Ladataan...
PUUVILLANKUKKIA

 

Kolusin laukkuhyllyjäni ja päädyin pohtimaan, josko olisi jo aika luopua jostain... On! Tämä Guccin resort 2012-malliston zebra print-olkalaukku on jäänyt aivan liian vähälle käytölle, joten sen on aika vaihtaa omistajaa. Ei kannata makuuttaa kivaa laukkua, jos sille löytyisi rakastava, uusi koti... Laukku on olkamallia, se on täysnahkainen ja sisätilat ovat kangasvuoratut. Lähes priimakunnossa yhä, mitä nyt pari huomaamatonta käytön aiheuttamaa nahan "raapaisua" löytyy laukun takaa. 

Laukussa on kullanvärinen lukko, muuten se on avomallia. Menee mainiosti arjessakin, sen verran lukko sulkee laukkua.

 

Yllä olevassa kuvassa laukun alavasemmassa kulmassa joitakin käytön jälkiä (hups, anteeksi tuo kuvan laatu).

 

Sisätilat ovat moitteettomat, kuvassa varjostumaa valon puutteen takia. Laukussa on tasku puhelimelle ja vetoketjullinen osasto esimerkiksi lompakolle.

Laukku on siis nahkaa, printattu osa karvapintaista. Mitat: leveys 39,5 cm, korkeus (lukon kohta) 24,5 cm . Handle drop on reilu, 21-24 cm riippuen laukun asennosta (pöydällä vai roikottaen kädessä). Hihnassa on myös säätömahdollisuus. Se menee vaivatta olkapäälle.

Laukun väri on ruskea-valkoinen. Kunto on erittäin hyvä. Dustbag tulee mukaan. 

Hintapyyntö 350 e (postikulut Suomen sisällä kuuluvat hintaan). Halukkaat voivat olla yhteydessä sähköpostitse puuvillankukka (at) gmail.com

Share
Ladataan...

Ladataan...
PUUVILLANKUKKIA

Pipsan yhden hengen testiryhmä kokoontuu. Keväällä poskipäiden iho alkoi kuivua huolestuttavasti ja koin ryppykriisin nro 1. Sairastan vaikeahoitoista atooppista ihottumaa, ihan jo lapsuudesta asti. Miljoona erilaista voidetta on tullut käytettyä, mutta oikeastaan perusvoiteisiin olen aina palannut. Alkuun kerron toki, että käytän ihosairauden hoitoon Protopic-voidetta, jonka saa erikoislääkärin kautta. Mutta se ei ole ihon parannuttua mikään päivittäinen kosteusvoide. Tarvitsin jotain erityisen kosteuttavaa!

Tarkistin instagramista, kauanko siitä onkaan, kun ostin nämä putelit. 12 viikkoa. Nettikierros ja hakuammunta antoi nämä kaksi vinkkiä. En ole ollenkaan luomukosmetiikan tuntija tai erityinen suosija, mutta ostin nämä Mádaran Daily Defence-voiteen sekä Lovean 100% argan-öljyn.

Pihlaja-voidetta moni kehui netissä jopa atooppiselle iholle sopivaksi, joten minä, mainonnan uhri, seurasin perässä;) No, vastaan tuli jonkin verran kirvelyä ja epämiellyttävää tunnetta, joten voide lähtee äidille. En nimittäin halua odotella, josko ihoni muuntautuisi sietämään jotain tuotetta, vaan lopetan sen käytön. Simple as that!

Toisin sitten kävi argan-öljyn kanssa! Tätä öljyä voisi sivellä hiuksiin ja iholle, mutta olen hellinyt silllä vain ja ainoastaan kasvojani suihkun jälkeen. Silloin meinaan on se kriittisin vaihe, kun iho kuivuu minuutissa korpuksi ja kiristäväksi... Öljy ei ole koskaan tukkinut huokosiani, minkä esimerkiksi kookosöljy saattaa tehdä. Kookosöljyä olen sitten käyttänyt välillä muualle kroppaan ja oliiviöljyä hoitona hiuksille.

 

Oikeastaan argan-öljyn käyttö on aiheuttanut sen, ettei muuta rasvaa ole kasvoille tarvinnut laittaa. Aamuisin laitan ihan pienen tipan, sillä meikkipohja (käytän baremineralsin original foundationia) saattaa mennä klimpiksi, jos rasvaa on sen verran kuin iltaisin. Toki aurinkovoide on muistettava, sillä tässä öljyssä ei ole aurinkosuojaa. Olen ihan varma, että tätä öljyä tulen ostamaan lisää ensimmäisen pullon loputtua. Nyt pullo on puolivälissä, joten aika riittoisaa tavaraa se on. Suosittelen kuivaihoisille! Itse olen aika allerginen, mm. pähkinöille, mutta argan-öljy ei ole aiheuttanut minulle mitään oireita. 

Onko teillä mitään vinkkejä jakaa ihon hoitoon liittyen, öljyjä, itse tehtyjä kuorintaseoksia jne.? Olisi kovin hauska saada tietää! Kaunista loppupäivää!

Share
Ladataan...

Ladataan...
PUUVILLANKUKKIA

Lomatunnelmissa jatketaan. Muutama New Yorkin kuva tähän väliin.. Central Parkissa lammen vieressä oleva Alice in Wonderland-veistos ja lammen purjeveneet kiehtoivat lapsiani eniten. Kuumimmista kuumin päivä tosin oli jälleen aiheuttanut sen, että veistoksella klassinen kiipeily piti jättää oikeastaan väliin, sillä metalli oli..kuumaa.

Oivallisesti tässä yllä on kuva otettuna veistokselta lammelle päin, koska huomasin, että kaikissa veistos-kuvissa on poikani!:) Hän isompana kiipeili tai ainakin yritti sitä polttavasta pronssista (?) huolimatta.

Tälläkin matkalla menimme lentotukialus Intrepidille. Viime kesänä tutkimme koko aluksen, nyt tähtäimessä oli avaruussukkula Enterprise. Viime kerralla sukkulan näyttelytilat olivat vahingoittuneet myrskyssä. Nyt keskityimme vain sukkulaan... Tässäkin huomaan, ettei koko lentotukialuksesta ole kuvaa, mutta ainakin pari näkymää alukselta pois päin;)

Ylimmältä kannelta oli upeat näkymät joelle ja Manhattanille. Tuosta lähistöltä muuten lähtee Manhattanin kiertävät laivaristeilyt. Olin sellaisella kauan sitten, kolme tuntia vierähti mukavasti ja samalla sai laajemman käsityksen kauniista Manhattanin saaresta. 

Sisätiloissa kuvan laatu on mitä on, mutta tässä on Enterprise. Ensimmäinen avaruussukkula, joka ei ole koskaan ollut avaruudessa! Se on ollut muiden sukkuloiden mallina ja se on toki lentänyt, mutta poloinen ei koskaan päässyt avaruuslennolle;) Moinen seikka ei kyllä hälventänyt lasten ja omaakaan innostusta! Sukkulan showroom oli täynnä mielenkiintoista yksityiskohtia, esimerkiksi keksintöjä, joita ei olisi ilman avaruussukkuloita ja astronauttien tarpeita. Samaiset keksinnöt ovat siirtyneet arkeamme helpottamaan. Samoin myös sukkulan nimeen on antanut Star Trek-fanit oman panostuksensa! Teille, jotka ette sitä tiedä, niin kyseisessä sarjassahan avaruusalus oli Enterprise...

Yksi asia, mitä ihailen amerikkalaisissa suurkaupungeissa, on siisteys ja julkisten tilojen hyötykäyttö. Pilvenpiirtäjien keskellä on yleensä julkisia oleskelutiloja, joihin ihmiset siirtyvät lounasaikaan nauttimaan omaa ateriaansa tai kahviaan. Ihmiset istuvat kiinteillä penkeillä, jotka on tehty juuri tätä varten. Kertaakaan en ole joutunut toteamaan lapsille, että emme voi mennä istumaan penkille, koska tuo setä/täti nukkuu tuossa pitkin pituuttaan... Kuten täällä Suomessa aika usein joutuu, valitettavasti. Suomessa ne penkit muuten ovat aika harvinaisiakin, johtuenko tästä? Muutenkin häiriökäyttäytyminen oli minimissä. No, palattuani lomalta ja käveltyäni Narinkkatorin vierestä sunnuntaina illalla, olin jo realismin uuvuttama. Ohhoh.

Ensi postaus käsitteleekin kosmetiikkaa, jota olen nyt ahkerasti testannut. Kivaa päivän jatkoa!

Share
Ladataan...

Pages