Ladataan...

Siitä on kohta neljä vuotta kun aloin ensimmäistä kertaa taistelemaan pleikkarin ja kotiteatterin johtovirityksiä sekä antennijohtoja vastaan. Asunto on vuosien varrella vaihtunut, mutta johto-ongelma on pysynyt aina samana. Milloin elektroniikkavehkeiden johdot on vedetty listojen alta, seiniä pitkin tai maton alta. Koska nykyisessä asunnossa pistorasioita on erittäin harvassa, kaikki olkkarin johdot pitää vetää yhden ison jatkojohdon avulla seinästä laitteisiin. Nyt olen antanut johtojen irvistää ja päättänyt, että mahtuuhan ne siinä olemaan.

Viime viikonloppuna olin ostamassa pimeään ja lamputtomaan vaatehuoneeseen tarralla kiinnitettävää led-valoa Clas Ohlsonilta ja samalla kaikkiin johtoprobleemiini vastattiin. Kaupassa myytiin jatkojohtoja kivoissa, pirteissä väreissä sekä mustavalkoisissa kuoseissa. Kukonaskel-kuosi lähti heti mukaani. Korosta sitä mitä et voi peittää. Ei jatkojohto ihan halvimmasta päästä ollut ja muistaakseni hintaa oli n.17 euroa, mutta maksoin sen mukisematta. Lisäksi johto näyttää erittäin laadukkaalta ja voisi olla vaikka mitä skandinaavista designia. Noh, onhan se tavallaan. Samanlaista sarjaa meillä on myös eteisessä roikkuva hehkulamppu, jonka johto on samanlaista matskua, mutta punaisena ja hyvin on kestänyt.

Vielä vähän virittelyä ja se on siinä!

-Sara

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sara's Stripes

Olen alkanuut keräämään reissuiltani matkamuistoiksi koruja, joita olen erittäin huono ostamaan Suomesta. Koruista on tullut tavallaan eräänlaisia amuletteja ja ne sisältävät muutamia hauskoja muistoja. Toivomusluu-korun ostin Santa Monican Farmer's marketilta naiselta, joka itse teki itse koruja pienessä kojussa. Rannekorut ovat taas Dubaista, the Mall of Dubai-ostoskeskuksen pienestä kojusta. Balilta minulla on vieläkin jossakin tallessa punottu helmikoru Gili Trawanganilta. Näistä koruista tulee aina hyvä mieli.

 

-Sara

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sara's Stripes

Jokaisella on varmasti omat kokemuksensa iskuyrityksistä; useimmiten ei niin menestyksekkäistä sellaisista. Nostan kuitenkin hattua niille miehille ja naisille, jotka uskaltavat tehdä aloitteen ja lähestyä tuntemattomia ihmisiä. Olkoon nämä alkusanat seuraavalle tapahtumalle.

Kun tulin maanantai aamuna töihin ja kaverini huikkasi minulle malttamattomana, että nyt on hyvä tarina kerrottavana ja vielä lopuksi heitti nauraen, että voisit kirjoittaa tästä blogiini puoli vitsillä niin postaus oli sinetöity. Tämä oli nimittäin paras kuulemani tarina vähään aikaan. Naispuolinen kaverini oli viettämässä tyttökaverinsa kanssa Kolmessa Kaisassa  sunnuntai-iltaa oltuaan viime iltana ulkona juhlimassa, joten kuten tiedätte väsyneenä kaikki naurattaa. Tovin päästä seurueen pöytään tuli mies ja kysyi kaveriltani, että mitä mieltä hän on siitä, että tuntematon mies tulee yhtäkkiä juttelemaan? Onko se a) pelottavaa vai b) ihan mukavaa? Mies sanoi lähtevänsä ja jättävänsä tytöt miettimään hetkeksi vastausta. No, hetken kuluttua mies palasikin pöytäseurueeseen. Alkuhämmästyksen jälkeen mies vaikutti ihan mukavalta ja oli ihan näppärän näköinenkin. Puheenaihe kääntyi pian mieheen, joka kertoi juuri jättäneensä päivätyönsä koska hän halusi luoda uraa esiintyvänä taiteilijana. Ok, esiintyvästä taiteilijasta tuli heti ensimmäisenä mieleen näyttelijä/laulaja/taiteilija, mutta miehellä olikin ihan oma visionsa taiteilijan urasta.

Kaverini sitten kysyi, että mitä mies nyt tekee jätettyään päivätyön. Mies kertoi, että hän on räppäävä strippari. Tytöt herähtivät nauruun. Tässä vaiheessa myös itselläni aamukahvi meinasi mennä väärään kurkkuun ja vesi alkoi valua silmistäni kun mielikuva räppäävästä stripparista tuli mieleeni. Tarina jatkuu. Mies kertoi kuinka räppäys ja strippaus ovat itseasiassa todella vaikeat taiteenlajit yhdistää ja vain 5 % hänen esityksistään on suunniteltua ja loput 95% spontaanisuutta. Naurun pidättely ei ottanut loppuakseen. Koska jokaisella artistilla kuten räppäreillä ja strippareillakin tulee olla esiintyjänimi niin asia tuli puheeksi. Kun kaverini kertoi miehen esiintymisnimen, mie romahin! Miehellä oli kuulemma myös omat Facebook-fanisivut.

Keskusteltuaan tovin miehen uudesta päivä/iltatyöstä mies kysyi kaveriltani jos hän haluaisi lähteä treffeille. Ensimmäiseksi kaverini mietti, että periaatteessa hän oli ihan kivan oloinen ja ihan hyvän näköinen, mutta mietti myös, että miten hän esittelisi miehen kavereilleen. Mietin, että mitäs jos jotkut kaverit alkaisivat miettimään, että mistähän tuo mies on niin tutun näköinen? Kaverini vastasi kohteliaasti ei kiitos.

Edellisviikolla toinen työkaverini sai treffipyynnön ruokalassa sen jälkeen kun eräs mies oli tuijottanut kaveriani koko ruokatunnin ajan katsettaan kääntämättä. Onko teillä joitakin hauskoja tarinoita, kun teitä on tultu pyytämään ulos? Yksi ystävistäni väittää olevansa spurgumagneetti ja toinen avautuu, että romanttisia kohtaamisia tapahtuu vain elokuvissa. Kuulostaako tutulta?

-Sara

 

Share
Ladataan...

Pages