Ladataan...

Kiasman viides kerros. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Saattaa sisältää nykytaidetta muuttaa - Jatkossa kiasmaattisten juttujen äärelle pääsee Kiasma-blogissa. Kiitos Lily, kiitos lilyttäjät!


Ps. Hyvää uutta vuotta!

Share

Ladataan...

McCarthyn suklaatehtaan tytöt työnsä ääressä. Kuva: Kati Kivinen.

Amerikkalainen taiteilija Paul McCarthy perusti osaksi Pariisin näyttelyään suklaatehtaan, joka toimii vanhassa rahapajassa. Pirteän punaisiin asuihin ja valkoisiin peruukkeihin puetut työntekijät valmistavat yleisön edessä tummasta suklaasta McCarthyn veistoksista tutun hahmon, joka näyttää olevan joulupukki kädessään pieni joulukuusi. McCarthyn tyylille ominaisesti joulukuusi on korvattu seksilelun muodolla ja itse pukkikin näyttää enemmän puutarhatontulta. 69-vuotias taiteilija jaksaa yhä innostua pikkutuhmista anaalisoraalisista aiheista poikamaisella tavalla.

McCarthyn taidesuklaatehdas on tapahtumallinen installaatio, joka esittää koko tuotantoprosessin valmistuksesta varastointiin ja myyntitiskiltä kuluttajalle. Päivittäin valmistuu 300 suklaateosta. Valmiit ja pakatut suklaaveistokset ovat myytävänä 50 euron kappalehintaan näyttelypaikassa sekä muutamassa pariisilaisessa putiikissa ja tavaratalossa.

Valmiit tuotteet odottavat pakkaamista. Kuva: Kati Kivinen

Toinen tehtaan valmistama tuote on anustapin muotoinen suklaaveistos, joka on saanut nimekseen Puu. Pariisia piristi lokakuussa jättimäinen versio tästä McCarthyn “puusta”. Ilmalla täytetty vihreä veistos arvokkaalla Place de Vendômen aukiolla herätti osassa pariisilaisia närää ja teostaan pystyttämässä ollut taiteilija joutui solvausten ja väkivallan kohteeksi. 24 metriä korkean teoksen väitettiin olevan paikkaan – ja ylipäätään koko Ranskaan – sopimaton. Parin päivän kuluttua joukko tuntemattomiksi jääneitä ihmisiä rikkoi teoksen.

Taiteilija piti loppuun asti kiinni näkemyksestään, että teos esitti puuta, vaikka sillä oli myös ilmetty seksilelun muoto. Kompromissina voisi päätellä, että teos oli modernin veistoksen yleinen abstraktio ja muodon tulkinta jäi katsojan vastuulle.

Sekä Pariisin pormestari että Ranskan presidentti ilmaisivat kantansa teoksen vandalisointia vastaan ja taiteen vapauden puolesta. Myös kulttuuriväki aktivoitui: joukko ranskalaisia taidekriitikoita järjesti hiljaisen mielenosoituksen rikotun ja poistetun teoksen paikalla lokakuun lopulla.
 
Chocolate Factory on käynnissä Pariisissa 4. tammikuuta saakka osoitteessa
Monnaie de Paris, 11 Quai de Conti.

Ranskalaista uutisointia seksistä ja suklaasta: http://www.youtube.com/watch?v=SQPI0VJ7MGA

Jari-Pekka Vanhala

Share

Ladataan...

Suljen silmäni. Kuulen mielessäni kolahtelevia askeleita tyhjässä luonnontieteen museossa. Avainnippu kilisee ja loisteputket surisevat. Ehkä yksi on rikki ja päästelee epämääräistä plink-plink -ääntä.  Vartija nousee jakkaralle ja vaihtaa lampun.

Tällaiseksi kuvittelen hetken, jolloin yhdysvaltalainen taiteilija Dan Flavin saa vuonna 1961 inspiraation ensimmäisiin loisteputkista koostuviin installaatioihinsa. Kiasma goes Taidehalli -näyttelyssä esillä olevat Flavinin teokset rakentuvat pystysuorassa olevista vaaleanpunaisista, keltaisista ja vihreistä neonvaloputkista. Taiteilija on  kuvannut teostensa olevan huomaamattomia ja yhtä mitäänsanomattomia kuin arkkitehtuurimme kulku. Hänen mukaansa ne ylistävät tavallisuutta.

Minimalismi on minulle vaikeaa. Ei siten, ettenkö ymmärtäisi vaan siten, että tarinallistan kuitenkin näkemäni. Taidehallin juhlavassa arkkitehtuurissa neonvaloa tulviva kapea näyttelytila ei jää huomaamatta. Syksyn pimeydessä valo melkein sattuu silmiin. Teosten ohi käveleminen on ylevä kokemus – uskonnollinen jopa uskonnottomalle.

Kävelen Taidehallin rappusia alas. Neonvalorivistöstä jää yllättävän lämmin jälkikuva. Heleästi kaikuva, ei mykkä.

Maria Rantamaula

Kiasma goes Taidehalli -näyttely on auki su 16.11. asti.

Dan Flavin opiskeli pappisseminaarissa 1947-1952 ja työskenteli useissa New Yorkin museoissa 1950- ja -60-luvuilla muun muassa vartijana ja hissinkäyttäjänä.

Kuva: Dan Flavinin teokset Nimetön (Annamarielle ja Gianfrancolle) 3, 4 ja 5. Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen.
Share

Pages