Turvaseksistä, tai: Miksi nuorille ei myydä kortsuja?
Ihmisten tyhmyys on välillä sitä sorttia, että tekisi mieli takoa päätä pöytälevyä vasten kun niin kovasti kiristää korvien välistä. Tänään kiristystä on aiheuttanut Ylen uutinen siitä miten kaupoissa ilmeisen säännöllisesti kieltäydytään myymästä kortsuja alaikäisille.
Väestöliiton mukaan tällaisista ilmiöistä kerrotaan poikien puhelimessa lähes viikoittain. Tässä kohtaa meinasin kiskaista aamusumpit väärään kurkkuun. Lähes viikoittain! Pelkästään poikien puhelimessa! Kun sitten mietitään millainen määrä nuoria ei ole koskaan poikien puhelimesta kuullutkaan tai sinne kehtaa soittaa… Niin, laskepa siitä sitten että miten moni tällainen tapaus jää kokonaan raportoimatta. Moiseen laskutoimitukseen ei meikän lyhyt matikka riitä, mutta lienee sanomattakin selvää että jokaikinen keissi on liikaa.
En kertakaikkiaan ymmärrä millaiset kelat tällaisen myymättäjättämispäätöksen taustalla voisi olla. ”Kassalla myyjä saattaa todeta, että en myy. Sinä olet liian nuori, etkä vielä tarvitse näitä”, sanoo Väestöliiton lääkäri ja seksuaalineuvoja Miila Halonen tuossa Ylen jutussa. Mutta ajatteleeko joku myyjä tosiaan, että ne kumitta jääneet nuoret asiaa pohdittuaan päättävät myyjän olleen oikeassa? Että totta, hyvä pointti! Olen aivan liian nuori, melkein lapsi vielä! Taidankin tyytyä palata pelkkään pussailuun ja pettinkiin vielä pari vuotta ennen tositoimiin ryhtymistä!
Tuskin. Luultavasti tulevat siihen tulokseen, että no paskat, painetaan sitten paljaalla. Ja että älköön tulko aikuiset minua seksitaudeista ja teiniraskauksista sitten syyttämään, jos eivät kerran edes suostu myymään mulle kondomeita. Ja niin surullista kuin se onkin, moinen kela olisi monella tapaa aika oikeutettu.
Yleisen asenneilmapiirin ja kansanterveyden lisäksi tällaisilla typerillä tempauksilla vahingoitetaan myös turvaseksin aatetta noin ylipäänsä. Me isommatkin ihmiset nolostelemme kortsuostoksia – ja nuorempana muistan pitäneeni sitä maailman eniten nolona puuhana, johon en olisi millään tahtonut ryhtyä. Posket punaisina sitä sitten aina seisoi kassajonossa, toivoen että maa nielaisisi ja että kukaan ei näkisi. En osaa edes kuvitella miten asenteeni ja ehkäisytapani olisivat muuttuneet jos minulle oltaisiin sanottu, että ei käy, et saa. Montako kertaa olisin kehdannut kokeilla? Epäilen, etten kovin montaa.
Kuten Väestöliiton Halonen sanoo, tällaisella toiminnalla luodaan tunnetta siitä että kortsuissa on jotain pahaa ja arveluttavaa. ”Se on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä me kasvattajat yritämme viestiä. Me kannustamme nuoria tutustumaan kondomeihin jo hyvissä ajoin ennen kuin on edes tarkoitus harrastaa seksiä.” Niinpä. Koska kortsuihin tutustuminen ja niiden pitäminen varalla käy järkeen. Tämä en-myy-teinille-spärdäriä -toiminta sen sijaan ei käy järkeen, ei niin lainkaan.
Ylen mukaan kortsujen myyntiä ei tällä hetkellä rajoita minkäänlainen laki eikä asetus, mutta tätä asiaa kelattuani tuli mieleen että ehkä jonkinlaisille säädöksille olisi tarvetta – siis sen suhteen, että niitä kumeja on asiakkaalle annettava. Sillä jos tällä hetkellä myyjän oma mielipide asiaan voi näin radikaalisti vaikuttaa siihen saako teini ehkäisyä vai ei, minä ainakin olisin valmis hurraamaan jonkinlaiselle asetukselle joka pakottaisi aina myymään kondomeja niitä pyytävälle.
Yhdenkään kassatyöntekijän mielivallan ei pitäisi voida vaikuttaa toisen ihmisen seksuaalikäyttäytymiseen, terveyteen ja mahdollisesti koko loppuelämään.
Psst! Turvaseksistä -sarjassa aiemmin ilmestyneitä: