Ladataan...

Huomasin, etten ole kirjoittanut tänne mitään yli kuukauteen. Syitä on monia.

Niitä sen kummemmin erittelemättä esittelen uudet blogini:

Ajatuspaloja blogissa jaan ajatuksiani ja elämääni.

Matkapaloja blogiin kerään kaikki täällä julkaisemani matkajutut. Kirjoitan sinne myös kaikki uudet matkajutut. Olen pitkään miettinyt, että matkajutuille olisi mukavaa pitää omaa blogia. Päädyin viimein tähän ratkaisuun.

Toivottavasti uudet blogini palauttavat insipiraationi kirjoittamiseen. Tervetuloa lukemaan!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tiedän, että olen tämän kirjasuositukseni kanssa vuosia myöhässä. Jos nyt kuitenkin on vielä joku muukin, joka ei ole lukenut John Ajvide Lindqvistin esikoisromaania, niin haluan lämpimästi kehottaa lukemaan!

Kyproksella ollessani pakenin unimaailman lisäksi todellisuutta kirjan maailmaan. Ahmin lumoutuneena lauseita ja sanoja. Kirjan loputtua purskahdin miltei itkuun sekä liikutuksesta että siitä haikeuden tunteesta, että nyt se oli luettu.

Kirja oli hyvin monitasoinen. Henkilöhahmot olivat melkeinpä juonta kiinnostavampaa seurattavaa. Juoni oli lopulta melko tuttu, mutta kaikki omalla tavallaan rikki olevat henkilöt tekivät kirjasta kiinnostavan.

Päädyin lukemaan kirjaa, koska fanitan vampyyreita. Ystävät hämärän jälkeen on kuitenkin paljon enemmän kuin vampyyrikirja. Se on kasvutarina, ja se on tarina pikkukaupungin elämästä. Lopulta ei ole merkitystä sillä, onko kirjassa joitain yliluonnollisia elementteä vai ei. Lopulta on kyse siitä, miten vangitsevan hyvin elämää on kuvattu. Kirja vei täysin mukanaan, ja siitä oli viimeisen sivun jälkeen vaikea päästää irti.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Valmistujaisteni jälkeen lähdin seuraavana yönä kohti Kyprosta. Matkaseuralaiseni oli poika, jonka olin nähnyt korkeintaan neljä kertaa ennen reissua. Äkklähtö-matkaa varatessamme olimme tavanneet kerran. Totesimme vain, että toivottavasti emme ala vihata toisiamme. No emme alkaneet. Kaverin kaverit ovat yleensä ihan hyvä valinta matkaseuraksi.

Lämpö, meri, hyvä ruoka ja hyvä juoma aiheuttivat sen, että suurin osa viikosta meni joko rannalla tai aaltaalla maatessa. Sen lisäksi nukuin. Nukuin öisin ja nukuin päivisin. Rannalla nukkumisen jälkeen oli hyvä nukkua hotellilla päiväunet, että jaksoi lähteä illalla syömään. Tajusin vasta Kyproksella, miten älyttömän väsynyt ja stressaantunut olin ollut koko kevään ajan.

Alkuvuodesta en todellakaan ajatellut, että elämässäni tapahtuisi kevään aikana niin paljon muutoksia. Ainut tavoitteeni oli valmistua ja lähteä syksyllä Australiaan. Rakastuminen ja parisuhde muuttivat asioita. Päätin siirtää Australia-haaveitani, ottaa vakityön vastaan ja muuttaa pois kommuunista. Kokopäivätyö, gradun loppuun kirjoittaminen, viimeiset tentit, parisuhteessa elämisen opettelu ja muutto sattuivat kaikki samaan aikaan. Hierojani on todennut jälkikäteen, että olin siinä vaiheessa niin kireä, ettei edes päänahkani liikkunut.

Minulla oli vainoharhaisia ajatuksia, joissa pelkäsin yliopistoelämän jälkeistä aikaa. Pelkäsin, että yhtäkkiä huomaankin olevani yksin. Kaikilla kavereillani olisi oma elämä, johon en enää kuuluisi. Roikuin kiinni silloisessa parisuhtessani varmasti epäterveelläkin tavalla. Minua vain yksinkertaisesti pelotti, mitä kaikkien muutosten jälkeen tapahtuu. En osannut nähdä valmistumista uutena alkuna, vaan jonkin tärkeän aikakauden loppuna.

Parisuhteessa tapahtui niin kuin pelkäsinkin: se kaatui ja jouduin ottamaan kaikki päätökseni yksin vastaan. Olin tehnyt niin kuin aina neuvotaan: kulkenut siihen suuntaan, johon sydän ohjaa. Hain maisterinpaperit, sisustin asuntoni ja opettelin vähitellen uuteen elämääni. Iltaisin kirosin tunteet alimpaan helvettiin.

Nyt on vajaa kolme kuukautta siitä, kun yliopistoelämäni loppui. Minulla on kaunis ja ihana asunto. Minulla edelleen monta ystävää ja kalenteri täynnä aivan mahtavia harrastuksia. Ennen kaikkea minulla on vapaus tehdä mitä vaan. Kun tulen töistä kotiin, minun ei tarvitse miettiä, että jokin gradun kappale vaatisi viimeistelyä tai tentti lukemista. Vapaa-aikani on nyt todellakin vapaa-aikaa.

Kannatti seurata sydäntä, vaikka se pelotti enemmän kuin mikään muu oli pitkiin aikoihin pelottanut. Nyt voin onnellisena kuunnella Anssi Kelan Levotonta tyttöä ja fiilistellä Aurajoen kauneutta päivästä toiseen. Elämäni on hyvä juuri näin.

Share
Ladataan...

Ladataan...

En ensin meinannut pitää valmistujaisjuhlia ollenkaan. Päädyin kuitenkin pitämään ne, koska niin moni ihminen oli sitä mieltä, että kyllä kannattaa. Jälkikäteen voin todeta, että todellakin kannatti. Ne olivat aivan uskomattoman ihanat, upeat ja mahtavat juhlat!

Ensin juhlapaikka täyttyi sukulaisista, joiden kanssa nautimme illallisen. Myöhemmin paikalle saapuivat ystävät. Niitä oli paljon! Kummitätini kysyi jossain vaiheessa iltaa: "Onko nämä kaikki sun kavereita?" "On!" "Sulla on paljon kavereita." Niin on. Olen ehkä maailman onnekkain ihminen. Kymmenessä vuodessa olen onnistunut kokoamaan ympärilleni tosi paljon mahtavia ihmisiä.

Juhlien ohjelmaa miettiessäni ajattelin, että pidän tietokilpailun, jossa on kysymyksiä itsestäni. Saatoin jopa jossain vaiheessa todeta: "Valmistujaisethan ovat aivan mahtava juhla. Siinä voi keskittyä vain minuun! Häissä pitäisi ottaa huomioon se toinenkin ihminen jotenkin." Tyydyin kuitenkin siihen, että pidin lyhyen puheen. Sen lisäksi pyysin ystäviltäni lahjaksi esityksiä, koska niin moni harrastaa aktiivisesti jotain taiteellista. Ensimmäisessä esityksessä Rouva H näytti, miten irlantilaisen tanssin askeleet menevät. Ja ei, se on eri asia kuin Riverdance. Nilkka suoristui ja keijut lensivät.

Rouva H:n kunnianhimoinen tavoite oli opettaa juhlijoille ceilin askeleita. Innokkaita oppilaita oli tanssilattiallinen. Ceiliä tanssitaan Irlannissa pubeissa. Nilkka ei välttämättä enää suoristu eivätkä keijut lennä, mutta hauskaa on.

Helppoa ja hauskaa todellakin oli - kuten kuvasta näkyy! Rouva H taisi todeta ensimmäisen kokeilun jälkeen: "Jooo, toi meni tosi hyvin, mut katotaas nyt vielä alusta."

Minulla on myös maailman parhaat työkaverit. Vai kuinka monen muun työkaverit tulevat laulamaan valmistujaisjuhliin? He olivat sanoittaneet Antti Tuiskun Hyökyaalto-biisin uudelleen ja lauloivat sen minulle: "Tiesin sä tuut vielä valmiiks. Kauniita päivänä tuut. Yhtäkkiä kynä tekee miten sydän haluaa. Gradu on hyökyaalto. Nyt se vyöryy kansiin"

Minä jorasin biisin tahtiin! <3

Entinen improryhmäni oli päättänyt, että valmistujaisissani improtaan. Kysyin: "Saanks mä olla siis näis kaikis kohtauksis mukana?" "No se on vähän niinku se idea." MAHTAVAA. Se oli todella, todella hauskaa. Tässä kohtauksessa olemme muistaakseni vaimoni kanssa huvipuistossa - krapulassa ja lapsi hukassa keskustelemme, kuka hoiteli lastenhoitajan ja koska.

Minä olen katuva, katuva syntinen vanki.

Tässä valmistaudumme ilmeisesti taisteluun. Yhtään en muista, mitä vastaan. Oletettavasti kuolimme minuutissa.

Viimeisenä improtehtävänä minun tuli diakuvien perusteella kertoa elämästäni yliopiston alusta valmistumiseeni asti. Tässä kohtaa on kaiketi kyse niistä villeistä illoista ensimmäisenä opiskeluvuonna Primassa.

Tämän kuvan voin kuvitella kertovan siitä,miten lopulta selvisin kaikista opintojeni aiheuttamista tuskista voittajana. Gradu oli selätetty.

"Terhi, me opetetaan sulle, mikä on betonimylly." Selvä. Saattoi vähän pelottaa.

Kippis vaan! Tässä on snapsilliset Bayley'sia ja vodkaa.

Ei muuta kuin snapsit suuhun ja pää pyörimään. Opin, että paremmalta maistuu kun ravistaa ennen nielaisua.

Tanssiryhmämme esitti shim shamin.

Ja minä tanssin aamuun asti. Oli aivan mahtavaa, kun sain kerrankin hyvällä omallatunnolla pakottaa ihan kaikki tanssimaan kanssani. Tanssilattialla nähtiin lindy hoppia, west coast swingiä, valssia, foxia ja ihan tavallista discotanssia. Seuraavana päivänä oli molemmissa jaloissani pikkuvarpaan kokoiset rakot. Ei haitannut!

Ilta hämärtyi. Tanssi jatkui. Sauna lämpesi ja homonaamabiisit raikuivat Turun yössä. Kuuden aikoihin taisin mennä juhlapaikan sohvalle nukkumaan. Jotkut jatkoivat saunomista vielä senkin jälkeen.

Ne olivat täydelliset bileet. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänäkin vuonna vietin vapun ja juhannuksen Turussa. Sain nauttia Turun kauneudesta ja ystävieni seurasta. Siinä se on tuhansina tunnelmina kuvissa. Paatos, ilo, nauru, kyyneleet, kauneus, tanssi, ruoka, kuohuviini & Antti Tuisku. Niihin sanoihin voin tiivistää vapun ja juhannuksen.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen nyt vähän yli kaksi kuukautta asunut yksikseni ja sisustanut uutta asuntoani. Kameraa tyhjätessäni vastaani tuli kuvia entisestä huoneestani. Asuin siellä melkein kaksi vuotta. Sisustus pysyi koko kahden vuoden ajan melko mitäänsanomattomana. Siihen oli toki syynä se, että enhän minä omassa huoneessani juuri muuta tehnyt kuin nukkunut ja kirjoittanut gradua.

Kommuuniasuminen oli mukavaa. Aina oli halutessaan seuraa ja kotona saattoi odottaa milloin minkäkinlainen yllätys. Se myös opetti tosi paljon kärsivällisyydestä ja sopeutumisesta. Taloudellisestikin se oli kannattavaa. Käytössä oli paljon neliöitä ja sauna.

Jotenkin sitä ei sitten vaan koskaan jaksanut panostaa oman huoneen sisustamiseen. Kai kommuunia aina ajattelee väliaikaisena asuntona. Me tosin remontoimme koko asunnon uusiksi ja muuttopäivänä uhosimme asuvamme siellä vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Eihän se niin mennyt. Kaksi vuotta samassa asunnossa tuntuu olevan maksimi aika.

Nykyistä asuntoani olen laittantu vähitellen sellaiseksi, josta ei tee mieli muuttaa pois. Kuvia laitan, kun kaikki on valmista. Elämäni ensimmäisen kerran voisin myös pitää ihan tupaantuliaisjuhlat!

Share
Ladataan...

Pages