50 sentillä Malesiaan

Käväisin eilen Malesiassa. Shoppailemassa. 

Varoitus, seuraavassa tavallista pidempi ja informatiivisempi postaus.

Singapore voi olla ostosparatiisi laajan valikoimansa vuoksi. En keksi kovinkaan montaa ketjua, jota täältä ei löytyisi. Mutta Singaporen hintataso on sitten jo aivan toinen tarina. Esimerkiksi Espanjan suuruudet Zara ja Mango ovat täällä hinnoiltaan Eurooppaa kovempia. Muutoin asiaan ei niin kiinnittäisi huomiota, mutta kun halvemmat eurohinnat näkyvät hintalapuissa, harmittaa asia mittasuhteitaan enemmän. 

Tarvitsin kipeästi uusia treenivaatteita. Olen jo kaksi kuukautta urhellut lähes samoissa vaatteissa ja hikivaatteiden jatkuva peseminen alkaa jo näkyä. Kalliiden hintojen vuoksi en ole halunnut ostaa niitä Singaporesta, sillä tiedän lähistöllä olevan halvempia vaateapajia. Metsästin vaatteita Pekingistä, mutta siellä merkkiliikkeet olivatkin kalliita ja täynnä Singaporen ilmastoon sopimattomia syysvaatteita. Päätin siis lähteä Malesiaan outlet-ostoksille.

Olin kuullut Singaporen ja Malesian rajalla sijaitsevan Johor Bahrun outletin hyvistä treenivaatealeista. Sinne oli päästävä. Päätin lähteä lähes hetken mielijohteesta ja googlasin innostuksissani bussireitin. Menin metrolla lähemmäs rajaa ja yritin samalla tutkia puhelimellani mihin olenkaan menossa. Onneksi sain selvyyden paikasta kaveriltani ja suuntani olisi siis Johor Premium Outlet. En sen kummemmin selvitellyt miten metroasemalta jatkaisin, sillä uskoin siellä olevan singaporelaiseen tapaan hyvät suuntaohjeistukset. Ja näin olikin, sillä törmäsin perillä hämmentävän pitkään, mutta onneksi varsin ripeästi liikkuvaan jonoon. Pian olin jo bussissa matkalla rajalle. Matka oli varsin edullinen, sillä bussimatka Singaporesta Johor Bahrun pääbussiasemalle maksaa 80 Singaporen senttiä, eli alle viisikymmentä eurosenttiä.  

Pitkä jono liikkui yllättävän nopeasti

Bussimatka kesti muutaman minuutin ja rajalle tullessamme koko bussi tyhjeni ja siirryimme Singaporen passintarkastukseen, jonka jälkeen uusi hämmentävän pitkä, mutta suhteellisen nopeasti liikkunut jono takaisin busseihin. Sitten muutaman minuutin matka Malesian passintarkastukseen, jossa jonotusta ja taas uusi jonotus busseihin. 50 sentin bussimatka sopii vain niille joilla on aikaa ja jonotushermoja. Onneksi eilen minulla oli harvinaisesti niitä molempia ja lopulta olin iloisesti perillä Johor Bahrussa. 

Johor Premium Outlet sijaitsee noin 35 kilometrin päässä Singaporen ja Malesian rajanylityspaikasta. Matka taittuu taksilla, liikenteestä riippuen noin puolessa tunnissa ja se maksaa noin 70 ringittia, eli 16 euroa. Takseja näkyi heti Malesian passintarkastuspisteen jälkeen. Yritin olla ovela, ja ajoin 80 sentin bussilla sen päätepisteeseen, Larkinin bussiasemalle asti, sillä katsoin kartasta sen olevan lähimpänä outletia ja ajattelin näin säästäväni taksimatkassa. 

Kirosin hieman omaa oveluuttani hypätessäni pois väkeä kuhisevalla bussiasemalla, jossa kukaan ei tuntunut osaavan englantia, saatikka tietävän missä/mikä on ATM. En yleensä koskaan vaihda rahaa lähtömaassa, vaan nostan suoraan automaatista paremmalla vaihtokurssilla. Tällä kertaa kyseenalaistin tapani, mutta onneksi automaatti löytyi pian kulman takaa ja vapaa taksikin sattui vastaan. Yllätyksekseni taksikuski ei tuntenut paikkaa, joten osoite kannattaa kirjoittaa ylös, mikäli ei halua käyttää mobiilidataa Malesiassa. Neuvottelin hinnasta rukouskutsun kaikuessa ja tunsin olevani todella kaukana Singaporesta. 

Yhteensä noin 3 tuntia matkattuni olin lopulta perillä Johor Premium Outletissa. Rakennuksiltaan alue muistuttaa kovasti legendaarista New Jerseyn Woodburya (ja tarkemmin googlattuani huomasin sen olevan samaa outlet-ketjua) mutta on paljon paljon pienempi, käsittäen noin viitisenkymmentä liikettä. Kovimmat luksusbrandit loistavat poissaolollaan ja keskus onkin enemmän keskihintaisten ja edullisten liikkeiden ystäville. Silti brandeja riittää Michael Korsista Nikeen ja Calvin Kleinista Burberryyn. 

Itse keskityin tällä erää vain urheiluvaatteisiin, joten varsinainen hintatasokartoitus jäi välistä, mutta tavara oli selvästi Singaporen hintatasoa edullisempaa. Esimerkiksi etsimäni Niken Freet maksoivat 50 euroa. Niitä tulin hakemaan ja taisin hieman lannistua, sillä vaikka valikoimaa oli paljon, ei haluamani kenkiä tietenkään ollut minun koossani. Löysin kuitenkin muita sporttivaatteita Nikelta, Adidakselta ja Rip Curlilta, joten reissu oli ehdottomasti vaivan arvoinen. Hintaesimerkkinä, kolmista Adidaksen treenitrikoista maksoin yhteensä noin 40 euroa.

Jos shoppailuaikaa Singaporessa on vain yksi päivä, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Orchardin kalliimpaan mutta tuhatkertaisesti laajempaan tarjontaan. Johor Bahrun Outlet on oivallinen vierailukohde niille, joilla on enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Sieltä voi tehdä hyviä ja superedullisia löytöjä, mutta valikoiman suppeuden vuoksi jotain tiettyä metsästävä voi joutua pettymään.

Kotimatka meni hieman sujuvammin tuntiessani jo bussimatkan jipot ja oikeat jonot.

Outletista lähtiessäni rankkasade sai kadut tulvimaan ja taivas oli harmaa.

Tuli se syksy tänne päiväntasaajallekin.