Pariisi-päiväkirja IV

Ruskeat Tytöt

Muutama tunti Pariisin terrori-iskujen jälkeen ihmiset alkoivat ladata profiilikuviensa päälle Ranskan lippuja. Samalla käynnistyi jonkin sortin some-sota. Syötteisiin alkoi ilmestyä vastapuhetta, jonka mukaan on tekopyhää surra Ranskan tragediaa, jos ei ole reagoinut mitenkään viimepäivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien terrori-iskuihin Lähi-Idässä ja Afrikassa.

Ja onhan se, tekopyhää. Se on myös maailman inhmillisintä.

Se, että suree sitä minkä tuntee, sitä mikä on lähellä, sitä mihin voi samastua. Se, että olemme tekopyhiä emmekä pidä ruskeita ja mustia kehoja ja tragedioita yhtä traagisina kuin eurooppalaisia sellaisia, ei ole meidän syymme. 

Se on eurosentristien, eurooppakeskeisen ajattelun syy. Ja siihen meidät on kaikki kasvatettu. Tällä tarkoitan sitä kolonialistista, imperialistista käsitystä, jonka mukaan eurooppalainen ja yhdysvaltalainen kulttuuri ja demokratiakäsitys on homogeeninen ja ylivertainen muihin kulttuureihin nähden, jotka puolestaan ovat fundamentaalisesti yksinkertaisempia ja alkukantaisempia.

Eurosentrismi on renessanssista saakka huimassa nousussa ollut ajattelusuuntaus, joka kulminoitui ladattavaan facebook-profiilikuvaan ja turva-applikaatioon  männä viikonloppuna. Se, että se on valloillaan, ei tarkoita, että se olisi oikein.

Me emme voi sille mitään, että elämme keskellä tätä harhaa ja vääristymää, jossa terrorismia pakenevat ihmiset ovat itse terroristeja vain sen vuoksi, että tulevat tummasta, epämääräisestä etelästä. Me emme voi sille mitään, että heidät riisutaan ihmisyydestä edessämme kertomalla vain yhdenlaisia tarinoita tietynlaisilla sanoilla, jotka estävät tiedon välittymisen ja tiedon muuttumisen välittämiseksi.

Vai voimmeko?

Voimmeko vaatia tasapuolisempaa uutisointia? Dekolonisaatiota mediassa? Niitä halvatun hiusohjeita? Normin ja keskustan määrittelemistä uudelleen? Niiden purkamista kokonaan?

Olisiko tämä mahdollista sillä samalla energialla, joka nyt menee pelon ja hädän lietsomiseen ja idän/etelän työntämiseen entistä kauemmaksi meistä? Terrorismi ei synny tyhjiössä. Se syntyy monista asioista, äärimmäisestä pahuudesta mutta myös siitä, että meille itsestäänselvät vapaus, veljeys ja tasa-arvo eivät pelkästään ole kaikille tarjolla, vaan ne on myös otettu joidenkin toisten selkänahoista. 

Ihmisyys ei ole vientituote. 

Share