Perhe ja työpaikka lieventävät tuomiota, tai: Raiskauksen seuraukset II

Kirjoitin muutama viikko sitten raiskauksen seurauksista, ja lainasin tekstissä Rikosoikeuden professori Terttu Utriaista. Utriaisen mukaan Suomessa suojellaan raiskaajaa: ”Muualla raiskaussäännös lähtee uhrin suojelusta ja meillä tekijän suojelusta. Meillä on miesnäkökulma ja muualla naisnäkökulma.”

Siltä varalta, että joku ei vielä Utriaista uskonut, otettakoon todisteeksi tänään silmääni osunut uutisotsikko: ”Perhe ja työpaikka lievensivät raiskaajan tuomiota.”

Ilta-Sanomien jutusta kävi ilmi, että tuusulalainen mies oli raiskannut entisen avopuolisonsa väkivaltaisesti – nainen kun ei suostunut ’jäähyväisseksiin’. Raiskaus sisälsi hakkaamista, uhkailua ja kuristamista. Naisen lapsi nukkui raiskauksen aikana samassa asunnossa.

Helsingin hovioikeudessa miehen alkuperäinen ehdoton vankilatuomio muuttui ehdolliseksi vankeusrangaistukseksi. Syyksi tähän mainittiin se, että miehen ”elämäntilanne on rikokseen syyllistymisen jälkeen muuttunut siten, että hänellä on perhe ja työpaikka, vankeusrangaistuksen tuomitseminen ehdottomana on epätarkoituksenmukaista.”

Olen sanaton.

Jos olisin nyt Helsingissä, lähtisin välittömästi järjestämään mielenosoitusta hovioikeuden eteen. Mutta en ole, ja niinpä joudun tyytymään takomaan näppäimistöä vihaisesti. Olo on voimaton. Mitä tällaiselle voi tehdä? Mihin tällaisesta voi valittaa?

Oikeuteen? Koko ajatus melkein naurattaisi, jos se ei itkettäisi niin perkeleesti.

Kuva: sociology.com