Baby it’s cold outside
En ole koskaan ollut toppapukuihmisiä eikä minusta toivottavasti sellaista tulekaan. Koska joustoa järkevämmän talvipukeutumisen suuntaan löytyy osaltani melko vähän, olen joutunut kehittelemään erilaisia ratkaisuja kestolämpimäksi kehutun kroppani pitämiseksi edes jossain määrin tehokkaasti verhottuna.
Olen selvinnyt Etelä-Suomen talviolosuhteista tänäkin talvena irtovuorellisella trenssillä, fleecevuorisilla sukkahousuilla, polvi- ja villasukilla sekä muistamalla käyttää edes pipoa ja hanskoja. Talvitakkini ja Sorelini odottavat edelleen kellarikomerossa varteenotettavia pakkasia. Kylmimpinä päivinä eli pakkasen ollessa parissakympissä, olen uhrautunut käyttämään myös pitkähihaisia paitoja ulkovaatteiden alla, mikä on tiukasti luontoni vastaista.
Ulkoiluni liittyvät usein paikasta toiseen siirtymisiin: kauppareissuihin lapsen kanssa, kuntosalille selviämiseen, bussipysäkille tai juna-asemalle liikkumiseen. Lapsen kanssa reippaillessani koetan miettiä ulkoiluksi jotain sellaista, missä pysyn itsekin liikkeessä: metsäkävelyitä, retkiä paikallisten kukkuloiden huipuille tai koiran lenkitystä. Liikkeessä pysyy lämpimänä ja hiekkalaatikon reunalla ehtii kökkiä kesälläkin.
Koska olen syntymähikinen, pienikin liikkeessä olo saa minut herkästi turhan nihkeäksi. Huomaan usein ylipukeutuneeni alipukeutumisen sijaan ja henkilökohtaisesti palelen mielummin kuin haudun omassa soijassani. Kevytvarustuksen ongelmaksi muodostuvatkin vain seisoskelut ja odottelut. Niistä olen toistaiseksi selvinnyt isoilla kaulahuiveilla ja ponchoilla, jotka voi heittää tarpeen mukaan takamuksenalusiksi tai koko asun päälle väliaikaiseksi lisälämpökerrokseksi.
Oma lukunsa ovat kuitenkin partion metsäretket ja leirit, jotka ajoittuvat talvikauteen. Niitä varten täytyy aseistautua laskettelutakilla ja -housuilla, aluskerrastolla, villapaidalla ja huopavuorellisilla kumisaappailla, useammalla villasukkaparilla tai Soreleilla sekä parhaimmillaan myös raksauttamisesta lämpenevillä hätäpakkauksilla, joilla saa varpaat sulaksi. Mutta josko sitä päivän tai kaksi vuodesta suostuisi talvipukeutumaan tuulen- ja vedenpitävästi sekä kerroksittain – ihan vaan näyttääkseen osaavansa senkin…
Miten teidän talvipukeutumisenne on ratkaistu?
Oletteko kroonisia vilukissoja vai säännönmukaisesti soijaantuvia ylipukeutujia?
Pukeudutteko kalenterin, säätiedotuksen vai pepputuntuman perustella?
Uskotteko teknisiin varusteisiin vai kokovartalovillahaalariin?
Onko hallussanne voittamattomia vinkkejä lämpimäksi pukeutumiseen,
jos vaatimuksena on kuitenkin siistin näköinen vaatetus?
P.S. Asun ”sisävaateversio” löytyy omalta tontiltani.