Yhteiskunnallinen ajatus
Tekisi mieleni laittaa tähän vain tämä kuva ja kirjoittaa että ei mulla muuta.
Mutta kun on. On niin pirusti muutakin.
Eihän tässä nyt vielä mitään se, että valiokunta ei nyt innostunut, jäljellä on vielä koko eduskunta. Ja jossain salakähmäisissä neuvotteluissa oltiin jo hallitusneuvotteluiden alussa taidettu sopia, että niin kauan kuin kristillisdemokraatit ovat hallituksessa, tätä lakiesitystä ei viedä eteenpäin. Tämäkin oli jotenkin kaivertunut aivoihini, vaikka se reilusti nk. hatuttikin kun sen tajusin.
Eikä sekään vielä mitään, että ne, joiden äänestyksessä olisi pitänyt olla paikallaan, olivat liian kiireisiä ilmeisesti muissa asioissa joten he eivät vaivautuneet (ajoissa) paikalle. Demarit, jos halusitte olla auringonlaskun puolue, niin nyt kuulen korvissani kyllä Lucky Luken tunnarin. Ei noin. Eikä sekään vielä mitään, itsehän olen aina vetänyt rajusti vihreämmin ja vasemmalta. Haluaisin niin kovasti olla tietyissä piireissä kirosanaksi muodostunut vihervassari, mutta valitettavasti olen liian puolepoliittisesti negatiivisesti varautunut edustaakseni edellämainittua ryhmää.
Vaan se, että olen ilmeisesti kokonaan jättänyt huomiotta sen seikan, että meidän kansaneduslaitoksessa minun, keski-ikää lähestyvän, akateemisesti koulutetun pätkätyöläisnaisen mielipidettä edustaa joukko keski-iän juuri ylittäineitä kakkulapäisiä ukkeleita. Katson peiliin ja ihmettelen, mitä olen oikein tehnyt?
Ihanko totta olen pyytänyt näitä ihmisiä edustamaan näkemyksiäni? Minä, joka olen pitänyt itseäni edes jollain tapaa yhteiskunnallisesti tietoisena, olen sivuuttanut tällaisten pukumiesten olemassaolon aivan täysin.
Siinä peiliin tuijottaessani tajua, että kiukun kyyneleet puskevat esiin. Jo toista päivää putkeen A.W. Yrjänä tulkitsee tunteitani, tällä kertaa Minun sydämeni on särkynyt. Täytyy varmaan laittaa lyyrikolle kohta kiitosviestiä tunteiden pukemisesta sanoiksi.
Sydämeni on särkynyt rakkauden puolesta. Tuttavieni, joilla on yhteinen lapsi, mutta joka ei sitten käytännössä olekaan niin yhteinen. Hänen puolestaan, joka on ensin puoli elämää piilotellut todellista minäänsä ja nyt häneltä ikäänkuin taas vedetään alta olemassaolon oikeutus. Että olettehan te teoriassa yhdenvertaisia, mutta ei teistä esimerkiksi adoptiovanhemmiksi olekaan.
Oinoset, hirvisaaret ja muut: Mitäpä se naapurin peitonheiluttaminen teille kuuluu? Sen sijaan tasavertaisuus kuuluu. Kuinka te kehtaatte, aikuiset ihmiset!