Ladataan...
Mi Mi Mendine

 

Elän muutoksien aikaa: olen lähdössä Yhdysvaltoihin Californiaan aivan kohta, elämässäni on uusia tärkeitä ihmisiä, elämänasenteeni sekä tapa nähdä itseni ovat täysin muuttuneet. Minulla on uusia haaveita, tavoitteita sekä unelmia. Olen löytänyt aivan uudenlaista inspiraatiota ja motivaatiota tehdä asioita. Siksi myös blogini on aika ottaa seuraava askel. Aion jatkaa matkaani Lilyltä, kun blogini muuttaa oman sivunsa alle ensi kuun alussa 1.11., eli aivan parin päivän päästä.

Olen ajatellut jo jonkin aikaa, että blogini tarvitsee muutosta. Ja ennen kaikkea minä tarvitsen muutosta. Nyt minun on aika alkaa elää sitä elämää, jonka olen aina halunnut. Haluan löytää uudelleen sen intohimon, joka ajoi minut aloittamaan bloggaamisen pari vuotta sitten. Viime aikoina minusta on tuntunut, että itse bloggaamisesta nauttiminen on jäänyt kaiken turhan blogiani ympäröivän härdellin alle. Haluan pystyä keskittymään pelkkään tekemiseen ja vastata täysin itse blogistani. Oman sivun alle siirtyminen tuntuu siksi todella hyvältä idealta.

Haluan kiittää kaikkia Lilyläisiä yhteisestä ajastamme. Olen saanut todella paljon niin kaikilta työntekijöiltä, bloggaajilta kuin lukijoiltakin. En vaihtaisi päivääkään ja nämä puolitoista vuotta ovat kehittäneet minua ihmisenä sekä bloggaajana todella paljon. Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen teille kaikille, ilman teitä en olisi nyt tässä.

Kerron vielä myöhemmin tarkan osoitteen, kun uusi sivu aukeaa. Nyt vihdoin loppui tauko bloggaamisesta ja teidän ei enää tarvitse odotella pidempään. Haluan vielä kiittää kaikkia lukijoitani tähänastisesta matkasta, olette antaneet minulle niin paljon tukea, voimaa ja inspiraatiota, etten voi sanoin kuvailla. Toivottavasti mahdollisimman monet teistä seuraavat minua uuteen blogiini ja uuden elämäni alkuun.

 

PHOTOS  emilia linna (kuvat ovat viime keväältä)

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Mi Mi Mendine

 

En ole kirjoittanut vähään aikaan. Tämä johtuu siitä, etten ole enää ollut varma haluanko olla bloggaaja. Blogit ja sitä ympäröivä maailma eivät ole inspiroineet minua lainkaan. Olen ajanut itseni asemaan, jota olen luullut haluavani enemmän kuin mitään, mutta todellisuudessa se teki minusta vain onnettoman ja ahdistuneen. Ajatus blooggaajana olemisesta rajoittaa luovuuttani ja persoonaani todella paljon. Toki ymmärrän, ettei kukaan minua oikeasti kiellä tekemästä mitään. Olen itse asettanut itselleni henkisen esteen, jonka yli on ollut hankala päästä. 

Olen tarvinnut aikaa tuijottaa vain omaan napaani. Olen eristänyt itseni blogien maailmasta niin hyvin kuin olen suinkin pystynyt. En enää lue blogeja, enkä ole tämän tauon aikana käynyt edes omilla sivuillani. Heti kun olen ajatellut blogeja tai bloggaamista, minua on alkanut vain ärsyttää. 

Blogimaailma keskittyy mielestäni liikaa imagojen luomiseen sekä mielikuvien maalailuun. Etenkin muotiblogiskene on menettänyt täysin kosketuksensa todellisuuteen, enkä muista milloin viimeksi olisin lukenut aidon rehellistä tekstiä muotiblogista. Todellisia tunteita poseerausnaamojen takaa saa todella hakea, kun kaikkein tärkeintä on lukijamäärien kasvattaminen ja mainosyhteistöiden metsästys. Olen täysin kyllästynyt tähän. 

Ja jos en halua olla bloggaaja, niin en varmasti halua olla muotibloggaajakaan. "Muotibloggaaja" sanana luo todella suuret ennakkokäsitykset ja kategorisoi ihmiset hyvin rankasti tiettyyn kastiin. Vielä aiemmin, kun ajattelin olevani muotibloggaaja, jouduin miettimään todella paljon sitä, että voinko tehdä joitain tiettyjä asioita. Myös ympärilläni olevilla ihmisillä tuntui olevan todella paljon mielipiteitä siitä, mitä minun muotibloggaajana olisi viisas ja järkevä tehdä. Luovaprosessi jäi täysin markkinoinnin varjoon.  

Sitten mieleeni heräsi tällainen hassu pieni ajatus: minun ei ole pakko tehdä YHTÄÄN MITÄÄN mitä en halua tehdä. Kukaan ei pakota minua näppäilemään teennäistä soopaa kivasta päivästä tai uudesta niin mageesta laukusta. Kirjoitan aivan itse jokaisen sanan ja teen päätökset siitä, millaista blogia haluan kirjoittaa. 

Ja nyt tiedän mitä en halua. En halua kirjoittaa muotiblogia, enkä koe olevani muotibloggaaja. Olen artisti ja elämäntapataiteilija. Elämäni ei pyöri pelkän ulkonäön ja vaatteiden ympärillä, vaikka ne ovatkin minulle todella tärkeitä asioita. Minulle ulkoisia asioita tärkeämpiä ovat aidot tunteet sekä ihmisen syvin olemus, sielu. Siksi haluan tehdä muutakin kuin kirjoittaa tänne pelkästä muodista tai latoa sadoittain merkityksettömiä asukuvia. 

Minun kohdallani tämä teennäisyys ja pinnallisuus on luultavasti johtunut siitä, että olen ollut aivan saatanan epävarma itsestäni ja siksi alkanut esittää ihmistä, joka olisin halunnut olla. Olen ottanut oppia ympäristöstäni ja sokeana niellyt "hyvän muotiblogin" mallin, jota olen sitten alkanut toteuttaa. Tässä prosessissa olen tietoisesti ja vahingossa hukannut suuria osia itsestäni, koska en ole kokenut niiden istuvan blogimaailmaan. Lopetin esimerkiksi kitaran soittamisen, koska minulla ei ollut A) aikaa siihen ja B) halusin pitkät geelikynnet. Kysynpähän vaan, että mitä helvettiä olen ajatellut? Nyt olen taas palannut soittamisen pariin ja se tuntuu todella hyvältä. 

Kaikesta paasaamisesta huolimatta, en ole lopettamassa kirjoittamista. Blogin tekemisestä on tullut niin suuri osa identiteettiäni, ettei se minusta aivan helposti pois lähde. Tämä on vain uuden aikakauden alku. En tiedä tuleeko mikään todella muuttumaan, se on ihan okei, jos kaikki pysyy samanlaisena kuin ennen. Nyt en enää ajattele mitä minun pitäisi tehdä. Tästä lähtien teen juuri niin kuin minusta itsestäni tuntuu hyvältä. Jos tulevaisuudessa jotkut teistä eivät halua pysyä matkassani, niin se ei haittaa. Olen kuitenkin kiitollinen kaikille teille, jotka olette kestäneet juttujani tähän asti ja etenkin teille, jotka tulette pysymään mukana jatkossakin.  

Ja haluan, että ymmärrätte, etten ajattele olevani yhtään muita parempi. Juuri siksi kritisoin blogimaailman pinnallisuutta niin vahvasti, koska samalla kritisoin itseäni. Milloin minusta tuli niin heikko, etten enää ole uskaltanut olla oma itseni? Mitä minulle jää enää jäljelle, jos hukutan itseni tähän maailmaan? 

Yksi asia on kuitenkin varma: elämäni on murrosvaiheessa. Minulle on tapahtumassa suuria ja mullistavia asioita, minkä takia elämäni tulee muuttumaan todella paljon. Tulevaisuus näyttää uudelta ja jännittävältä, mutta se myös pelottaa minua. Tänne blogini puolelle tulee varmasti näkymään, että nyt ollaan isojen asioiden äärellä. Kiitos ja kumarrus kaikille teille, jotka olette pysyneet mukana tähän asti. Tämän tekstin avulla pyyhin henkisen pöytäni ja on aika aloittaa alusta.   

 

PHOTO  emilia linna 

 

BLOGLOVIN / INSTAGRAM @mimimendine / FACEBOOK

 

Share
Ladataan...

Pages