Ladataan...

Kyllä se on myönnettävä. Paatuneinkin nakinsyöjä eli minä itse on tullut siihen tulokseen, että sekä maailmanparannuksellisista että terveydellisistä syistä on aika vähentää prosessoidun ja punaisen lihan syöntiä ja lisätä vegehommia ruokalistalle.

Istun bussissa. Kävimme vauvan kanssa tutustumassa uusimpaan kasviproteiinitulokkaaseen, Härkikseen. Kelpo korvike jauhelihalle. Sisältää protskuja ja kuitua. Tekstuuri miellyttävä, kunhan muistaa olla hauduttelematta liikaa. Pannulla paistettuna, hyvillä mausteilla sopi kivasti salaatin fylliksi. Saatavuuden pitäisi olla kohdallaan, syyskuun alusta alkaen kaiken maailman ruokakauppojen kylmähyllyistä voi etsiä.

Tyypit, oletteko te lisänneet vegeruokien syöntiä? 

Itse ajattelin, että hyvä tapa on täyttää kaappeja erilaisilla pavuilla, kikherneillä ja muilla helpoilla kasvisruokien raaka-aineilla. Näin voi arkihässäkässä kokata nakkien sijaan terveellisempää pikaruokaa. Lapsetkin oppivat heti alusta syömään kaikkea.

Asiallinen vaunuparkki? Toi kärryjen täyte on jo puolivuotias, miettikää. On muuten hauskaa ajatella, millaisia safkoja hän ja ikätoverinsa sitten isoina syövät.

Share
Ladataan...

Ladataan...

What a feeling! V-askel! A-askel! Chasse! 

Kävin tyyppaamassa Fressin ja Lidlin (kyllä!) Sportyfeel goes retro -tunnin, joka oli ehtaa aerobiciä. Setti piti sisällään simppeleitä, mutta tehokkaita, menneisyydestä tuttuja askelsarjoja ja sykkeennosto-osioita. Menoa ryydittivät nostalgiset biisit. Madonnaa ja sitä rataa.

Testitunti oli eilen ja voin kertoa, että nyt on aika hapokasta. Persaukset, pohkeet, yläselkä ovat ilmeisesti saaneet erityisen hyvää kyytiä. 

Suosittelen siis kaikille, jotka haluavat fiilistellä vanhoja hyviä aikoja ja saada kunnon hien pintaan. Tai jos silloin ennen aerobic oli traumaattista, mutta olet zumbannut itsestäsi jumppamaestron, on nyt mahdollisuus paikata haavat. Nuoret, hauskaa on ilman traumojakin. 

Mikä parasta, yritysyhteistyön hedelmänä osa tuntipaikoista on ilmaisia. Ilmaiset paikat varataan täältä ja tunnit alkavat pyöriä viikosta 35 eteenpäin kaikissa Fresseissä.

Tässä me Fitness Führerin kanssa vähän näytetään lavalla koivennostomallia. Fiilikseen pääsemiseksi pukeuduin Peggy Bundy -trikoisiin. Hävettää tuo ojentamaton nilkka.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Suunnistus. Näin Iltarastien mainoslehtisiä jossain paikallistapahtumassa muutettuamme vuosi sitten tänne Paloheinään, Helsingin ulkoilumekkaan. Olisin niin kovasti halunnut mennä kokeilemaan onneani kartan ja risukkojen kanssa, mutta olin raskaana ja jokseenkin huonovointinen. Otin lippulaput kuitenkin talteen ja päätin, että vielä se päivä koittaa, kun meitsi suunnistaa. Ja se päivä oli maanantai tällä viikolla.

Tutkin Helsingin Suunnistajien sivuja, löysin sieltä Iltarastien aikataulut ja uskaltauduin mukaan, kun opastusta luvattiin olevan saatavilla. Meilitsekin vielä varmistin, että onhan ok osallistua 20 vuoden takaisen yläastesuunnistuksen jälkeen päivittämättömillä taidoilla. Vastauksen mukaan innolla pääsisi pitkälle, joten pistin epäluulot taka-alalle.

Fillaroin Pirkkolaan ja etsin ohjaajan käsiini. Tämä herrasmies opasti minut ensin ilmoittautumispisteelle, josta siirryin lunastamaan itselleni kartan. Emit-ajanottolaitetta en tällä ekalla kerralla ottanut käyttöön - epäilin kykyjäni löytää yhtä ainutta rastia. Karttamaksu oli seitsemän euroa (tasarahalla, käteisellä). Nöyränä palasin ohjaajan juttusille kartta kourassa. Olin suunnitellut tutustuvani karttamerkintöihin etukäteen, mutta suunnittelun asteelle se tosiaan jäi. Niinpä kävimme merkinnät pikaisesti läpi ja ylipäätään koko suunnistusillan idean. Ohjaaja suositteli minulle yhtä karttaan merkityistä rastikomboista ja kehotti etsimään ensin starttipisteen. 

Kompassia minulla ei ollut. Suunnistin ilman. Aluksi oli tosi outoa, mutta sitten pääsin jyvälle ja löysinkin kaikki reittini seitsemän rastia. Ja yhden ylimääräisen, kun lähdin heikkona hetkenä poukkoilemaan ihmisten perässä metsään havaitakseni, että väärä rastihan se siellä odotti. Vinkki: tee omaa suoritusta, älä lähde randomisti muiden völjyyn. Oli ihan tosi siistiä suunnistaa! Juosta metsässä, urpoilla kartan kanssa ja löytää niitä palkintoja. Tykkään tuollaisista välietapeista treenissä. On hauskempaa juosta rastilta toiselle kuin vaikka pari tuntia putkeen. 

Varusteina mulla oli tavalliset juoksulenkkarit, trikoot, pitkät sukat, tekninen t-paita ja juoksutakki. Niillä suunnistajan näköisillä tyypeillä oli maastolenkkareita ja erilaisia vyötärölaukkuhommeleita. Nilkkojen ja koipien suojaaminen olikin fiksua, risukko kun on paljaalle iholle huono kaveri. Puhelin oli taskussa, mutta en kertaakaan avannut karttasovellusta :D - en kiellä, etteikö tieto sen olemassaolosta tuntunut ihan turvalliselta.

Löydettyäni kaikki rastit, ja vielä maalinkin, palautin ilmoittautuessa saamani narikkalapun näköisen lätkän. Se oli tärkeä juttu. Jos se olisi jäänyt taskuun, olisin jäänyt järjestäjien kirjoissa metsään = ei hyvä. Verkkarimuija metässä, koirat perään!

Tsekkasin juuri nyt rastien tulospalvelusta, että jos olisin ottanut sen ajanottojutun käyttöön, niin olisin ollut jotakuinkin sijalla 38/70 reittini läpäisseistä. Aika jees ensikertalaiselle! Jos ja kun menen seuraavan kerran, se on emit tai ei mitään. Tiedä sitten, viekö se rentouden touhusta.

Jos siis suunnistus polttelee, niin suosittelen kokeilemaan. Siellä oli väkeä jos jonkinlaista: nuorta, vanhaa, lapsia. Nopeita, kävelijöitä. Ryhmiä. Mukavilta vaikuttivat kaikki ja henkilökunta oli kovin avuliasta. Että ei muuta kuin googlettamaan oman alueen suunnistustapahtumat! Helsingin Suunnistajilla on 4.9. järjestettävillä Pirkkolan rasteilla taas ohjaajat mukana. 

Share

Pages