollut koskaan nähnyt niin paljon hyttysiä! Koska saan pistoksia muutenkin yliherkästi, olin heti aivan tuskastunut tulevista päivistä. Onneksi ensimmäisestä marketista löytynyt hyttysmyrkky auttoi huomattavasti.

Holbox

Holbox oli tähänastisista paratiisirannoista kaikkein täydellisin. Paras keksintö ikinä on riippumatot veden yllä! Lämpimän auringon alla on ihanaa vain olla mukavassa riippumatossa virkistävien aaltojen keinuttaessa mattoa ja katsella kaukaisuuteen Karibian merelle.

Heaven on Earth

My happy place

Lotta osti uimalelun

Pieni saari toki eli turismista, mutta paikka oli silti hyvin autenttinen ja rauhallinen. Rannat olivat autiompia kuin missään muualla eikä aktiviteetteja juuri ollut. Saimmekin hyvillä mielin vain rentoutua ja nauttia!

Viiniä auringonlaskussa

Hostellimme aamiainen näköalalla

Kerrankin tarpeeksi riippumattoja

Jouduimme lähtemään Holboxilta mielestämme liian aikaisin, ja Lotta aloitti sen jälkeen kotimatkansa. Suuntasin vielä Playa del Carmenille, jossa tein kaksi sukellusta Dos Ojos -cenotessa. Luolastossa sukeltaminen oli uusi juttu ja jopa pelottavakin, sillä välillä luonnonvalo katosi kokonaan ja turvauduimme pelkästään taskulampun valoon. Olen aiemminkin tehnyt yösukelluksen, mutta open water -sukellukset ovat helpompia, sillä ahtaista kivionkaloista sukeltaminen vaatii jo hieman enemmän kontrollia. Cenote oli kuitenkin huikea ja ainutlaatuinen sukelluskohde!

Dos Ojos

Reilun 5 kuukauden Meksikon matkani on jo loppusuoralla, sillä huomenna lähtee lento Hollantiin, jossa saan viettää seuraavat kolme viikkoa. Lähtö on tuntunut haikealta ajatukselta koko vaihdon ajan, mutta nyt tuntuu jo siltä, että nyt on minun aikani lähteä. Toki siihen vaikuttaa se, että kaikki tärkeimmät ystävät ovat myös jo lähteneet ja sain matkustaessani nähdä aika lailla kaikki paikat, jossa olin suunnitellut käyväni. Nyt olen enemmän innoissani seuraavasta kohteesta. 🙂 Jatkan myös haaveilua siitä, että jonain päivänä saan palata tähän uskomattomaan maahan, seikkailla uusissa paikoissa, syödä lisää maailman parhaita tacoja ja nähdä vaihdossa saatuja meksikolaisia kavereitani. Jonain päivänä olisi myös hienoa palata rakkaaseen kotikaupunkiini Guadalajaraan.

Siihen asti,

Kiitos ja näkemiin!

besos, kata