Luonnollisuudesta
Luonnollinen
- joka on sopusoinnussa luonnon kanssa
- mahdollisimman tavallinen ja koristelematon
- luonnonlaeilla selitettävissä oleva
Luonnollisuus näyttää aina tasaisin väliajoin olevan hyvin trendikästä. Kulinaristit hehkuttavat miten luonnolliset, prosessoimattomat ja puhtaat raaka-aineet ravitsevat ja kosmetiikkapurkit julistavat sisältävänsä luonnollista ainesosaa. Tätä kannattaa ostaa, koska luonnonmukainen, luonnonvarainen ja ilman lisäaineita! No mutta toki, enhän minä muuta perustelua tarvitse!
Ja sitten parhaat argumentit keskusteluissa: ”Kuvottavaa! Toi on kyllä ihan luonnotonta!” ”Ei, on se ihan luonnollista, koska historiassa blaa blaa ja onhan eläinlajeja, jotka blaa blaa” ”No mut ei oo luonnollista! Siis toikin kehonosa/blaa on tehty blaata varten eikä sitä tosiaan oo tehty tota varten. Siis evoluutio on suunnitellut sen siksi just tollaseksi!”
Yeah, so?
Kuka julisti luonnollisuuden yleiseksi itseisarvoksi? Tai vaihtoehtoisesti; miksi luonnollinen automaattisesti johtaisi hyvään?
Loppukaneetti: Ymmärrän, että muodissa on monia ”luonnottomiakin” asioita. Olen kuitenkin huomannut, että sana ”luonnollinen” on markkinointikeinona sekä yleinen, että toimiva. Ihmettelen vain, miksi se kelpaa ilman sen enempiä perusteluita miksi ja millä tavalla sillä on merkitystä asiaan/tuotteeseen. En myöskään vastusta ympäristönsuojelua, eläinoikeuksien kannattamista ja terveydestä/elämänlaadusta huolehtimista. Enkä väitä, etteikö joidenkin luonnollisten tuotteiden valinnalla ”luonnottomien tuotteiden” sijaan voitaisi vaikuttaa näihin. Kyseenalaistan kuitenkin, että yhtälöt luonnollinen=parempi ympäristölle/eläinoikeuksille/terveydelle/elämänlaadulle tai luonnollinen=moraalisesti parempi olisi automaattisesti totta aina. Kasvaahan valkokärpässienikin luonnossa.