Maalin alta paljastuu kuva

Ladataan...

"En vielä tiedä, miksi tämä aihe. Luotan tässä vaiheessa intuitioon ja ymmärrän vasta myöhemmin, mistä on kyse", sanoo taiteilija Leena Nio.

Hänen uusissa maalauksissaan on hahmoja, joiden kasvot näyttävät peittyvän paperisen naamion taakse. Tai ehkä niin, että kasvot ovat paperista punosta. Vaikea sanoa. Sarjan nimeksi on tulossa Paperinaama.

Leena Nio: Paperinaama III, 2014. Öljy kankaalle. Kuva: Jussi Tiainen.

Nio on levittänyt työhuoneeseensa esille maalauksia, joista osa tulee mukaan Ars Fennica -ehdokkaiden näyttelyyn Kiasmaan. Olemme kuraattori Marja Sakarin kanssa tutustumassa niihin. On joulukuu 2013.

Nio kertoo, että monien uusien teosten aiheet ovat peräisin hänen viisivuotiaan poikansa leikeistä. Niistä tulevat paperilennokit ja muut askartelut sekä kaikkialle ansaksi viritetyt köydet.

Nioa mietityttää lapsen kiinnostus väkivaltaan ja tappamiseen. "Nuo ovat tavallaan luodinreikiä", hän näyttää yhden maalauksen reikämäisiä täpliä. 

Leikki tai väkivalta eivät välttämättä tule mieleen teoksia katsoessa, eikä tarvitsekaan. Silti on jännittävä kuulla, mistä ne ovat saaneet alkunsa.

Leena Nio: Paperilennokit, 2014. Öljy kankaalle. Kuva: Jussi Tiainen.

Nio sanoo, että maalauksissa kaikki on totta, mutta ei ole selvää, mikä on konkreettista ja mikä mielikuvituksen tuotetta. Osa teoksista sisältää useamman kuvan, ikään kuin useamman ehdotuksen todellisuudesta. 

Kahdessa suurimmassa teoksessa on paikka – ehkä sisä-, ehkä ulkotila. Molemmat ovat tavallaan mukana. Kuvapinta on kuin säleikkö, jossa kaksi kuvaa vuorottelee. 

Näitä teoksia tehdessään Nio on maalannut ensin koko teoksen ohuella maalilla, antanut sen kuivua, ja maalannut päälle toisen aiheen käyttäen paksulti maalia. Kun maali on vielä märkää, hän kaapii ja pesee sen osittain pois niin, että alta paljastuu osia ensin tehdystä kuvasta. 

Työ on tehtävä nopeasti ennen maalin kuivumista. ”Siinä vaiheessa päivistä tulee pitkiä ja tärpätinhajuisia”, taiteilija sanoo.

Leena Nio. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen. Wikimedia Commons CC-BY-SA 3.0

Nion maalauksia kannattaa katsoa sekä läheltä että kaukaa. Se, minkä luulisi olevan päällimmäisenä, saattaakin tarkemmin katsoen olla vain ohuen maalikerroksen verhoamaa pohjaa.

Nion tyypillisiä työtapoja on paitsi maalin peseminen ja kaapiminen myös sen poistaminen kumisella kynämäisellä työvälineellä raapimalla. Se on ikään kuin piirtämistä märkään maaliin.

 

Ars Fennica 2014 -ehdokkaiden yhteisnäyttely Kiasmassa 7.2.–20.4.2014.
Tämä on Ars Fennica -ehdokkaita esittelevän blogisarjan osa 4/5.

Sarjan aiemmat osat

1/5: IC-98

2/5: Riitta Ikonen
3/5: Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...