Ja opintovapaa jatkukoon

Tein eräänlaisen diilin työnantajani kanssa. Jäin nyt samantein palkattomalle opintovapaalle viimeistelemään työpaikalle tekemääni gradua (pitäisi tästä saada kyllä rahallisesti ihan OK tukea muualta). Opintovapaa jatkuu mammalomaani asti. Graduohjaajani kanssa tekemän aikataulun mukaisesti gradu palautetaan sitten tässä kohdin (pusken sitä mahdollisimman hyvin valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen tätä niin että jos hätä tulee, olisi työ suurinpiirtein palautuskunnossa vaikka vointi loppua kohti heikkenisikin).

Työtehtäväni on nyt YT-kuvioihin liittyen lakkautettu. Kun palaan takaisin, minut irtisanotaan nyt käytyjen YT-kuvioiden perusteella mikäli minua ei voida uudelleensijoittaa tai uudelleenkouluttaa. Asennoitua täytyy sen mukaan, että työt eivät jatku. Mutta mitä vainhan voi tapahtua. Aikaa voi kulua enemmän tai vähemmän, työpaikan suhdanteet voivat muuttua. Henkilöstötilanne voi suhdanteiden lisäksi muuttua suuntaan jos toiseenkin (laajalla koulutuksellani sovin useammankintyyppiseen työtehtävään). Strategia ja painotukset voivat muuttua niin, että erikoisosaamiselleni onkin taas käyttöä. Mutta suuresti on myös mahdollista, että tilanteet eivät ehdi muuttua. Jos taloustilanne on heikko, irtisanomiselleni löytyvät varmasti perusteet vaikka töitä sikäli olisikin (kyllähän niitä töitä olisi nytkin riittänyt toisenlaisella perustelulla ja strategialla).

Perhevapaiden ajan olen kuin kuka tahansa työpaikallani. Saan äitiyslomalla aluksi täyttä palkkaa. Lomat kertyvät. Saan kutsun tiettyihin firman tilaisuuksiin. Sitten aikanaan voin hakea uutta työpaikkaa CV puhtaana, ilman työsuhdekatkoksia.

Mielestäni tämä oli tässä huonossa tilanteessa hyvä diili. Molempien osapuolten kannalta. En sure lainkaan tämän kesän kulkua: saan rauhassa keskittyä opintojen viimeistelyyn ja mahan kasvattamiseen. Ei tarvitse tsempata  jos viimeisellä kolmanneksella tulee kremppoja (vaikka niitä supistuksia), vaan voin olla juuri niinkuin vointi sanoo. Tiedän, että vaikka olisinkin todennäköisesti laittanut syksyllä pikkuisen hyvinvoinnin kaiken muun edelle, olisi henkisesti tuntunut tosi pahalta, jos olisin joutunut saikuttamaan. Töissä on sellainen resurssitilanne, että tämä olisi tehnyt tosi pahaa työkavereille ja olisi myös tuntunut kammottavalta, että joku sellainen olisi irtisanottu, joka silläkin hetkellä olisi voinut helpottaa työkavereiden työtaakkaa. Ainut mikä vähän huolettaa, on että mökkihöperöidyn jo hyvän aikaa ennen mammalomaa. Jo nyt huomaan, että käy tylsäksi olla kaiket päivät kotona, ei näe ketään muita ihmisiä kuin miestä illalla. Tähänkin voi tietenkin itse paljon vaikuttaa ja täytynee ottaa hieman itseä niskasta kiinni (kun vain olisi energiaa! Unien takutessa tämä on kuitenkin koko ajan kortilla). Mennä välillä opiskelemaan yliopistolle. Tavata ahkerammin kavereita. Hankkia kenties uusia harrastuksia (miten olisi joku lempeä mammajumppa alkusyksystä). Mammakavereitakin voisi alkaa hankkia (vaikka perhevalmennuksesta tai mammajumpista) ja ohjelmaa heidän kanssaan.

Ehkä se oli juuri tämä diilin tekeminen, mikä sai miettimään vielä uudestaan sitä raskauden kertomista YT-kuvioiden aikaan. Alkoi yllättävän paljon kaduttamaan, että en kertonut raskaudestani aiemmin. Vaikka lain mukaan raskaanaolevankin voi irtisanoa, tuntuu henkinen ja sosiaalinen kynnys raskaanaolevan irtisanomiseen olevan todella kova, varmaankin paljon kovempi kuin lain asettamat pykälät. Mutta mikä on tehty on tehty. Epäitsekästä lohtua saa ehkä hippusen siitäkin, että kuten mainitsivat diiliä tehdessämme tavatessa, minun mahdollisuuteni uudelleentyöllistyä ovat meidän tiimiläisistä parhaat. Ja minulle työnhaku ei tule ihan heti ajankohtaiseksi. Tilanne olisi ollut varmasti paljon huonompi esim. sillä kollegalla, jonka ensimmäiseen tutkintoon liittyvä gradu tahmaa tosi pahasti (opiskelee samaa tutkintoa mitä itsekin olen tällä hetkellä viimeistelemässä. Välillä olen ollut pikkaisen katkera miettiessäni, miten paljon parempi koulutus ja osaltaan myös osaamiseni työtehtäviimme liiittyen minulla on tähän kollegaan nähden ja hän sai jäädä, minä lähden).

Nyt nautitaan kesästä. Ja pikkuisen liikkeistä (pieni rakkaus on tätä kirjoittaessakin tuntunut vaihtaneen tiuhaan asentoaan, voi pientä). Ja yritetään olla murehtimatta asioita, jotka realisoituvat vasta vuoden (kahden, kolmen) päästä.