Ladataan...

Vain 6 viikkoa siitä, kun saatoin tämän blogin viimeiselle matkalleen. Ja kuinka paljon on tapahtunutkaan. Kesä on herättänyt taas ihmisten typeryyden extreme kukoistukseen saaden pöytälaatikkoni täyttymään ryppyisistä kuittipaperin palasista, jotka toimivat klassisena low-tech muistiinpanoalustana. Sika ja porsas saakoon levätä, mutta hieman löysemmällä tahdilla jatkan eläimi...siis asiakkaiden mollaamista loman jälkeen about syyskuussa uudessa osoitteessa. Kyseinen titteli oli tämän blogin ensimmäinen nimi-idea, joten annan sille tilaisuuden kukoistaa.

http://www.lily.fi/blogit/pelkoa-ja-inhoa-paivittaistavarakaupassa

Niin ja päättyihän kesäkuu aivan uuteen henkilökohtaiseen ennätykseen. Esimieheni sai kaksi asiakkaiden sähköpostivalitusta minusta yhden viikon aikana.

RIKOKSENI:

1. Join vettä kassapisteessä. Todennäköisesti eduskunnan palattua lomaltaan 8. syyskuuta, he alkavat valmistella välitöntä laillista sanktiota estämään kassatyöntekijöiden vedenjuontia. Alkon myyjät sitä ei saa tehdä, joten eiköhän laiteta muutkin puljut ruotuun koko maassa. Sain synninpäästön. En ole/ollut ainoa syntinen.

2. Rouva valitti yhtä vakiofraasia: "Voi kun näitä kortteja on niin paljon ettei lompakosta löydä enää mitään!" Yleensä vain hymyilen vaisusti näihin, mutta hän tuijotti minua odottavasti ja vastasin sanatarkasti: "Itse oon huomannut, että monet kortit pystyy jättämään kotiin ihan huoletta, koska niitä tarvitsee vain pari kertaa vuodessa." Tästä pahoitettiin mieli ja eikä ymmärretty "miksi kassa alkoi minua aikuista ihmistä neuvomaan" rouvan sanoin. Synninpäästö esimieheltä, mutta palautteen luki ensimmäisenä koko talon boss, joka muistutti ettei asiakkaille saisi koskaan luennoida. Jep, niinhän minä tein...

Mutta tänään se alkoi...loma. Ainoa päätös joka tämän kuun aikana täytyy tehdä on ottaako kesällä rusketus vai perisuomalainen punerrus. Punerrus, you say? Yes yes, sellainen kauniin punertava iho jota monet asiakkaat ovat varsinkin tämän viikon aikana esitelleet. Sen menestysresepti saavutetaan kolmella A:lla.

   Aurinkoa. Ilman voidetta ja tunteja joka päivä.

   Alkoholia. Koska kuuma ilma aiheuttaa nestehukkaa ja mikäs sen paremmin korvaisi.

   A-lenkki. Tarvitseeko kesällä jätskin lisäksi kaupasta muuta syötävää ostaakaan.

Joten merkkaa uusi osoite seurattavaksi, jos jäi sikaa ikävä. Punerrus vai rusketus..? Hmmm...

Share

Ladataan...

Pahoittelen ettei postauksen pääosista löydy Richard Gereä ja Kim Basingeria. Jos eroottisen trillerin sijaan kuiva pohdinta kiihottaa, niin täältä tuleepi.

Voisi sanoa, että minulta kesti kaksi vuotta kirjoittaa tämä blogi. Kun luin töissä Iltalehden vuonna 2013 julkaiseman jutun, en erityisemmin naureskellut sille. Mitään uutta siinä ei mielestäni ollut ja mikä tärkeintä, ei yksikään kohta vastannut minun kannaltani olennaisimpaan kysymykseen: Miksi työ on alkanut tuntua täysin sietämättömältä? (Tietysti tähän vaikuttaa toimenkuvan yksitoikkoisuus, virikkeettömyys, huono palkka ja kaukaisuus haastavasta kutsumusammatistani. Mikä se lienee olevan.) Melkein kaikki kohdat jutussa käsittelivät pienehköjä ärsytyksen aiheita, ja minua kun ei töissä vain vähän ärsytä, minua usein raivostuttaa. Uusavuttomuus on ilmiselvä raivostumisen aihe, mutta se ei ole numero uno.

Mikä työssäni raivostuttaa sitäkin enemmän? Se valittaminen. Nopeasti ajateltuna tuntuu kuitenkin, ettei se vaikuta riittävältä perustelulta. Valitusta löytyy kaikkialta ympäriltämme, eikä se aina herätä minussa reaktiota, jonka pohjalta haluaisin kanavoida mahdollisimman brutaalin kidutusleirinkoulun valittajaan. Eli valituksessa on eri tasoja. Mikä on siis pahin taso juuri asiakaspalvelun näkökulmasta? Minkä tekijöiden pohjalta voi heti tietää, että onko tämä tilanne, jossa paskaa (kuvainnollisesti) roiskuu pitkin seiniä ja kattoa? Avainsana on vallankäyttö.

Vallankäytön tapauksissa hyväksikäytetään lukkiintunutta asetelmaa jossa toinen, siis myyjä, ei pysty puolustamaan itseään. Tai periaatteessa pystyy, mutta sen hintana ovat sanktiot työnantajan puolelta. Pelko pitää myyjän aloillaan ja asiakas tiedostaa tämän.

Miksi jotkut ovat koukussa kaupassa järjestämiinsä valtaleikkeihin? Valtaahan voi käyttää luonnollisesti monissa eri suhteissa ja tilanteissa. Perheissä, seurustelussa, avioliitossa, työpaikoilla jne. Joten miten tämä vallankäyttö asiakaspalvelutilanteessa eroaa muista suhteista tai paikoista harjoittaa sitä? Ensinnäkin se on aina julkista. Uskon tämän tekijän lisäävän vallankäyttäjän kicksejä. Sitä lisää myös tieto myyjän puolustuskyvyttömyydestä. Muissa tilanteissa ja suhteissa itse heittämä paska saattaisi helposti tulla hyisenä bumerangina takaisin, mutta myyjä tietää paikkansa ja on sen seurauksena loistava kohde. 

Asiakaspalvelussa valittajan/häirikön kicksejä lisää mielestäni kaikkein eniten hänen automaattinen pääsy näkymättömään tilaan nimeltä Kritiikistä Vapaa Alue. "Asiakas on aina oikeassa. Asiakas maksaa sun/meidän palkan." Pääsemmekö missään muussa asiakkuuden ulkopuolisessa tilanteessa tai asetelmassa edes hetkeksi aikaa kaiken kritiikin ulottumattomiin? Perheessä, parisuhteessa, kavereiden kanssa, töissä, esiintyjänä? Aika harvoin. Ehkä emme koskaan.

*  *  *

Sen pituinen se. Matka on tullut päätökseensä. Aukokaa törkyisiä turpianne alhaalla, jos mieltä painaa jokin. Loppuun oli pakko tehdä arthouse henkinen fuhrer fiilistely. Sieg Heil!

 

Tekotaiteelliset jäähyväiset from Aatu on Vimeo.

Share

Ladataan...

Minä olen feministi. Luettua blogiasi huomasin, että suuri osa postauksistasi antaa todella yksipuolisen ja negatiivisen kuvan naisista asiakkaina.

Olen sanonut monta ikävää asiaa erityisesti keski-ikäisistä naisasiakkaista. Vuosien kokemuksieni pohjalta olen yhä vankasti sitä mieltä, että nämä ovat kamalimpien kohtaamisieni kärkiedustajia. Minä en keksi tässä blogissa tarinoita tai aja mitään sukupuoliagendaa, vaan ammennan siitä mitä edessäni on tapahtunut. Ihan pelkän bloggauksen kannalta nämä naiset tekevät itsestään oivallisen kohteen jutuille, koska heidän on pakko seli seli seli seli seli seli seli seli seli seli seli seli seli seli seli seli seli seli  ja vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali vali. Miehiltä löytyy suurempia uhkauksia (esim. mä soitan sun pomolle), mutta he eivät selittele virheitään läheskään yhtä paljoa. Siksi tädit ovat saaneet enemmän pääosia blogiproduktioissa, koska he ovat sanoneet jotain älytöntä tai tuoneet uusavuttomuutensa tai välinpitämättömyytensä verbaalisesti esille. Niistä on lennokkaampaa kirjoittaa herkullinen postaus, kuin kuvailla jurottavaa, kenkiään tuijottavaa ja itsekseen murisevaa setää. Kontrastina tälle mainitsen nuoret aikuiset naiset ikähaitarilla 23-30, jotka ovat seli- ja vali-asteikolla erittäin alhaalla. 

Ei kaikki naiset ole samanlaisia! Kyllä ne miehetkin osaa!

Epäilen tuleeko sulle parempi mieli, jos kerrataan ilmiselvyyksiä tästä miesten osaamisesta kaupoissa. 99,98% agressiivisista humalaisista ja sekakäyttäjistä on miehiä. 99,99% tapauksissa kun soitetaan poliisi tai kutsutaan vartija muun kuin näpistyksen takia, on mies asialla. Keski-ikäisistä miehistä löytyy käsittämätöntä röyhkeyttä, uusavuttomuutta ja irstaan härskejä läpänheittäjiä, jotka jostain kumman syystä tässäkin elämän vaiheessa kuvittelevat letkautuksien mahdollisesti toimivan. Joten joo, osaahan ne vaikka mitä kivaa, jota en jaksa tässä loputtomasti luetella. Mutta keski-ikäiset naiset ovat instituutio kaikkien asiakaspalvelutöissä kärsineiden alitajunnoissa.

Sinun ei tarvitse uskoa minua tässä asiassa. Suurin osan kauppojen kassoista on nuoria naisia ja neuvoisinkin kysymään heiltä, jos tuttavapiiristäsi löytyy sellainen. 

Eikö olisi ollut reilua kirjoittaa niistä miehistä yhtä paljon?

Minä yritin! En siksi että minua kiinnostaisi kenenkään muun asettamat reiluuden raamit. Vaan siksi koska tiesin lukijoideni olevan pääasiallisesti naisia. Tätien kommellukset olivat kaikessa kauheudessaan parempia ja viihdyttävämpiä. Pyydän anteeksi tätä epätasaista jakaumaa, mutta oikeasti en ole pahoillani.

Share

Pages