Toukokuussa osallistuin seriffinä ystäväni polttareihin. Viisi seriffiä lähtivät hakemaan yhtä lainsuojatonta ja yllätettyä naista Lielahdesta. Tuleva morsian rimpuili vastaan kiitettävästi ja mietti, pitäisikö tukka kihartaa ennen seriffien matkaan lähtemistä. Kihartaminen jäi, mutta aikataulusta olimme tippuneet jo 1,5 tuntia. Onneksi seriffit olivat olleet neuvokkaita ja varanneet tarpeeksi ylimääräistä aikaa. Kyllähän ne lainsuojattomien metkut tunnetaan!

Lainsuojaton joutui etsimään kultakolikoita pelottavan Draculan linnasta. Kolikot olivat hyvin piilotettu, mutta lopulta kaiken kauhun ja kiljunnan jälkeen kaikki kolikot löytyivät.

Tuleva morsian joutui kohtaamaan myös hirmu pelottavia vastustajia: kuten kuvassa olevan villasian! Onneksi nainen oli kylmäpäinen ja onnistui pedon taltuttamisessa mallikkaasti. Pedon suuhun meinasivat jäädä ainoastaan kengännauhat.

Tämän seriffin viihtyvyyttä oli selkeästi ajateltu polttaripaikkaa valitessa, sillä sain jäädä hetkeksi ihailemaan noita ihania kääpiövuohia! Nyt siis tiedän, että kääpiövuohet voivat elää Suomessa. Seuraava kysymykseni on: mistä niitä saa?

Länkkärilounaan jälkeen lähdimme kesyttämään Ferdinand-härkää. Tämä täysin tarkka otos kuvaa sitä, miten vauhdikasta ja hauskaa meno oli. Kiipesin itsekin Ferdinandin selkään kolmesti. Se oli ehdottomasti villein sonni, jonka kyydissä olen ollut. Käsittely tuntui vielä monta päivää polttareiden jälkeenkin.

Ilalla vihdoimme lainsuojattoman ja lausuimme hänelle avioliittoon onnea tuovan taian kahteen kertaan. Nyt pitäisi olla onni varmistettu! Joimme kuohuviiniä porealtaassa. Samassa paikassa lauloimme mm. Frontside Ollien. Liikuttavinta oli, kun tuleva rouva totesi, että tarvitsisi koko vessapaperirullallisen paperia, jotta voisi luetella kaikki syyt mennä naimisiin tulevan miehensä kanssa.

Ystäviä, naurua, laulua, onnea ja kuohuviiniä. Niistä on hyvät polttarit tehty!

* Kesäloma alkoi Tampereen reissulla, jossa juhlimme ystävän polttareita. Ferdinand-härän käsittely tuntui reisissä vielä monta päivää polttareiden jälkeenkin.

* Vietin maisterijuhlia, jotka olivat vaatimattomasti sanottuna ihan täydelliset bileet!

* Makasin viikon ajan Kyproksella sekä auringossa että sängyssä.

* Kävin äiti-tytär-matkalla Lissabonissa.

* Tapasin ystäviäni selvissä ja vähemmän selvissä merkeissä.

* Loma päättyi rakkaiden ystävieni häihin, joissa juhlinta jatkui saunan, paljun ja järven merkeissä aamuun asti.

Näistä koostui lomani. Ihanaa oli. Kaikesta kirjoitan, kunhan pääsen taas tästä ponimaailmassa löysäilystä takaisin arkisen aherruksen, treenauksen ja kirjoittamisen pariin. :)

..kun viimeisellä lomaviikolla miettii, että onpas kiva palata ensi viikolla töihin. :)

Totesin tuossa taannoin, ettei laukku naista tee. (Linkittäisin, mutta ei onnistu. Mihin saan valittaa näistä päivittämisen ongelmista?)

Mestressä asuessani kävin aina välillä ihailemassa Desigualin laukkuja läheisessä ostoskeskuksessa. En kuitenkaan viitsinyt maksaa laukusta ihan niin paljoa. Ihailuun ja haikailuun se siis jäi.

Äitini ihastui tänään samoihin laukkuihin ja totesi ostavansa sellaiset meille tuliaisiksi. Minä sain värikkäämmän ja äiti tummemman. Nyt minulla sitten on se oikeasti tyylikäs laukku!

Kynsien lakkausta ja uusia laukkuja... Tämä lomahan lähtee ihan lapasesta!

Muokkaus myöhemmin tietokoneelta: Öhöm. Miks tää laukkukuva on väärinpäin mun tietokoneeni näytöllä? iPadilla se kyllä näytti olevan ihan oikein. En tajuu!

Eilen päädyimme Roda do Leme -ravintolaan. Ravintolan löysimme, kun lähdimme kävelemään akvaariosta satamaan päin. Pöydissä istui pelkästään paikallisia, ja ruokalista oli ulkona vain portugaliksi. Päättelimme, että se olisi hyvä ruokapaikka. Maistoin ensi kertaa mustekalaa. Hyvää

Sataman lähellä piti luonnollisesti syödä kalaa. Kun maistoin lohta ensimmäisen haarukallisen, totesin: "Tämä on parasta lohta, jota olen ikinä syönyt!" Se oli täydellisen mehukasta ja suussasulavaa. Myös perunat ja vihannekset olivat tosi hyviä! Taivaallisen aterian huuhdoimme alas parhaalla ikinä maistamallani valkoviinillä. Hintaa aterialla viineineen oli 15 e / hlö + tippi. Oli siis hinta-laatu-suhde enemmän kuin kohdallaan.

(Tässä piti olla myös kuva alkupalasta & viinistä. Yritin ladata niitä ehkä viisi kertaa onnistumatta. Nyt jännittää, onko lopullisessa päivityksessä kenties yksi vai 10 kuvaa..)  

Portugalissa viini on halpaa. Minulla on nykyään vapaa-aikaa. Lakkasin siis kynteni. (Ekaa kertaa vuosiin!)

Hurraa iPad, voin kirjoittaa täysin sisällöttömiä blogipäivityksiä.