Ladataan...
Sievä Sekasotku

Syyskuussa tuli vuosi siitä kun muutin Kokkolasta Kalajoelle. Jostain syystä aloin miettimään, miten päädyin tähän, tähän hetkeen? Mistä se alkoi tai mistä se lähti?

Jokaisella ihmisellä on elämässä käännekohtia, jotkut on tosi pieniä ja jotkut taas niin isoja, väkisinkin elämä muuttuu. Uskon, että oman elämän suurin käännekohta on se kun Atten syntymän jälkeen sairastuin. Välähtää mieleen hetki, kun kärrättään Oulussa arvioimaan tilannetta ultraan ja ei viedäkkään takaisin huoneeseen, vaan leikkaus aloitetaan heti... Menet shokkiin, et tajunnut kenellekkään soittaa ja lause "Tämä on tämmönen 50/50 tilanne, voi käydä kuinka vaan."

Kun leikkaus on ohi ja tajuat olevasi vielä hengissä, alkaa päässä tapahtumaan paljon asioita. Oulussa oli vähän liiankin paljon aikaa  miettiä ja päätin sillon, että asioiden täytyy muuttua, en aikonu elää sellaista elämää ja olla sellainen minkälaiseksi olin muuttunut.

Heti ei tapahtunut mitään, mutta jonkun ajan päästä sana "ero" esitti isoa roolia ajatuksissa ja lopulta vuosi Oulun reissun jälkeen se tuli suusta "Mä haluan erota."

En sano, että elämä olis mitenkään muuttunut tai helpottanut heti ja aika paljon vastoinkäymisiä tuli, silti olin tosi onnellinen, kannoin itseni eri tavalla ja löysin itseni uudestaan, sen Teijan joka olin joskus ollut. Minä olin hukkunut jonnekkin elämän varrelle.

"Kaupunki, ihmiset ja ilmapiiri muuttu, mutta muutuinhan mä itekki, vai muutuinko? Sanoisin, että aloin vihdoin olemaan oma itteni. Tämähän ei kaikille sopinut, ei edes niille lähimmille, mm omalle perheelle." Lause jonka meinasin kirjoittaaa facebook seinälle, mutta tajusin, että päivityksestä tulisi liian pitkä, että parempi purkaa tämä pään sisällä oleva höttö tänne blogiin.

Kun sitten tapasin N:än, kaikki muuttui. Kokkola oli vaan paikka jossa minulla oli asunto, jossa oltiin lasten kanssa aamut ja illat, sieltä kuljin töihin ja siellä ei ollut enää mitään muuta.

Kun jonkun ajan kuluttua muutto Kalajoelle tuli puheeksi, en oikeastaan epäröinyt hetkeäkään. En miettinyt edes seurauksia, "kyllä ne seuraukset voi sitten selvittää kun ne tulee kohdalle." Vaikka olin jo muuttanut elämää sellaseen suuntaan kun halusin ja sain olla oma itseni, niin nyt saisin vielä aloittaa puhtaalta pöydältä ja elää paikassa, jossa ihmiset pitävät minusta juuri tällaisenä kuin olen ja mitä tärkeintä, saisin olla joka päivä ihmisen kanssa jota rakastan.

Ennen olin sellainen, että koitin vain olla mieliksi, ei minulla juuri omia mielipiteitä ollutkaan, menin vain mukana. Ennen mietin aina mitä muut minusta ajattelevat kun tein tai sanoin jotain. Tänä päivänä en jaksa välittää mitä muut ajattelevat minusta. Minua ei haittaa jos joku ei minusta pidä, kaikista ei tarvitse pitää, kunhan nyt koittaa toimeen tulla. Minä olen minä ja olen ihan hyvä juuri tällaisena. Elämästäni on kadonnut ihmisiä jotka ovat olleet minulle tärkeitä, mutta jotkut ihmiset ovat vain läpikulkumatkalla ottamassa tai antamassa jotain ja toiset pysyvät aina rinnallasi.

Siitä päästäänkin siihen, että siksi olen juuri tässä, koska olen tämän kaiken käynyt läpi. Minulla on ihana avopuoliso ja perhe hänen kanssaan, meillä on koti, ystäviä ja kaikista tärkeintä on se, että meillä riittää rakkautta ja siksi tässä on oikein hyvä olla.

 

Share

Ladataan...
Sievä Sekasotku

N:än vanhemmilla on mökki täällä Kalajoella, joka sijaitsee alle 10km päässä meiltä. Mökki on appivanhempien käytössä koko kesän viikonloppuisin ja lomat. N ei ole koskaan yöpynyt mökillä, a) koska ei suoranaisesti ole mikään mökki-ihminen ja b) täällä on aina joku. Anoppi lähti pienelle lomalle ja sanoi minulle, että mökki on tyhjä, että voidaan tulla jos halutaan. Minä ainakin halusin ja sain kun sainkin N:än mukaan.

Tykkään tästä mökistä hirvesti. Sähkötkin löytyy, vaikka se ei ole minulle välttämättömyys, mutta helpottaa toki vauvan kanssa olemista kun voi maidon lämmittää nopeasti. Vesi ei tule suoraan mökkiin vaan se haetaan ulkoa hanasta, mutta mikä olikaan ihanampaa lauantai aamuna kun kävellä pienessä syystuulessa, avoinjaloin kosteassa ruohikossa kahvivettä hakemaan. Tätä minä rakastan.

Mökki ei ole rannassa, mutta meri on ihan kivenheiton päässä, mutta näin pienten lasten äitinä se ei hirveästi harmita, koska ei tarvitse olla sydän syrjällään koko ajan kun mökillä käydään. Nyt ei ole kuin vauva mukana, koska Milla ja Atte lähtivät isälleen. Ja eihän täällä ole mikään kesäkään enää. Ihana syystuuli, ei kylmä kuitenkaan.

Täällä on ihana puusauna. En ole mikään kova saunomaan, koska sähkösauna on vaan niin blaah. Onko mitään parempaa kuin puusauna, se tuoksu ja se miltä löyly tuntuu. Se tuoksu kun astut saunasta "saunakamariin" ja siitä viileälle terassille. Perjantaina satoi ja yksi asia minkä olin unohtanut kokonaan oli se, että miltä tuntuu kun kylmät pisarat osuu saunan lämmitämään ihoon. Tämä on niin ihanaa.

Makoilin launtai aamuna mökin lattialla ja luin lehtiä, vaikka tv:kin löytyy ja oli se toki päälläkin, mutta tuleeko sitä kotona noin nautittua jostain lehdestä? En minä ainakaan. Luin Glorian kotia, Meidän mökkiä ja löysin myös ihanan Muoti Sorja -käsityölehden 1970 vuodelta. Ihania 70-luvun kuvia, osa mustavalkoisina ja kaavojakin löytyi, oikea aarre.

Lauantai iltana heitimme makkarat folioon ja vietiin kiukaalle, anoppikin oli tullut reissusta ja he tulivat appiukon kanssa syömään ja vahtivat pikkuista kun me kävimme N:än kanssa yhdessä saunassa. Se olikin toinen kerta yhdessä siinä saunassa. Ensimmäinen kerta oli silloin kun oltiin vasta tutustuttu, olin appivanhempiakin nähnyt vasta muutaman kerran ja N:sillon kertoikin, että ei ole koskaan kotiin vienyt ketään tyttöä näytille saati sitten mökille oleilemaan. Anoppikin sen minulle sillon osasi kertoa kun en oikeen uskonut.

Sanoin N:lle, että tästä mökkeilystä pitää tulla kyllä tapa, että edes kerran vuodessa oltaisiin keskenämme yksi viikonloppu, jos se vaan appivanhemmille sopii.

Kaiken kaikkiaan aivan ihana ja seesteinen viikonloppu

Share

Pages