Swedish Dads

No Sex and the City

Ruotsalaisen valokuvaaja Johan Bävmanin projekti Swedish Dads, joka näyttää vanhempainvapaalla olevia isiä jokapäiväisen lapsiperhe-elämän melskeissä, on herättänyt paljon kiinnostusta maailmalla. Vaikka suomalaiseen systeemiin tottuneelle ihmiselle ajatus lapsiaan hoitavasta isästä ei olekaan mitään ennenkuulumatonta, esimerkiksi Jenkeissä kuvat ovat kuulemma kummastuttaneet monia. Vanhemmuuden tasa-arvoinen jakautuminen (heteroperheissä) naisten ja miesten välillä ei siis vieläkään ole todellisuutta, ei vaikka toisinaan niin kuuleekin väitettävän. Osallistuvaa isyyttä näyttämällä ja siten normalisoimalla Bävmanin projekti edistää pienellä - ja visuaalisesti erittäin miellyttävällä - tavalla tämän tasa-arvon toteutumista.

Bävman on kertonut aloittaneensa projektin ollessaan itse kotona poikansa kanssa ja huomattuaan, että vanhemmuutta ei koskaan käsitelty tavalla joka olisi puhutellut häntä ja hänen kokemuksiaan. Niinpä Bävman päätti itse ryhtyä tutkailemaan lasten kanssa kotiin jääviä isiä sekä sitä mitä lasten kanssa vietetty aika miehille merkitsee. Swedish Dads-projekti ei kuitenkaan koostu romantisoiduista ja puleeratuista poseerauksista, vaan päivittäisistä kuvista vanhemmuudesta leikkeineen ja velvollisuuksineen, siivouksineen ja silmäpusseineen. Isyydestä puhutaan yhä edelleen vain harvoin tällä tavalla, läsnäolevana ja täysiaikaisena vanhemmuutena, joka on tasa-arvoista äitiyden kanssa. Valokuvien ohesta löytyvissä lyhyissä tekteissä (joista osan pääsee lukemaan esimerkiksi tästä Buzzfeedin jutusta) monet kuvissa esiintyvät isät puhuvatkin siitä, miten tärkeää useille miehille on (tai olisi) saada olla kotona lastensa kanssa huomattavasti pidempään kuin monien maiden nykyjärjestelmät sallivat. Niinpä Bävmanin tätä usein vähemmälle huomiolle jäävää vanhemmuuden kokemusta valottava projekti on sekä kaunis että erittäin tarpeellinen.

Vanhemmuus liitetään edelleen vahvasti naisiin, ja (tämän ehkä jo tiesittekin) se on monella tapaa ongelmallista tasa-arvon kannalta. Äitiyden korottaminen jalustalle ja äidin ajatteleminen pääasiallisena vanhempana vaikuttaa negatiivisesti muun muassa naisten asemaan työelämässä: koska naiset jäävät kotiin hoitamaan lapsia miehiä useammin, eivät vanhemmuuden kustannukset jakaannu tasaisesti työnantajien sekä esimerkiksi nais- ja miesvaltaisten alojen kesken. Tämä taas johtaa siihen, että monet työnantajat eivät palkkaa nuoria naisia, sillä heidän pelätään jäävän äitiyslomalle ja aiheuttavan sillä firmalle sekä käytännön hankaluuksia että kustannuksia. Lisäksi lasten hoito kotona pienentää naisten tuloja ja johtaa siten myös pienempään eläkkeeseen

Yhtäläisyysmerkkien vetäminen vanhemmuuden ja naiseuden välille vaikuttaa negatiivisesti myös miesten mahdollisuuksiin jäädä kotiin lastensa kanssa. Miesten vanhempainvapaa koetaan edelleen vähän hankalana asiana ja siihen rohkaistaan vain harvoilla työpaikoilla. Lisäksi työyhteisön ja oman ystäväpiirin asenteet saattavat vaikuttaa asiaan: jos sosiaaliset asenteet kertovat kotiin jäävän miehen olevan omituinen, voi kynnys tehdä tällainen erikoisena pidettävä päätös nousta hyvin korkeaksi. (Ei myöskään pidä unohtaa ylemmässä kappaleessa lueteltujen syiden johtavan naisvaltaisten alojen matalampaan palkkatasoon. Monissa pienituloisissa heteroperheissä joudutaankin valitsemaan kotiinjäävä vanhempi tulotason mukaan, ja niin töihin palaa usein mies - riippumatta siitä, miten vanhemmat ihannetilanteessa tahtoisivat perhe-elämänsä järjestää.) Niinpä monet isät kokevat, etteivät saa lastensa ensivuosissa sellaista roolia kuin haluaisivat ja että he jäävät paljosta paitsi ollessaan töissä äidin viettäessä aikaa lasten kanssa. Monet Bävmanin projektissa kuvatut miehet kertovatkin kuulleensa koti-isyyttä koskevaa kummastelua ja jopa epäilyä. Vaikka miehillä onkin siis teoreettinen mahdollisuus jäädä kotiin lastensa kanssa, näin arvolatautuneen valinnan ei voida vielä sanoa olevan ainoastaan yksilön omasta tahdosta kiinni. Monien asioiden on muututtava ensin. Vasta sitten, kun nuorilta naisilta ei työhaastatteluissa tentata vauvasuunnitelmista ja kun hiekkalaatikon reunalla istuvaa isää ei enää ihmetellä, voimme alkaa todella puhua naisten ja miesten tasa-arvoisen vanhemmuuden vähittäisestä toteutumisesta.

Bävman osallistuu tällaisen tulevaisuuden luomiseen herättelemällä keskustelua osallistuvasta, tasa-arvoisesta isyydestä. Siksi onkin ilahduttavaa, että tämän kuvat ja niihin liittyvät kertomukset on nyt koottu myös kirjaksi. Yli 40 isää lapsineen esittelevän Swedish Dad-kirjan voi tilata parilla kympillä Bävmanin nettikaupasta ja suosittelen sitä lämpimästi lahjaksi kaikille vanhemmille tai sellaisiksi aikoville! Kirja lämmittänee erityisesti isäihmisten sydäntä, mutta siitä on ehdottomasti mahdollista diggailla myös muuten - esimerkiksi tämä onnellisesti lapseton lukija vuodatti peräti pari kyyneltä kirjaa lehteillessään ja hankki sen samantien omaa kokoelmaansa koristamaan.

 

Kuvat: Johan Bävman

Kommentit

annifitness
AnniFitness

Kiitos, kun kirjoitat tärkeästä asiasta. Minulta ei ole koskaan tentattu vauvasuunnitelmia, mutta kieltämättä 28-vuotiaana parisuhteessa elävänä naisena asia mietityttää (vaikken lapsia ainakaan vielä suunnittelekaan), etenkin, kun toimin alalla, jossa yritykset ovat liki pelkästään hyvin pieniä. Olisinko esimerkiksi itse yrittäjänä valmis työllistämään kaltaiseni ensimmäiseksi työntekijäksi, ollen tietoinen äitiyden kustannuksista? (Ainakin tämän kolme vuotta vanhan artikkelin mukaan äitiyden työnantajalle kohtaantuvat kustannukset vaihtelevat 5000 ja 14 000 €:n välillä.)

Ajattelin lukea tästä koti-isyys-aiheesta, ja kirjoitin Googlen hakukenttään 'koti-isä'. Ensimmäiset ehdotukset olivat 'koti isänmaa uskonto' ja 'koti-isännöinti'. Huoh.

Jemina
No Sex and the City

Äitiysloman ja vanhempainvapaan kustannukset pienyrittäjille ovat tosiaan jotain ihan järkyttävää. Tunnen itse erään naispuolisen pienyrittäjän, joka taannoin uutta työntekijää hakiessaan tunnusti heittäneensä suoraan roskiin kaikki alle nelikymppisten naisten työhakemukset - ihan vain siitä syystä, että työntekijän mahdollinen jääminen kotiin lapsen kanssa olisi ollut firman taloudelle todella kova isku. Ihan helvetin raadollista, ja kyseistä yrittäjää myös harmitti tilanne todella paljon: eihän kukaan tahdo olla osasyy nuorten naisten työllistymisen vaikeuteen. Mutta samalla pienyrittäjän on tietysti kelattava oman puljunsa kohtaloa, ja niin paljon kuin tilanne vituttikin, se on tietysti ihan ymmärrettävää.

Tällaiset keissit kertovat todella suurista rakenteellisista, yhteiskunnallisista ongelmista. Vaan koskakohan poliitikot alkaisivat suhtautua aiheeseen vakavasti ja vaikka myös tehdä sille jotakin?

annifitness
AnniFitness

Todella hyvä esimerkki kyseisestä tilanteesta, ja voin siihen kyllä samaistua hyvin! Ei kovin monella pienyrittäjällä jää viivan alle 10 000 €:a jolla kustantaa työntekijän äitiyden kustannukset - tai jos on, haluaisi moni sen käyttää esim. uuden osa-aikaisen työntekijän palkkaamiseen, palkkojen nostamiseen, kasvuun tms. Yrittämiseen ja työllistämiseen kannustaminen on sanahelinää ennen kuin tämä asiaa saadaan korjaukseen.

Jemina
No Sex and the City

Yrittämiseen ja työllistämiseen kannustaminen on sanahelinää ennen kuin tämä asiaa saadaan korjaukseen.

Juuri näin!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos hyvästä kirjavinkistä!

Meillä mies on ollut hoitovapaalla viime toukokuusta lähtien ja aikoo olla vielä vuoden verran, siihen asti, että kuopus täyttää 3. Mä palasin työelämään esikoisen täyttäessä 3 ja kuopuksen ollessa reilun 9 kk:n ikäinen.

Meillä on ollut alusta asti selvää, että mieskin saa olla kotona lasten kanssa. Ja jotenkin on saatu homma järjestymään taloudellisesti, vaikka mä en edes tienaa kovin kummoisesti. Mäkin koin kyllä tosi tärkeäksi olla kotona lasten kanssa, mutta se oli mulle myös hyvin raskasta aikaa, ja meillä kyllä mies pyörittää arkea paremmin kuin minä. Ollaan siis oltu hyvin tyytyväisiä tähän ratkaisuun! :) Mies usein harmitteleekin sitä, että joutuu ensi kesänä palaamaan töihin. Tosin se kyllä tänään myös totesi, että meidän lapset on siitetty helvetin porteilla... (Kuopuksella on ihan järkky uhma, eikä esikoisellakaan ole tänään ollut erityisen hyvä päivä.)

Mies usein raportoi siitä, että vähän kaikessa tulee vastaan se, ettei sitä koti-isyyttä todellakaan pidetä tavallisena. Mitään sinänsä negatiivista ei ole tapahtunut, mutta mies on vähän kyllästynyt siihen, että se koti-isyys koetaan niin ihmeellisenä asiana.

 

Jemina
No Sex and the City

Tosi hienoa, että olette onnistuneet löytämään omalle perheellenne sopivimman tavan järjestää nämä asiat! Tällaisista keisseistä on aina todella mukava kuulla. Toivottavasti niin yhteiskunta kuin ihmisten lähipiiritkin alkavat enenevissä määrin tukea kaikkien perheiden omia, omannäköisiä ratkaisuja asian suhteen. Näin se maailma muutetaan, pienin askelin!

Valtiotieteilijä (Ei varmistettu)

Mahtava postaus! En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kuulee kerta toisensa jälkeen argumenttia "Se, kumpi jää kotiin, on täysin jokaisen perheen ja naisen oma valinta. Turha valittaa palkkaeroista, jos jää kotiin." Niin no, THL:n mukaan äidit käyttävät 97 prosenttia hoitovapaista ja huikeat 1-3 prosenttia isistä jää varsinaisen isyysvapaan lisäksi vanhempainvapaalle. Totta kai luku olisi paljon lähempänä fifty-fiftyä, jos vapaiden tasaisempi jako mahdollistettaisiin ja siihen kannustettaisiin paremmin. Kas kun sukupuolittavat rakenteet lymyilevät varsin syvällä.

https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/p...

Jemina
No Sex and the City

Joo, siis tuo oma valinta -argumentointi on niin täyttä shaibaa, että huh huh. Kummasti joidenkin ihmisten tuntuu olevan vaikea ymmärtää ettei meistä yksikään kasva tynnyrissä, vaan että yhteiskuntamme ja kulttuurimme normit vaikuttavat todella vahvasti siihen mitä teemme ja miten elämäämme elämme... Ja eikö muuten olekin jännää, että omasta valinnasta kuulee vaahdottavan eniten juuri silloin kun nämä kyseiset 'valinnat' mukailevat sukupuolittuneita rakenteita ja sukupuolinormeja? 

Alppimurmeli (Ei varmistettu)

Haluan piristykseksi jakaa pari toiselämän esimerkkiä.

Mun edellisessä työpaikassa vakinaistettiin vuoden sisään kaksi osa-aikaista työntekijää juuri ennen kun he jäivät äitiyslomalle.

Nykyinen työpaikkani on pieni, pääasiassa apurahoilla toimiva yhdistys jolla on vain kaksi työntekijää. Kun toinen työntekijöistä jäi äitiyslomalle, yhdistyksen talous tai toiminta ei todellakaan kaatunut siihen. Vanhempainvapaan ja loma-ajan kustannuksista jäi työnantajalle maksettvaksi noin 4000€ + aika ja vaiva sijaisen rekrytoimiseksi, jonka voisi kai senkin muuttaa rahaksi. Toki työn luonteesta johtuen esimerkiksi lapsen sairastumisen vuoksi ei lähdettäisi rekrytoimaan sijaista vaan aikatauluja sovitellaan ja hommat hoidetaan niillä resursseilla jotka on käytössä. Työpaikka on melko epätyypillinen, mutta rohkaisevaa on se, että näinkin pienellä yhdistyksellä oli kyllä todellakin varaa äitiysloman kustannuksiin.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.