Ladataan...
Packing peanuts

 

Coucou! Tervehdys täältä Ranskasta!

Tämä blogini on viimeiset pari vuotta ollut enemmän ja vähemmän talviunilla.
Suurimpana syynä monet muutokset yksityiselämän puolella. Ei ole tehnyt mieli kirjoitella kevyitä hömppäjuttuja, kun ”oikeassa” elämässä on samaan aikaan soudellut syvissä vesissä. Kokkailut ovat olleet usein aika hätäisiä kyhäelmiä ja kamera on pysytellyt visusti kaapin perällä säilössä.

Eli lyhyesti kaikki se, mistä halusin alun perin blogissani kirjoitella, oli tauolla. Ja, mitä pidempään tuo tauko kesti, sitä vaikeammalta tuntui saada jälleen kiinni narun päästä ja julkaista uusi postaus. Mutta tässä sitä nyt sitten ollaan.

 

 

Kuten otsikosta voi päätellä, muutokset elämässäni ovat olleet suuria. Kun reilu vuosi sitten päätimme mieheni kanssa pistää lusikat jakoon, aloin miettiä mitä sitä oikein haluaisin tehdä nyt kun ei tarvitse ajatella toista. Ja kuten sanontaan, siitä se ajatus sitten lähti…

Halusin olla eronnut ja karannut, ilman että se karkaaminen tarkoittaisi sitä, että pakenisin murheita ja pahaa oloa. Päinvastoin tahdoin antaa mahdollisuuden uusille kokemuksille, tehdä jotain mistä olin haaveillut pidemmän aikaa: lähteä pidemmäksi aikaa Ranskaan harjaannuttamaan kielitaitoa, nauttimaan hyvästä ruuasta sekä ihmettelemään kulttuurin koukeroita. Katsoa minne tie vie. Go before it’s too late.

 

 

Aloin kaikessa rauhassa etsiä netistä tietoa mahdollisuuksista työskennellä/matkustaa/majoittua ulkomailla. Monen mutkan kautta eksyin Workawayn sivuille ja se oli kuin kaikki portit olisivat auenneet. Löysin sen mitä olin etsinyt. Vapaaehtoista työskentelyä noin 25/h viikossa majoitusta ja ruokailua vastaan.

Siitä alkoi kiivas selaaminen sivustolla tutkien eri alueilla sijaitsevien isäntäperheiden esittelytekstejä. Hyvin varhaisessa vaiheessa minulle tuli selväksi se, mikä kiinnosti ja mikä ei. Maatilan eläinten hoito, rakennusprojektit tai lastenvahtina olo eivät tuntuneet omilta, siinä missä pienessä hotellissa tai bed and breakfastissa työskentely taas kiinnosti.

 

 

Käytin aikaa oikeasti tunti tolkulla (varmaan voidaan puhua useista päivistä, jos ajan kokonaisuudessaan laskee yhteen) niin sanottuun taustatyöhön. Luin muun muassa vapaaehtoisena työskennelleiden blogitekstejä, joissa varoiteltiin tietyistä asioista ja kehuttiin toisia seikkoja mitä kokemus oli antanut. Suhteellisen varovaisen ihmisenä perehdyin harkiten ennen isompien askelten ottoa. Kaiken kaikkiaan meni melkeinpä vuosi siitä, kun ensimmäisen kerran sanoin ääneen, että haluisin lähteä ulkomaille seikkailemaan, siihen että istuin lentokoneessa matkalla ensimmäiseen vapaaehtoistyöpaikkaani.

Vuoden aikana hiljalleen järjestelin asioitani lähtövalmiuteen. Töissä välillä kiristeli oikein kunnolla, kun piti kiirettä, ja tuolloin parasta lääkettä oli ajatus siitä, että tämä kaikki kuulkaas loppuu kuitenkin muutaman kuukauden päästä! Moni tuttava piti puheitani lähdöstä höpönhöpönä aina siihen saakka, kun lopulta irtisanouduin työstäni.

 

 

Tässä siis lyhykäisyydessään se mitä blogitauon aikana on tapahtunut. Nyt olen jo päässyt hyvään vauhtiin Workaway-matkallani ja olen saanut nauttinut Provencen/Languedoc-Roussillon alueen lämpöisestä syksystä ensimmäisessä työkohteessani. Instatilini päivittyy aktiivisemmin, mutta tänne pyrin kirjoittelemaan kokemuksistani kootummin.

Tähän asti yllättävintä on ollut ajantajun kadottaminen. Kelloa tulee pidettyä ranteessa harvemmin, päivä pitää tarkistaa lähes joka aamu kalenterista ja ilta tulee jo ennen kuin uskoisi. Vaikka vapaa-aikaa on nyt suhteessa enemmän, kuin kotona, niin kyllä se aika vaan kuluu nopeasti ja päivät vilahtavat ohi ihan huomaamatta. Toivottavasti saan kuitenkin sen verran ajatuksistani ja ajasta kiinni, että pian pääsen jakamaan tänne lisää fiiliksiä reissunpäältä.
Bisous <3

 

 

Kuvat Aigaliersin ympäristöstä, lenkkipolkuni syksyisistä maisemista.

 

 

Share

Ladataan...
Packing peanuts

 

Bonjour à tous!

Mitäpä sitä näinä sateisina kesäpäivinä muutakaan tekisi kun istuisi kotona katsomassa tuntitolkulla telkkarista urheilua, ja siis vielä pyöräilyä jos tarkkoja ollaan...

Tunnetustihan en ole todellakaan mikään penkkiurheilun suurin ystävä. Melkeinpä vuoden päivät selvisin katsomatta yhtään mitään kisoja tai pelejä, telkkarista tai paikan päältä. Ja sitten tuli heinäkuu... joka toi tullessaan Le Tour de Francen luokseni lähes päivittäin.

Syytän sateisia kelejä, aikaisia aamuvuoroja ja sitä sormen lipsahdusta jonka ansiosta Travel Chanelilta katsomani ohjelman mainostauolla kanava vaihtuikin vahingossa Eurosportiksi - eikä musiikkikanavaksi!

 

 

Nämä kuvat ovat viime kesältä, heinäkuulta kun lomailimme mieheni kanssa Biarritzissa. Sieltä piipahdimme yhdeksi aamupäiväksi Pau:n kaupunkiin katsomaan yhtä Tour de Francen etapin lähtötapahtumaa. Edellisen kerran olimme pyöräkilpailun lähtöä todistaneet niinkin idyllisessä paikassa kuin shampanjan alueen "pääkaupungiksi" itseään tituleeraavassa Épernayssa vuonna 2012.

 

 

Itse kilpailua edeltää tällaisten virittyjen ajoneuvojen kulkue, joka tunnetaan myös sponsorien tuomana tunnelman nostatuksena. Mainoskrääsää lentää kadunvarressa odottaville katsojille ja musiikki pauhaa, joka autosta tietenkin eri kappale ja aina vähän kovempaa kuin edellä ajavan autosta. Ja yleisö mylvii, bien sûr, c'est manifique!

 

 

Oikeasti paikan päällä koettuna juurikin tuo lähtötapahtuma on mielenkiintoinen.

Telkkarista ei näytetä sponsorien kulkuetta, eikä sitä kuinka pyöräilijät pikkuhiljaa saapuvat lähtöviivan tuntumaan, antavat siinä matkalla haastatteluja, moikkailevat muita kilpakumppaneita, pysähtyvät ottamaan selfietä innokkaimpien fanien kanssa ja kaiken tämän hääräyksen ohella yrittävät myös keskittyä siihen tulevaan kisasuoritukseensa. 

 

 

Kellon lyödessä tapahtuu lähtö. Ensin poljetaan näytöstyyliin tietty matka ympäri kaupunkia nätissä rykelmässä, ennen kuin vasta merkistä oikea kisa alkaa. Ja siinä se sitten olikin lähtökaupungin osalta. Itse kisaa onkin helpompi seurata telkkarista. Tiistaina Le Tourin etappi kulki puikkelehtien 178km välin Périgueux-Bergerac. Kippis sille.

 

 

Vielä ei minua silti voi urheiluhulluksi kutsua, sillä totuus on että tuijotan tiukemmin noita kisamaisemia kuin kilpailijoita... vaikka eihän tiukkoihin trikoisiin pukeutuneissa miehissä mitään vikaa ole. Tiistaina oli muuten tarjolla todella upeita linnoja Le Tourin reitin varrella, aah merci!

Tänään torstaina startti lähtee jälleen Pau:sta. Joten enköhän minäkin jälleen iltapäivällä löydä tieni telkkarin ääreen, ihan vaan fanittaakseni muistellakseni viime vuoden reissua samaisiin maisemiin.

 

 

Kenelle muulle Le Tour de France on tullut tutuksi?

 

 

Share

Ladataan...
Packing peanuts

 

Heipä hei!

Pieni tauko blogista, venähti reilun vuoden mittaiseksi... Monesti on pitänyt tulla tänne huhuilemaan kuulumisia, mutta kun tauko vaan venyi venymistään en enää oikein tiennyt mistä aloittaa. Palataan muihin kuulumisiin jokin toinen kerta ja muistellaan nyt blogihaasteen merkeissä menneitä reissuja.

En yleensä pidä kiertokirjeistä, arkikuvahaasteista tai valmiiksi annetuista tehtävistä. Niihin vastaaminen ei ole tuntunut kovinkaan omalta, mutta kun törmäsin tähän reissukuvahaasteeseen Veeran ja Saran blogeissa niin tiesin, että tällä kertaa minunkin pitää lähteä tähän mukaan ja samalla tämän tekstin tuottamiseen tuntui olevan huomattavasti matalempi kynnys kuin muihin juttuihin. Uppouduin kyllä aika pitkäksikin aikaa kaivelemaan kuva-arkistoja ja samalla muistelemaan menneitä reissuja näitä haasteen kymmentä kuvaa etsiessäni.

Tässä siis maanataista matkamuistelua oikein urakalla, eli vastaukseni haasteeseen:

 

1. Kuva lentokoneen siivestä

En yleensä kuvaa lentokoneessa. Muistelin, että joltain Bremenin reissulta minulla olisi kuva Ryanairin siivestä... mutta tämä kuva Finnairin siivestä löytyi kuitenkin ensin. Tässä ollaan vuodessa 2012 ja laskeutuminen Singaporen Changin kansainväliselle lentokentälle on juuri alkanut.

 

 

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Välillä reissussa tule räiskittyä kuvia hätäisesti jos jokin tilanne vain tulee eteen. Viime kesänä (2016) heinäkuussa poikkesimme mieheni kanssa Biarritzista päiväksi Espanjan puolelle Bilbaoon. Guggenheimin museon takana joen yläpuolelle kaartavalle kävelysillalle suihkutetaan aina silloin tällöin vesihöyryä ja sitä tässä tuli kiire kuvata... En edes huomannut melojia, kun olin keskittynyt höyryn zoomaamiseen, mutta lopputuloshan on ihan hauska. Hetkellisyyttä parhaimmillaan.

 

3. Luontokuva

En koe itseäni kovinkaan kummoiseksi luontokuvaajaksi. Eräily ei muutenkaan ole minulla ensimmäisenä mielessä kun reissuun lähden, joskin aika monesti olen kyllä löytänyt itseni jos jonkinlaiselta luontopolulta tallamasta, telttailemasta tai muuten vaan metsästä. Tässä ollaan vuodessa 2012 Singaporessa MacRitchien luonnonpuistoalueella reippailemassa ja samalla apinoita bongailemassa. Singaporeen reissaavalle suosittelen jossain luonnonpuistossa poikkeamista jos vain aikaa reissussa riittää. Nuo vehreät viidakkomaiset puistot ovat mielenkiintoista vastapainoa pilvenpiirtäjien ja ostoskeskusten täytteiselle keskusta-alueelle.

 

 

4. Kuva, joka saa hyvälle tuulelle

Hyvä ruoka saa aina hyvälle mielelle, ja huikeat jälkkärit vielä paremmalle tuulelle! Singaporessa ollaan edelleen, mutta vuodessa 2016. Olin ennen reissua instagramissa törmännyt tämän kahvilan huikeisiin jälkkärikuviin. Non Entrée Desserts (204 Rangoon Rd, Hong Building, Singapore 218451) pääsi reissun where-to-go listalle välittömästi ja suosittelen sitä lämpimästi. Kahvila on hieman sivussa ydinkeskustasta, joten sinne kannattaa suunnata taksilla ja tarkistaa ennen lähtöä facebook-sivulta aukioloajat. Hinnat ovat hieman korkeammat kuin peruskahvilassa ja kannattaa huomioida listahinnan päälle tulevat + ja ++ verot, mutta annokset ovat kuin taideteoksia ja maistuvat taivaallisilta. Chocolate avalanche ja rubber ducky ovat annoksia joita ei kyllä ihan heti mistään muualta löydä.

 

5. Kuva matkaseurasta

Häärin reissuilla ja muutenkin itse usein kameran takana ja tulen näin kuvanneeksi matkaseuraani. Tästä syystä aika monelta matkalta minusta ei sitten olekaan kuin pari hassua kuvaa... Vaikka siis matkaseurastani niitä kuvia olisi enenmmän kuin tarpeeksi, niin en silti ilman lupaa seurastani kuvia julkaise, mutta tähän luvan sain saatesanoilla: Toi on ihan yliluonnollinen kuva, ihan kuin mut olis jotenkin vaan lätkästy siihen päälle.  ;-) Tarkennuksen kohdennus, syväterävyysalue ja liike sen selittävät - kuvaa ei siis ole käsitelty.

Tässä ollaan Bremenissä 2016 toukokuussa muutaman mutkan ja maiseman kautta matkalla kohti teatterin vieressä sijaitsevaa Casa -ravintolaa. Seuranani oli työkaverini ja tämä Bremenin matka oli meille jo toinen yhteinen shoppailu + rentoutumisreissu. Nämä matkat ovat olleet lyhyitä, mutta sitäkin tehokkaampia ja kaikin tavoin täydellisiä.

 

 

6. Postikorttikuva

Autolla Norjaan ja takaisin vuonna 2015 kesällä tehdyn reissun melkein kaikki kuvat olivat tätä postikorttiluokkaa. Maisemat olivat vaan niin upeat joka puolella. Tässä ollaan jo matkan loppusuoralla Lofooteilla. Tuonne tarvitsee kyllä päästä vielä uudestaan.

 

 

7. Kuva yläilmoista

Korkeanpaikankammoisena ja siitä eräilystä vähät välittävänä löysin itseni sitten keväällä 2016 Borneolta Kinabalu vuorelta kiipeämästä 4095m korkeuteen... Lähtö huipulle tehtiin aamuyöllä säkkipimeässä. Otsalamppu oli ihan oleellinen varuste tuolloin. Tässä aamu on jo valjennut ja matka alaspäin vuorelta alkanut. Lämpöasteetkin nousivat nopeasti ja aamuyöllä puetut villapipo sekä pitkäkalsarit oli syytä riisua. Maisema oli karu ja kaunis, matka alas yksi pisimmistä koskaan. Koko kroppaa ja varsinkin reisiä sekä pohkeita kolotti aivan älyttömästi seuraavan kolmen päivän ajan. Uskomaton kokemus.

 

 

8. Fiilistelykuva palmun alla

Indonesiassa Bintan saarella 2014 palmuja riitti. Majoituttiin "puumajaan" aivan rannan tuntumaan. Kolme yötä kohteessa riitti, tekemistä ei pahemmin auringonoton lisäksi ollut, mutta se jos mikä oli ihan sopiva annos rentoutumiseen. Paluu Singaporeen meinasi tyssätä satamassa, kun miehen passista puutui maahantuloleimasta päiväys... Kuvastaa sinänsä hyvin sitä meininkiä mikä saarella oli, maksoit maahantuloviranomaisille erikseen maahantulomaksun, että he tekevät työnsä ja leimaavat passisi kun saavut... ja miten kävi? No se homma tehtiin vähän sinne päin... Asia saatiin kuitenkin korjattua, mutta seuraavalla kerralla tiedän tarkistaa vielä itsekin, että leimoissa on heti kaikki ne tiedot mitkä pitää.

 

 

9. Hyvää huomenta -kuva

 

Hyvää huomenta Biarritzista heinäkuultä 2016. Loman ensimmäinen aamiainen, ulkona kattoterassilla aivan rannan tuntumassa. Oli ihan kelpo aloitus lomalle ja aamiainen niin ranskalainen kun olla ja voi.

 

 

10. Lempikaupunkini

 

En malttanut tyytyä yhteen lempikaupunkiin vaan valitsin neljä. Kaikissa on omat juttunsa miksi niistä niinkin paljon pidän enkä pysty nostamaan yhtä ylitse muiden. Nizzassa parasta on aurinko, valo, kieli ja meri. Tässä ollaan kesälomalla syyskuussa 2015 ja matkalla lounaalle takana näkyvän maamerkin, eli Negresco hotellin, ravintolaan. La Rotonde oli hieno kokemus, ja lounas vielä kohtuuhintainen. 

 

Bremen on tunnettu soittoniekoistaan, mutta nämä "Citypossut" ovat suosikkipatsaani. Patsaita on tuo kaupunki pullollaan, tai sitten reissussa jotenkin kiinnitän paremmin huomion tuollaiseen seikkaan kuin patsaat. Juhannusviikolla vuonna 2015 ei ollut järin lämmintä, mutta mukavan muutaman päivän reissun tein äitini kanssa kaksistaan. Bremenissä parasta on shoppailu, lähes autottoman keskustan helppokulkuisuus ja lyhyet lennot.

 

Heinäkuussa 2016 matkasin toistamiseen Biarritziin ja totaalisesti ihastuin siihen. Ensimmäisen kerran pääsin paikalle 2010, mutta tuolloin painoi jo matkaväsymys päälle, enkä jaksanut enää Barcelonan ja Bilbaon jälkeen keskittyä kaupungin antiin, kelitkin olivat sateiset silloin. Lisäksi tuolloin olin täysin hurmaantunut Bilbaoon... Nyt sydämeni sykkii isosti Biarritzille koska meri, surffarit, ruoka, kieli ja yleisesti rento kotikutoinen fiilis.

 

 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Singapore, menköön tässä kohtaa koko maa kaupungista, onhan se sen verran pienikokoinen. Singapore on kuin Eurooppa Aasian leveysasteilla. Pidän erityisesti Singaporessa sen siisteydestä, yleisestä turvallisuudesta, aina yhtä lämpimästä kelistä ja mahtavista ruuista. Tässä poseeraus vuoden 2012 reissulta.

 

Ihania matkoja ja muistoja. Tarttukaapas tekin tähän haasteeseen, mielelläni kuulisin mistä parhaat postikorttimaisemat löytyvät ja mitkä ovat teidän lempikaupunkinne.

 

 

 

Share

Pages