Kun kaikki näyttää valokuvalta
Tänään oli sellainen päivä, jolloin näin valokuvia kaikkialla. Silloin kun on oikein hyvä päivä, saa pysähdellä ja kaivaa kameran esille melkein koko ajan, sillä kaikki näyttää niin kuvaukselliselta. Rakastan näitä päiviä. Viime aikoina tällaiset päivät on olleet hyvin harvassa, kuvia on tullut otettua silloin tällöin joistain tärkeimmistä jutuista. Toisaalta mitä harvemmin jotain saa kokea, sitä enemmän sitä osaa arvostaa, minulla ainakin niin. Siksi olenkin tästä päivästä kovin kiitollinen. Meinasin toivoa, että tulisipa tällaisia päiviä useammin. Mutta ehkä en toivokaan sitä, sillä tiedän tällaisia päiviä vielä tulevan, usein tai harvoin. Enemmän toivon sitä, että jokaisesta päivästä löytyisi edes yksi hetki tai asia, jolloin kamera on pakko kaivaa esille.
Tämän päiväinen inspiraatio johti sellaisen asian toteuttamiseen, josta olen haaveillut vuosia. Vihdoinkin lähti tilaukseen järkkäri! Muistan ensimmäistä kertaa ajatelleeni keväällä 2009 tosissani järkkärin hommaamista, mutta koskaan ei ollut rahaa ja en kuvaillut muutenkaan niin paljon kuin nykyään (vaikka kyllähän elämää on tullut tallennettua kuvina ihan siitä yläasteikäisestä asti). Mua on jo pitkään ärsyttänyt kännykän kameran huono laatu, eikä toi pokkarikaan minkä vuosi sitten ostin tunnu tarpeeksi hyvältä. Toki omissa taidoissani kuvaajana on huomattavasti kehittämistä, täysin amatööri olen mitä valokuvaukseen tulee, mutta mielelläni kehittyisin kuvaajanakin hyvän kameran kuin huonon kameran avulla.