Ladataan...
Packing peanuts

 

Heipä hei!

Pieni tauko blogista, venähti reilun vuoden mittaiseksi... Monesti on pitänyt tulla tänne huhuilemaan kuulumisia, mutta kun tauko vaan venyi venymistään en enää oikein tiennyt mistä aloittaa. Palataan muihin kuulumisiin jokin toinen kerta ja muistellaan nyt blogihaasteen merkeissä menneitä reissuja.

En yleensä pidä kiertokirjeistä, arkikuvahaasteista tai valmiiksi annetuista tehtävistä. Niihin vastaaminen ei ole tuntunut kovinkaan omalta, mutta kun törmäsin tähän reissukuvahaasteeseen Veeran ja Saran blogeissa niin tiesin, että tällä kertaa minunkin pitää lähteä tähän mukaan ja samalla tämän tekstin tuottamiseen tuntui olevan huomattavasti matalempi kynnys kuin muihin juttuihin. Uppouduin kyllä aika pitkäksikin aikaa kaivelemaan kuva-arkistoja ja samalla muistelemaan menneitä reissuja näitä haasteen kymmentä kuvaa etsiessäni.

Tässä siis maanataista matkamuistelua oikein urakalla, eli vastaukseni haasteeseen:

 

1. Kuva lentokoneen siivestä

En yleensä kuvaa lentokoneessa. Muistelin, että joltain Bremenin reissulta minulla olisi kuva Ryanairin siivestä... mutta tämä kuva Finnairin siivestä löytyi kuitenkin ensin. Tässä ollaan vuodessa 2012 ja laskeutuminen Singaporen Changin kansainväliselle lentokentälle on juuri alkanut.

 

 

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Välillä reissussa tule räiskittyä kuvia hätäisesti jos jokin tilanne vain tulee eteen. Viime kesänä (2016) heinäkuussa poikkesimme mieheni kanssa Biarritzista päiväksi Espanjan puolelle Bilbaoon. Guggenheimin museon takana joen yläpuolelle kaartavalle kävelysillalle suihkutetaan aina silloin tällöin vesihöyryä ja sitä tässä tuli kiire kuvata... En edes huomannut melojia, kun olin keskittynyt höyryn zoomaamiseen, mutta lopputuloshan on ihan hauska. Hetkellisyyttä parhaimmillaan.

 

3. Luontokuva

En koe itseäni kovinkaan kummoiseksi luontokuvaajaksi. Eräily ei muutenkaan ole minulla ensimmäisenä mielessä kun reissuun lähden, joskin aika monesti olen kyllä löytänyt itseni jos jonkinlaiselta luontopolulta tallamasta, telttailemasta tai muuten vaan metsästä. Tässä ollaan vuodessa 2012 Singaporessa MacRitchien luonnonpuistoalueella reippailemassa ja samalla apinoita bongailemassa. Singaporeen reissaavalle suosittelen jossain luonnonpuistossa poikkeamista jos vain aikaa reissussa riittää. Nuo vehreät viidakkomaiset puistot ovat mielenkiintoista vastapainoa pilvenpiirtäjien ja ostoskeskusten täytteiselle keskusta-alueelle.

 

 

4. Kuva, joka saa hyvälle tuulelle

Hyvä ruoka saa aina hyvälle mielelle, ja huikeat jälkkärit vielä paremmalle tuulelle! Singaporessa ollaan edelleen, mutta vuodessa 2016. Olin ennen reissua instagramissa törmännyt tämän kahvilan huikeisiin jälkkärikuviin. Non Entrée Desserts (204 Rangoon Rd, Hong Building, Singapore 218451) pääsi reissun where-to-go listalle välittömästi ja suosittelen sitä lämpimästi. Kahvila on hieman sivussa ydinkeskustasta, joten sinne kannattaa suunnata taksilla ja tarkistaa ennen lähtöä facebook-sivulta aukioloajat. Hinnat ovat hieman korkeammat kuin peruskahvilassa ja kannattaa huomioida listahinnan päälle tulevat + ja ++ verot, mutta annokset ovat kuin taideteoksia ja maistuvat taivaallisilta. Chocolate avalanche ja rubber ducky ovat annoksia joita ei kyllä ihan heti mistään muualta löydä.

 

5. Kuva matkaseurasta

Häärin reissuilla ja muutenkin itse usein kameran takana ja tulen näin kuvanneeksi matkaseuraani. Tästä syystä aika monelta matkalta minusta ei sitten olekaan kuin pari hassua kuvaa... Vaikka siis matkaseurastani niitä kuvia olisi enenmmän kuin tarpeeksi, niin en silti ilman lupaa seurastani kuvia julkaise, mutta tähän luvan sain saatesanoilla: Toi on ihan yliluonnollinen kuva, ihan kuin mut olis jotenkin vaan lätkästy siihen päälle.  ;-) Tarkennuksen kohdennus, syväterävyysalue ja liike sen selittävät - kuvaa ei siis ole käsitelty.

Tässä ollaan Bremenissä 2016 toukokuussa muutaman mutkan ja maiseman kautta matkalla kohti teatterin vieressä sijaitsevaa Casa -ravintolaa. Seuranani oli työkaverini ja tämä Bremenin matka oli meille jo toinen yhteinen shoppailu + rentoutumisreissu. Nämä matkat ovat olleet lyhyitä, mutta sitäkin tehokkaampia ja kaikin tavoin täydellisiä.

 

 

6. Postikorttikuva

Autolla Norjaan ja takaisin vuonna 2015 kesällä tehdyn reissun melkein kaikki kuvat olivat tätä postikorttiluokkaa. Maisemat olivat vaan niin upeat joka puolella. Tässä ollaan jo matkan loppusuoralla Lofooteilla. Tuonne tarvitsee kyllä päästä vielä uudestaan.

 

 

7. Kuva yläilmoista

Korkeanpaikankammoisena ja siitä eräilystä vähät välittävänä löysin itseni sitten keväällä 2016 Borneolta Kinabalu vuorelta kiipeämästä 4095m korkeuteen... Lähtö huipulle tehtiin aamuyöllä säkkipimeässä. Otsalamppu oli ihan oleellinen varuste tuolloin. Tässä aamu on jo valjennut ja matka alaspäin vuorelta alkanut. Lämpöasteetkin nousivat nopeasti ja aamuyöllä puetut villapipo sekä pitkäkalsarit oli syytä riisua. Maisema oli karu ja kaunis, matka alas yksi pisimmistä koskaan. Koko kroppaa ja varsinkin reisiä sekä pohkeita kolotti aivan älyttömästi seuraavan kolmen päivän ajan. Uskomaton kokemus.

 

 

8. Fiilistelykuva palmun alla

Indonesiassa Bintan saarella 2014 palmuja riitti. Majoituttiin "puumajaan" aivan rannan tuntumaan. Kolme yötä kohteessa riitti, tekemistä ei pahemmin auringonoton lisäksi ollut, mutta se jos mikä oli ihan sopiva annos rentoutumiseen. Paluu Singaporeen meinasi tyssätä satamassa, kun miehen passista puutui maahantuloleimasta päiväys... Kuvastaa sinänsä hyvin sitä meininkiä mikä saarella oli, maksoit maahantuloviranomaisille erikseen maahantulomaksun, että he tekevät työnsä ja leimaavat passisi kun saavut... ja miten kävi? No se homma tehtiin vähän sinne päin... Asia saatiin kuitenkin korjattua, mutta seuraavalla kerralla tiedän tarkistaa vielä itsekin, että leimoissa on heti kaikki ne tiedot mitkä pitää.

 

 

9. Hyvää huomenta -kuva

 

Hyvää huomenta Biarritzista heinäkuultä 2016. Loman ensimmäinen aamiainen, ulkona kattoterassilla aivan rannan tuntumassa. Oli ihan kelpo aloitus lomalle ja aamiainen niin ranskalainen kun olla ja voi.

 

 

10. Lempikaupunkini

 

En malttanut tyytyä yhteen lempikaupunkiin vaan valitsin neljä. Kaikissa on omat juttunsa miksi niistä niinkin paljon pidän enkä pysty nostamaan yhtä ylitse muiden. Nizzassa parasta on aurinko, valo, kieli ja meri. Tässä ollaan kesälomalla syyskuussa 2015 ja matkalla lounaalle takana näkyvän maamerkin, eli Negresco hotellin, ravintolaan. La Rotonde oli hieno kokemus, ja lounas vielä kohtuuhintainen. 

 

Bremen on tunnettu soittoniekoistaan, mutta nämä "Citypossut" ovat suosikkipatsaani. Patsaita on tuo kaupunki pullollaan, tai sitten reissussa jotenkin kiinnitän paremmin huomion tuollaiseen seikkaan kuin patsaat. Juhannusviikolla vuonna 2015 ei ollut järin lämmintä, mutta mukavan muutaman päivän reissun tein äitini kanssa kaksistaan. Bremenissä parasta on shoppailu, lähes autottoman keskustan helppokulkuisuus ja lyhyet lennot.

 

Heinäkuussa 2016 matkasin toistamiseen Biarritziin ja totaalisesti ihastuin siihen. Ensimmäisen kerran pääsin paikalle 2010, mutta tuolloin painoi jo matkaväsymys päälle, enkä jaksanut enää Barcelonan ja Bilbaon jälkeen keskittyä kaupungin antiin, kelitkin olivat sateiset silloin. Lisäksi tuolloin olin täysin hurmaantunut Bilbaoon... Nyt sydämeni sykkii isosti Biarritzille koska meri, surffarit, ruoka, kieli ja yleisesti rento kotikutoinen fiilis.

 

 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Singapore, menköön tässä kohtaa koko maa kaupungista, onhan se sen verran pienikokoinen. Singapore on kuin Eurooppa Aasian leveysasteilla. Pidän erityisesti Singaporessa sen siisteydestä, yleisestä turvallisuudesta, aina yhtä lämpimästä kelistä ja mahtavista ruuista. Tässä poseeraus vuoden 2012 reissulta.

 

Ihania matkoja ja muistoja. Tarttukaapas tekin tähän haasteeseen, mielelläni kuulisin mistä parhaat postikorttimaisemat löytyvät ja mitkä ovat teidän lempikaupunkinne.

 

 

 

Share

Ladataan...
Packing peanuts

 

No nyt on jotain uutta, vihdoin. Nimittäin ihan uusi tyyli hiuksissa. 

Viime vuosi oli minulle vaikea monella tapaa. Loppuvuodesta päätin, että tästä vuodesta tulee parempi, sillä paljon huonommaksikaan eivät voisi asiat enää mennä. Samoihin kypsyi ajatus siitä, että muutos voisi alkaa siitä helpoimmasta päästä, omasta päästä kirjaimellisesti. Kahdessa vuodessa venähtäneet hiukset, joita aina pidin ponnarilla, saisivat lähteä.

 

 

Jep, vaikka invisibobblet olivat käytössä, niin kyllä selvästi on nähtävissä mitä ponnarin pitäminen tekee. Katkeilleita hiuksia on, ja paljon. Tämä kuva hieman myös yllätti sillä, kuinka nopeasti ne hiukset oikeasti kasvavat. Kasvatusprojektit kun tuntuvat aina ikuisilta. Tähän pituuteen hujahdettiin kahdessa vuodessa, ja siinä ajassa tasoiteltiinkin mittaa useampaankin otteeseen.

 

 

Leikkauksen lisäksi pistettiin hieman reippaasti vaaleampaa sävyä sekaan. Tai näin aluksi tuohon päälle. Maantienharmaita ja muuten vaan harmaita hiuksia kasvaa kokoajan enemmän, joten tavoitteena on pikkuhiljaa haalentaa sävyä lähemmäs omaa. 

Hiusten leikkauksen jälkeen, se ensimmäinen pesukerta oli muuten ihana, helppo ja nopea. Tykkäsin. Kyllä lyhyet hiukset taitaa olla se mun juttu.

 

Mitä uutta teille on tämä uusi vuosi tuonut tullessaan? Hyviä vai huonoja uutisia? Iloja vai suruja?

 

 

 

Share

Ladataan...
Packing peanuts

 

Sairastuvalta päivää. 

Ehdin juuri viime viikolla töissä päivitellä työkaverin kanssa ettei olla sairasteltu piiitkään aikaan, siinä missä moni on potenut jo useammat flunssat ja muut pipit.

Never say never, sillä jo seuraavana päivänä oloni ei sitten ollutkaan enää niin hyvä... Flunssa otti, tuli, ja sai minut sitten viimein kiinni. Toivottavasti talvilomaa tämän viikon pitävä työkaveri saa pitää lomansa terveenä.

 

 

Lehdet ja netti ovat olleet viime viikot pullollaan vinkkejä, joilla torjua kokonaan tai ainakin yrittää lyhentää flunssan kestoa. Joku vannoo viinaan kastetuiden villasukkien olevan paras parannuskeino, toinen uskoo valkosipulin voimaan ja kolmas särkylääkkeisiin.

Totuus ja se, mikä kenellekin taudin luonteesta riippuen oikeasti toimii, menee varmaan jossain kaiken välimaastossa. 

Minulla kun nokka vuotaa luotan pehmoisiin nenäliinoihin, Bepanthen voiteeseen, Otrivinin nenäsumutteeseen, Carmolis "munkkitippojen" höyryhengittämiseen ja lämpöiseen juotavaan.

 

 

Löysin hiljattain tämän Hunajainen Sam Oy:n hunajan, joka on inkiväärillä maustettu, tai oikeastaan kyse hunajan ja inkiväärin yhdistelmästä. Pakkaustekstien mukaan tuote sopii melkein kaikkeen: urheilujuoman tai terveysjuoman maustamiseen, sellaisenaan juustojen kanssa, leivonnassa makeuttamassa ja makua tuomassa, samoin myös ruuanlaitossa wokeissa tai padoissa tai sitten vaikka jogurtin kanssa nautittuna.

Mietitytti, että maistuukohan hunajassa oikeasti inkivääri, vai onko se vain nimessä mukana? Sitten se flunssa iski, kuulin parilta tuttavalta kehut tuotteesta ja päätin että on aika itsekin kokeilla.

No, nyt tiedän, että kyllä se inkivääri sieltä maistuu ja aikas voimakkaastikin! Jopa niin voimakkaasti, että totesin ettei tätä kannata käyttää teen kanssa, vain ihan pelkästään. Eli ronski ruokalusikallinen inkiväärihunajaa kupin pohjalle ja kiehautettua vettä päälle. Kuten alimmasta kuvasta ehkä silmiä siristämällä voi huomata, juomassa on reilusti inkiväärin hippusia. 

Nähtäväksi jää lähteekö lenssuni pian pois tätä juomaa nauttimalla, mutta ihan kivaa vaihtelua kuumalle mehulle on tästä tullut. Tottakai lepo ja lämmin vaatetus ovat mukana flunssankarkoituskarkeloissa. Toivottavasti nämä bileet loppuvat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin.

 

Mikä on teidän vinkkinne vilustumisen varalle?

 

 

Share

Pages