Rakkautta ennen keskiyötä – mitä mieltä?

Näin taas Jessen ja Celinen. Kolmatta kertaa. Tähän pieni varoitus juonipaljastuksista, joskin eihän leffassa taaskaan tapahdu juuri mitään. Eiköhän merkittävin juonipaljastus ollut jo siinä, että kolmaskin Rakkautta ennen -elokuva tehtiin. Eli oikeastaan älkää peljätkö. Mutta käykää katsomassa ja tulkaa viimeistään sitten kommentoimaan!

Olin hieman pettynyt. Odotukset olivat korkealla, ja luulin niiden ylittyvän, sillä niin oli kakkososankin kanssa käynyt. Mutta ei nyt tällä kertaa.

Toki Jesse ja Celine olivat edelleen ihastuttavia, hauskoja, teräviä, ja heidän keskinäinen dynamiikkansa kadehdittavaa. Nauroin melkein jatkuvasti, ja ahmin hienoa dialogia.

Sepä juuri olikin sitten se uskottavuusongelma, että kun Jessen ja Celinen suhde oli yhdeksän vuoden jälkeen (joo joo, Jesse ei lähtenyt sillä lennolla kotiin) noin käsittämättömän – siis epäuskottavan – hyvässä kunnossa elokuvan alussa, niin kuinka se voi muka sitten samana iltana vielä kriisiytyä pahasti? 

Väitän: ei yhdeksän vuoden ja lapsiperhearjen jälkeen olla noin freesejä, ja jos ollaan noin freesejä yhdeksän vuoden jälkeen, niin ei sitä kaikkea olla saman tien heittämässä pois. 

Toinen ärsyttävä asia: Celinen kohtuuttomuus. Kesän Imagessa on Kalle Kinnusen juttu leffasta, ja siinä sanotaan, että Berliinin elokuvajuhlilla gaalanäytöksen yleisö oli ”Celinen puolella”. Häh? Eikös tässä riidassa nyt ole ihan selvää, että Celine on hysteerinen hormonikimppu eikä tajua, mitä sillä on ja mikä on reilua? Eikö? Onko?

Niin ja tämä menee muuten tämän viikon kesäkino Engelissä joka ilta klo 22.30. Ihana kesäkino, jossa voi ostaa Cafe Engelistä hiukan viiniä, asetella sen tarjoilupöydälle ja kääriytyä vilttiin nauttimaan leffasta raikkaassa yöilmassa. Menkää! Varsinainen teatteriensi-ilta on vasta perjantaina.