Jokakeväinen keskustelu

Kun kevät tulee, paljastuvat säärikarvat ja täytyy taas miettiä, että 
1) miksi nämä eivät ole seksikkäät 
2) miksi niiden pitäisi olla seksikkäät 
3) eikö minulla tosiaankaan ole muuta mietittävää?

Vastausehdotuksia:
1. Jotta nainen olisi vetoava, hänessä täytyy olla jotakin lapsenomaista kuten avuttomuus ja karvattomuus.
2. Koska ihminen tarvitsee huomiota ja seksikkyys on helppo tapa saada sitä ja säärikarvojen ajelu taas on helppo tapa vastata kuvaa seksikkäästä naisesta.
3. On. Mutta yritän parhaani mukaan vältellä tärkeämpiä aiheita. Olen yrittänyt seurata politiikkaa, jotta voisin kirjoitttaa valistuneen blogin eduskuntavaaleista, ääri-islamista ja (Venäjän harjoittamasta) informaatiosodasta, mutta koska kaikki tuntuu pyörivän ahneuden, typeryyden ja pelon voimalla, masennuin, luovutin ja siirryin tarkkailemaan karvankasvuani. 

Sohvalla maatessani ja jalkoja ojennellessani huomasin yhden merkityksellisen sanoihin liittyvän eron: seksikkyys liitetään objektiin, kun taas seksuaalisuudesta puhutaan subjektin yhteydessä. Se minua tässä karvattomuus-casessa ärsyttää, että se ei liity minuun seksuaalisena toimijana mitenkään vaan kohtelee minua pelkästään kohteena, jonka kelpaavuudelle joku muu on asettanut kriteerit. 

– Mirka Maaria, joka jatkaa kauniista, voimakkaista ja karvaisista sääristä iloitsemista ja päättää paneutua politiikkaan huomenna