Ladataan...
Packing peanuts

 

Bonjour à tous!

Mitäpä sitä näinä sateisina kesäpäivinä muutakaan tekisi kun istuisi kotona katsomassa tuntitolkulla telkkarista urheilua, ja siis vielä pyöräilyä jos tarkkoja ollaan...

Tunnetustihan en ole todellakaan mikään penkkiurheilun suurin ystävä. Melkeinpä vuoden päivät selvisin katsomatta yhtään mitään kisoja tai pelejä, telkkarista tai paikan päältä. Ja sitten tuli heinäkuu... joka toi tullessaan Le Tour de Francen luokseni lähes päivittäin.

Syytän sateisia kelejä, aikaisia aamuvuoroja ja sitä sormen lipsahdusta jonka ansiosta Travel Chanelilta katsomani ohjelman mainostauolla kanava vaihtuikin vahingossa Eurosportiksi - eikä musiikkikanavaksi!

 

 

Nämä kuvat ovat viime kesältä, heinäkuulta kun lomailimme mieheni kanssa Biarritzissa. Sieltä piipahdimme yhdeksi aamupäiväksi Pau:n kaupunkiin katsomaan yhtä Tour de Francen etapin lähtötapahtumaa. Edellisen kerran olimme pyöräkilpailun lähtöä todistaneet niinkin idyllisessä paikassa kuin shampanjan alueen "pääkaupungiksi" itseään tituleeraavassa Épernayssa vuonna 2012.

 

 

Itse kilpailua edeltää tällaisten virittyjen ajoneuvojen kulkue, joka tunnetaan myös sponsorien tuomana tunnelman nostatuksena. Mainoskrääsää lentää kadunvarressa odottaville katsojille ja musiikki pauhaa, joka autosta tietenkin eri kappale ja aina vähän kovempaa kuin edellä ajavan autosta. Ja yleisö mylvii, bien sûr, c'est manifique!

 

 

Oikeasti paikan päällä koettuna juurikin tuo lähtötapahtuma on mielenkiintoinen.

Telkkarista ei näytetä sponsorien kulkuetta, eikä sitä kuinka pyöräilijät pikkuhiljaa saapuvat lähtöviivan tuntumaan, antavat siinä matkalla haastatteluja, moikkailevat muita kilpakumppaneita, pysähtyvät ottamaan selfietä innokkaimpien fanien kanssa ja kaiken tämän hääräyksen ohella yrittävät myös keskittyä siihen tulevaan kisasuoritukseensa. 

 

 

Kellon lyödessä tapahtuu lähtö. Ensin poljetaan näytöstyyliin tietty matka ympäri kaupunkia nätissä rykelmässä, ennen kuin vasta merkistä oikea kisa alkaa. Ja siinä se sitten olikin lähtökaupungin osalta. Itse kisaa onkin helpompi seurata telkkarista. Tiistaina Le Tourin etappi kulki puikkelehtien 178km välin Périgueux-Bergerac. Kippis sille.

 

 

Vielä ei minua silti voi urheiluhulluksi kutsua, sillä totuus on että tuijotan tiukemmin noita kisamaisemia kuin kilpailijoita... vaikka eihän tiukkoihin trikoisiin pukeutuneissa miehissä mitään vikaa ole. Tiistaina oli muuten tarjolla todella upeita linnoja Le Tourin reitin varrella, aah merci!

Tänään torstaina startti lähtee jälleen Pau:sta. Joten enköhän minäkin jälleen iltapäivällä löydä tieni telkkarin ääreen, ihan vaan fanittaakseni muistellakseni viime vuoden reissua samaisiin maisemiin.

 

 

Kenelle muulle Le Tour de France on tullut tutuksi?

 

 

Share

Ladataan...
Packing peanuts

 

Heipä hei!

Pieni tauko blogista, venähti reilun vuoden mittaiseksi... Monesti on pitänyt tulla tänne huhuilemaan kuulumisia, mutta kun tauko vaan venyi venymistään en enää oikein tiennyt mistä aloittaa. Palataan muihin kuulumisiin jokin toinen kerta ja muistellaan nyt blogihaasteen merkeissä menneitä reissuja.

En yleensä pidä kiertokirjeistä, arkikuvahaasteista tai valmiiksi annetuista tehtävistä. Niihin vastaaminen ei ole tuntunut kovinkaan omalta, mutta kun törmäsin tähän reissukuvahaasteeseen Veeran ja Saran blogeissa niin tiesin, että tällä kertaa minunkin pitää lähteä tähän mukaan ja samalla tämän tekstin tuottamiseen tuntui olevan huomattavasti matalempi kynnys kuin muihin juttuihin. Uppouduin kyllä aika pitkäksikin aikaa kaivelemaan kuva-arkistoja ja samalla muistelemaan menneitä reissuja näitä haasteen kymmentä kuvaa etsiessäni.

Tässä siis maanataista matkamuistelua oikein urakalla, eli vastaukseni haasteeseen:

 

1. Kuva lentokoneen siivestä

En yleensä kuvaa lentokoneessa. Muistelin, että joltain Bremenin reissulta minulla olisi kuva Ryanairin siivestä... mutta tämä kuva Finnairin siivestä löytyi kuitenkin ensin. Tässä ollaan vuodessa 2012 ja laskeutuminen Singaporen Changin kansainväliselle lentokentälle on juuri alkanut.

 

 

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Välillä reissussa tule räiskittyä kuvia hätäisesti jos jokin tilanne vain tulee eteen. Viime kesänä (2016) heinäkuussa poikkesimme mieheni kanssa Biarritzista päiväksi Espanjan puolelle Bilbaoon. Guggenheimin museon takana joen yläpuolelle kaartavalle kävelysillalle suihkutetaan aina silloin tällöin vesihöyryä ja sitä tässä tuli kiire kuvata... En edes huomannut melojia, kun olin keskittynyt höyryn zoomaamiseen, mutta lopputuloshan on ihan hauska. Hetkellisyyttä parhaimmillaan.

 

3. Luontokuva

En koe itseäni kovinkaan kummoiseksi luontokuvaajaksi. Eräily ei muutenkaan ole minulla ensimmäisenä mielessä kun reissuun lähden, joskin aika monesti olen kyllä löytänyt itseni jos jonkinlaiselta luontopolulta tallamasta, telttailemasta tai muuten vaan metsästä. Tässä ollaan vuodessa 2012 Singaporessa MacRitchien luonnonpuistoalueella reippailemassa ja samalla apinoita bongailemassa. Singaporeen reissaavalle suosittelen jossain luonnonpuistossa poikkeamista jos vain aikaa reissussa riittää. Nuo vehreät viidakkomaiset puistot ovat mielenkiintoista vastapainoa pilvenpiirtäjien ja ostoskeskusten täytteiselle keskusta-alueelle.

 

 

4. Kuva, joka saa hyvälle tuulelle

Hyvä ruoka saa aina hyvälle mielelle, ja huikeat jälkkärit vielä paremmalle tuulelle! Singaporessa ollaan edelleen, mutta vuodessa 2016. Olin ennen reissua instagramissa törmännyt tämän kahvilan huikeisiin jälkkärikuviin. Non Entrée Desserts (204 Rangoon Rd, Hong Building, Singapore 218451) pääsi reissun where-to-go listalle välittömästi ja suosittelen sitä lämpimästi. Kahvila on hieman sivussa ydinkeskustasta, joten sinne kannattaa suunnata taksilla ja tarkistaa ennen lähtöä facebook-sivulta aukioloajat. Hinnat ovat hieman korkeammat kuin peruskahvilassa ja kannattaa huomioida listahinnan päälle tulevat + ja ++ verot, mutta annokset ovat kuin taideteoksia ja maistuvat taivaallisilta. Chocolate avalanche ja rubber ducky ovat annoksia joita ei kyllä ihan heti mistään muualta löydä.

 

5. Kuva matkaseurasta

Häärin reissuilla ja muutenkin itse usein kameran takana ja tulen näin kuvanneeksi matkaseuraani. Tästä syystä aika monelta matkalta minusta ei sitten olekaan kuin pari hassua kuvaa... Vaikka siis matkaseurastani niitä kuvia olisi enenmmän kuin tarpeeksi, niin en silti ilman lupaa seurastani kuvia julkaise, mutta tähän luvan sain saatesanoilla: Toi on ihan yliluonnollinen kuva, ihan kuin mut olis jotenkin vaan lätkästy siihen päälle.  ;-) Tarkennuksen kohdennus, syväterävyysalue ja liike sen selittävät - kuvaa ei siis ole käsitelty.

Tässä ollaan Bremenissä 2016 toukokuussa muutaman mutkan ja maiseman kautta matkalla kohti teatterin vieressä sijaitsevaa Casa -ravintolaa. Seuranani oli työkaverini ja tämä Bremenin matka oli meille jo toinen yhteinen shoppailu + rentoutumisreissu. Nämä matkat ovat olleet lyhyitä, mutta sitäkin tehokkaampia ja kaikin tavoin täydellisiä.

 

 

6. Postikorttikuva

Autolla Norjaan ja takaisin vuonna 2015 kesällä tehdyn reissun melkein kaikki kuvat olivat tätä postikorttiluokkaa. Maisemat olivat vaan niin upeat joka puolella. Tässä ollaan jo matkan loppusuoralla Lofooteilla. Tuonne tarvitsee kyllä päästä vielä uudestaan.

 

 

7. Kuva yläilmoista

Korkeanpaikankammoisena ja siitä eräilystä vähät välittävänä löysin itseni sitten keväällä 2016 Borneolta Kinabalu vuorelta kiipeämästä 4095m korkeuteen... Lähtö huipulle tehtiin aamuyöllä säkkipimeässä. Otsalamppu oli ihan oleellinen varuste tuolloin. Tässä aamu on jo valjennut ja matka alaspäin vuorelta alkanut. Lämpöasteetkin nousivat nopeasti ja aamuyöllä puetut villapipo sekä pitkäkalsarit oli syytä riisua. Maisema oli karu ja kaunis, matka alas yksi pisimmistä koskaan. Koko kroppaa ja varsinkin reisiä sekä pohkeita kolotti aivan älyttömästi seuraavan kolmen päivän ajan. Uskomaton kokemus.

 

 

8. Fiilistelykuva palmun alla

Indonesiassa Bintan saarella 2014 palmuja riitti. Majoituttiin "puumajaan" aivan rannan tuntumaan. Kolme yötä kohteessa riitti, tekemistä ei pahemmin auringonoton lisäksi ollut, mutta se jos mikä oli ihan sopiva annos rentoutumiseen. Paluu Singaporeen meinasi tyssätä satamassa, kun miehen passista puutui maahantuloleimasta päiväys... Kuvastaa sinänsä hyvin sitä meininkiä mikä saarella oli, maksoit maahantuloviranomaisille erikseen maahantulomaksun, että he tekevät työnsä ja leimaavat passisi kun saavut... ja miten kävi? No se homma tehtiin vähän sinne päin... Asia saatiin kuitenkin korjattua, mutta seuraavalla kerralla tiedän tarkistaa vielä itsekin, että leimoissa on heti kaikki ne tiedot mitkä pitää.

 

 

9. Hyvää huomenta -kuva

 

Hyvää huomenta Biarritzista heinäkuultä 2016. Loman ensimmäinen aamiainen, ulkona kattoterassilla aivan rannan tuntumassa. Oli ihan kelpo aloitus lomalle ja aamiainen niin ranskalainen kun olla ja voi.

 

 

10. Lempikaupunkini

 

En malttanut tyytyä yhteen lempikaupunkiin vaan valitsin neljä. Kaikissa on omat juttunsa miksi niistä niinkin paljon pidän enkä pysty nostamaan yhtä ylitse muiden. Nizzassa parasta on aurinko, valo, kieli ja meri. Tässä ollaan kesälomalla syyskuussa 2015 ja matkalla lounaalle takana näkyvän maamerkin, eli Negresco hotellin, ravintolaan. La Rotonde oli hieno kokemus, ja lounas vielä kohtuuhintainen. 

 

Bremen on tunnettu soittoniekoistaan, mutta nämä "Citypossut" ovat suosikkipatsaani. Patsaita on tuo kaupunki pullollaan, tai sitten reissussa jotenkin kiinnitän paremmin huomion tuollaiseen seikkaan kuin patsaat. Juhannusviikolla vuonna 2015 ei ollut järin lämmintä, mutta mukavan muutaman päivän reissun tein äitini kanssa kaksistaan. Bremenissä parasta on shoppailu, lähes autottoman keskustan helppokulkuisuus ja lyhyet lennot.

 

Heinäkuussa 2016 matkasin toistamiseen Biarritziin ja totaalisesti ihastuin siihen. Ensimmäisen kerran pääsin paikalle 2010, mutta tuolloin painoi jo matkaväsymys päälle, enkä jaksanut enää Barcelonan ja Bilbaon jälkeen keskittyä kaupungin antiin, kelitkin olivat sateiset silloin. Lisäksi tuolloin olin täysin hurmaantunut Bilbaoon... Nyt sydämeni sykkii isosti Biarritzille koska meri, surffarit, ruoka, kieli ja yleisesti rento kotikutoinen fiilis.

 

 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä Singapore, menköön tässä kohtaa koko maa kaupungista, onhan se sen verran pienikokoinen. Singapore on kuin Eurooppa Aasian leveysasteilla. Pidän erityisesti Singaporessa sen siisteydestä, yleisestä turvallisuudesta, aina yhtä lämpimästä kelistä ja mahtavista ruuista. Tässä poseeraus vuoden 2012 reissulta.

 

Ihania matkoja ja muistoja. Tarttukaapas tekin tähän haasteeseen, mielelläni kuulisin mistä parhaat postikorttimaisemat löytyvät ja mitkä ovat teidän lempikaupunkinne.

 

 

 

Share

Ladataan...
Packing peanuts

 

No nyt on jotain uutta, vihdoin. Nimittäin ihan uusi tyyli hiuksissa. 

Viime vuosi oli minulle vaikea monella tapaa. Loppuvuodesta päätin, että tästä vuodesta tulee parempi, sillä paljon huonommaksikaan eivät voisi asiat enää mennä. Samoihin kypsyi ajatus siitä, että muutos voisi alkaa siitä helpoimmasta päästä, omasta päästä kirjaimellisesti. Kahdessa vuodessa venähtäneet hiukset, joita aina pidin ponnarilla, saisivat lähteä.

 

 

Jep, vaikka invisibobblet olivat käytössä, niin kyllä selvästi on nähtävissä mitä ponnarin pitäminen tekee. Katkeilleita hiuksia on, ja paljon. Tämä kuva hieman myös yllätti sillä, kuinka nopeasti ne hiukset oikeasti kasvavat. Kasvatusprojektit kun tuntuvat aina ikuisilta. Tähän pituuteen hujahdettiin kahdessa vuodessa, ja siinä ajassa tasoiteltiinkin mittaa useampaankin otteeseen.

 

 

Leikkauksen lisäksi pistettiin hieman reippaasti vaaleampaa sävyä sekaan. Tai näin aluksi tuohon päälle. Maantienharmaita ja muuten vaan harmaita hiuksia kasvaa kokoajan enemmän, joten tavoitteena on pikkuhiljaa haalentaa sävyä lähemmäs omaa. 

Hiusten leikkauksen jälkeen, se ensimmäinen pesukerta oli muuten ihana, helppo ja nopea. Tykkäsin. Kyllä lyhyet hiukset taitaa olla se mun juttu.

 

Mitä uutta teille on tämä uusi vuosi tuonut tullessaan? Hyviä vai huonoja uutisia? Iloja vai suruja?

 

 

 

Share

Pages