You know you’re a psychology major when you know which state of dream you were in when your roommate’s alarm clock went off.
Puuh sanoi opiskelija kun työt aloitti. Täällä blogin puolella on ollut lähiaikoina häpeällisen hiljaista, johtuen pitkälti juurikin tuosta töiden aloittamisesta. Kaksi ajatusta siihen liittyen: ensinnäkin, JEIJ, toiseksi, huhhuh. Näin opiskelijana, jolla on tähän aikaan vuodesta vain pari luentoa viikossa, töiden saaminen on ehdottomasti hyvä asia niin ajankäytöllisesti kuin taloudellisesti. Kun paikka on vielä ennestään tuttu ja näin kaikki perehtymisstresi on karsittu cocktailista pois, voin sanoa olevani todella tyytyväinen tilanteeseen. Työkaveritkin on ihan yhtä mukavia kuin muistinkin.
Toisaalta olen tämän lukuvuoden aikana jo auttamattomasti laiskistunut. Muistan, miten yläasteella pörräsin viidesti viikossa harrastuksissa ja silti tein kaikki läksyt ajallaan. Miten? Pakosta. Kun on kiire, on pakko olla tehokas. Mutta myönnetään, että tuo tehokkuus on enää muisto vain. Yliopiston tyhjähköt lukujärjestykset ja akateeminen vapaus ovat auttamatomasti löystäneet työtahtiani, jota nyt yritän taas kiristää. Aloitin ottamalla käyttöön toisenkin kalenterin, jossa on jokaiselle tunnille oma ruutunsa. Muumikalenteri on edelleen käytössä, mutta sen avulla on huomattavasti vaikeampaa sumplia työaikoja oikeille paikoilleen.
Viime viikonloppuna minulla oli kuitenkin jo kauan sitten sovittua menoa, jonka vuoksi työt jäivät tavallisessa muodossaan odottamaan uuden viikon alkua. Sain nimittäin lähteä seurakunnan tyttöleirille yövalvojaksi. Rippikoulun jälkeen toimin todella aktiivisesti isosena sekä rippileireillä että lasten leireillä, mutta viime aikoina se on lähinnä Turussa asumisen vuoksi jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkin tarjoutui tilaisuus taas lähteä leirikeskuksen tuttuun vadelmarahkantuoksuiseen syliin, ja otin kyllä ajasta kaiken irti. Päivät kuluivat saunoen, rahkaa syöden (kolme lautasellista), pikkuisten kanssa pelaillen ja isoskumppaneita patjoihin käärien. Sen jälkeen en voinut sanoa muuta kuin aah! Sääkin oli suurimman osan ajasta ihana, lukuun ottamatta ensimmäisen yön myrskyä ja seuraavan aamun yllätysräntää.
Vadelmarahka <3
Muutakin viikkoihin on mahtunut, ja olen sentään saanut napattua kuvan silloin tällöin. Tässä maistiaisia:
Kokeiltiin äidin kanssa kaviaarilakkausta. Ensimmäisen työpäivän jälkeen pallerot olivat muisto vain.
Synttäriruusut saapuivat viikkoa myöhässä naistenpäivän aattona. Naistenpäivä kuluikin sitten tyttöseurassa leirillä.
Eikä muuten harmita mennä yliopistolle kahdeksaksi aamulla, kun siellä odottaa tällainen näky!
Loppuun vielä linkkivinkki, joka tarjosi eiliselle bussimatkalle tirskahteluja ja itsetutkiskelua. Lopputulos? Kyllä tässä nyt taidetaan olla psykologian opiskelijoita ihan virallisesti.