Ladataan...

Minttusuklaa on ihan parasta ja addiktoivaa. Tykkään toki suklaasta sellaisenaankin, mutta minttusuklaassa vain on se jokin. Tykkään myös minttusuklaan tuoksusta esimerkiksi kosmetiikassa. Melkein aina kun nään jossain uuden minttusuklaatuotteen, olen kärppänä paikalla testaamassa. :D Tapanani on myös tehdä minttuversioita pelkkää suklaan makua sisältävistä ruuista - olen lisännyt minttua esimerkiksi mutakakkuun ja avokado-suklaamousseen. 

Sain inspiraation tähän seuraavaan reseptiin tästä Minnean muruja -blogin ihanan kuuloisesta Mint oreo milkshake -reseptistä. Käytin inspiraationa myös toista Minnean muruja -blogista löytyvää pirtelöreseptiä. En ole kokeillut kumpaakaan, mutta olen varma että ne ovat todella hyviä. Minulla sattui kuitenkin olemaan jääkaapissa kauramaitoa ja pakastimessa 3 Kaverin jäätelö -merkkistä, vegaanista Piparminttu ja suklaa -kookosjäätelöä. Se on sellaisenaankin ihan ok, mutta mielestäni pääsee vielä paljon paremmin oikeuksiinsa pirtelössä! Päätin siis ostaa minttu-Oreioita ja kehitellä veganisoidun version Minnean reseptistä. En taaskaan mitannut ainesosia, mutta ainesosia kannattaa laittaa sen verran kuin arvelee olevan sopivasti haluamansa koostumuksen saavuttamiseksi ja riippuen siitä minkä kokoisen annoksen tekee. Suuntaa antavia mittoja voi katsoa noista Minnean resepteistä. :) 

 

Valmistus:

Murskaa keksejä hieman kulhossa esimerkiksi lusikalla, jos käytät heikkotehoista tehosekoitinta. Sekoita keksimurska, jäätelö, sulatettu/ raastettu vegaaninen suklaa (esimerkiksi Pandan tumma suklaa) tai suklaakastike, ripaus kookossokeria ja kauramaito tehosekoittimessa mahdollisimman tasaiseksi. (Itse käytän Lidlistä ostettua Silvercrestin smoothie makeria, joka on aika kätevä.) Kaada juoma laseihin.

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Essence on monelle tuttu ja monen suosima merkki, eikä varmaan vähiten edullisten hintojensa vuoksi. Merkillä on kuitenkin monen mielestä myös hyvä hinta-laatusuhde, ja merkki myös seuraa aikansa trendejä.

Ajattelin listata ja arvostella muutaman testaamani tuotteen Essenceltä. Olen kaikkia näitä mainitsemiani tuotteita käyttänyt jo ainakin muutaman kerran (osaa käytin jo aikaa sitten ja loppuun asti!), joten arvioni perustuu vähän pitempään käyttöön kuin ensivaikutelmaan. :) 

 

Get BIG! lashes volume curl mascara

Varmasti yksi edullisimmista ripsiväreistä, joita Suomesta saa. Tällä ripsivärillä tosiaan saa yllättävänkin paljon volyymia ripsiin. Koostumus on aika hyvä. Ripsiväri kuitenkin joko karisee tai tahraa silmänalusia hyvin helposti, siitä miinusta. Hinta-laatusuhde kuitenkin suhteellisen hyvä! 3/5

 

Kajal pencil, sävy 01 black

Tätäkään tuotetta ei ollut hinnalla pilattu. Ihan kelvollinen kajal, mutta en osaa selittää miksi, ehkä koska pigmenttiä on liian vähän, jälki on hieman epätasaista ja tuhruista. Pysyy kuitenkin suhteellisen hyvin. 3/5

 

Camouflage 2 in 1 make-up & concealer

Erittäin hyvä ja peittävä meikkivoide. En oikein keksi tästä ainakaan hintaan nähden mitään huonoa sanottavaa. Tykkään siitä, että ei tarvitse käyttää montaa tuotetta että saisi ihon  näyttämään tasaisen väriseltä ja virheettömältä. 5/5

 

Mosaic compact powder

Hauskan näköinen, hillityn sävyinen mutta kauniisti hehkuva aurinkopuuteri/ poskipuna. Sopii hyvin niille, jotka haluavat kevyttä kesäistä hehkua meikkiin. Tässä ei ole kovin vahvaa pigmenttiä, joten sillä ei saa aikaan dramaattisia kontrasteja, mutta kevyen sävyn tuojana toimii. Värisävyistä saa aikaan hieman erilaisia ottamalla tuotetta siveltimeen eri värisistä mosaiikkikohdista. 4/5

 

Mattifying compact powder

Oikein hyvä peruspuuteri, toimii paremmin kuin monet kalliimmat merkit. Melko hyvä sävyvalikoima vaaleille ihosävyille, mutta tummat sävyt valitettavasti näyttävät puuttuvan. 4/5

 

All about matt! Fixing compact powder

Koostumukseltaan ihan hyvä, mutta pidin tästä vähemmän kuin edellä mainitusta, nimittäin väritön puuteri jättää ihon helposti liian valkoisen näköiseksi. Jos käyttää puuteria vain erittäin vähän, tämä saattaa toimia, mutta itse yleensä laitan sen verran, että valkoisuus erottuu liikaa. 3/5

 

Prismatic rainbow glow higlighter

Tuotteen ulkonäkö on ihana ja tätä oli jännittävää kokeilla! Toimii highlighterina suhteellisen hyvin, joskin siveltimeen on melko vaikea saada juuri oikeassa suhteessa kaikkia sävyjä. Jos esimerkiksi sinistä on liikaa, lopputulos näyttää kasvoillakin aika selkeästi siniseltä. Sopii kuitenkin kokeilevaan, luovaan ja ennakkoluuluttomaan meikkiin ja erityisesti ehkä nuorelle iholle, ei ehkä niinkään todella hillittyä ja luonnollista lookia hakevalle, vaikka pigmentti ei supervahva olekaan. Tuotteen koostumus on ehkä hieman liian kova. Ei levity kovin pehmeän näköisesti iholle ja sitä on vähän vaikea saada siveltimeen. Näitä sateenkaaren eri sävyjähän voi myös käyttää yksittäin luomivärinä. Kokeilin myös tätä, ja sekin toimi aika hyvin. Kokonaisuutena tykkään tästä! 4/5

 

The gel nail polish

Pakko käyttää taas samaa lausetta kuin aiemminkin: hyvä hinta-laatusuhde! Kestoltaan ja peittävyydeltään suhteellisen toimiva peruslakka. Ei yhtä kestävä kuin tässä postauksessa mainitsemani Flormarin kynsilakka, (sitä saa myös joistain Tokmanneista, hinta oli siinäkin erittäin edullinen) mutta aika hyvä kuitenkin. 4/5

 

Essencen luomivärit taitavat minulta olla vielä testaamatta, samoin kuin moni muukin tuote. Olisi kyllä mielenkiintoista testailla näitä enemmänkin, ja varmaan jossain vaiheessa niin teenkin kun tulee tarvetta uusille meikeille. :) Lisää tietoa näistä meikeistä Essencen sivuilla!

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

That party was the bee's knees!

 

Toissa lauantaina oli tapahtuma, jota olin odottanut jo monta kuukautta etukäteen. Kyseessä oli Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla järjestetty Party like Gatsby, joka oli siis yksi eri maissa järjestettävistä The Great Gatsby -teemaisista bileistä. Olin samoissa juhlissa myös vuosi sitten, ja tykkäsin kovasti. Siksi päätinkin mennä myös toiste, ja voisin hyvin mennä kolmannenkin kerran. Lukekaa ihmeessä tapahtuman kotisivuilta lisää infoa noista juhlista! :)

 

Swanky flapper

En nykyisin biletä kovin usein, mutta tällaiset classyt teemajuhlat ovat makuuni. 1920-luku kiinnostaa minua muutenkin älyttömästi, ja olen myös lukenut F.Scott Fitzgeraldin Kultahattu-kirjan.  Erityisesti pidän noissa juhlissa siitä, että teeman mukaan pukeutuminen ei ole vapaaehtoista tai vähän sinne päin, vaan että lippu pitää ostaa etukäteen ja sisään ei oikeasti pääse ilman teemaan sointuvaa vaatetusta. Paikan päällä näkikin tyylikkäitä pukuja, upeita mekkoja, flapper-tyylisiä hiuspantoja, kimalletta ja säihkettä, ja elegantti pukeutuminen onkin ehdottomasti yksi keskeisimmistä tekijöistä, joka saa tunnelman kohoamaan ja mielen matkaamaan 20-luvun railakkaan tyylikkäisiin juhliin. Tärkeää tietysti on myös seura - oli mahtavaa viettää iltaa ihanien kavereideni kanssa. 

Let's misbehave!

 

Tunnelmaa luo myös lokaatio itsessään; Vanha ylioppilastalo on upean tunnelmallinen ja vanhanaikainen paikka. Lisäksi teemaan sopivat drinkit, huikeat esitykset ja musiikki kuuluvat asiaan. Tänä vuonna tapahtuma oli kuitenkin mielestäni hiukkasen huonommin onnistunut kuin viime vuonna. Ensinnäkin vaikutti siltä, että ihmisiä oli rutkasti enemmän kuin viime vuonna. Tämä tarkoitti sitä, että tanssisali oli liian ruuhkainen ja esimerkiksi tanssimiseen ei ollut oikein tarpeeksi tilaa, kaikkialle oli liikaa jonoa ja tungos nyt muutenkin syö hiukan tunnelmaa eikä ole mukavaa. Lisäksi bändi soitti aivan liian modernia musiikkia - vaikka joitakin moderneja hittejäkin on ok soittaa jos ne tunnelmaan sopivat, mielestäni 20-luvun teemajuhlissa pääpainon kuuluisi olla vanhassa musiikissa. Toki näissä juhlissa soi myös vanhaa musiikkia, mutta ei tarpeeksi eikä mielestäni yhtä paljon kuin viime vuonna. Uusia ja uudehkoja hittejä kuulee tarpeeksi kaikkialla muutenkin, ja Gatsby-bileisiin ollaan tultu "aikamatkalle", joten illan voisi suosiolla omistaa ainakin 80-prosenttisesti vähintään ennen 70-lukua tehdylle musiikille. Annoin näistä palautetta tapahtuman palautelomakkeeseen, ja toivon heidän ottavan palautteen mietintään. :) Kokonaisuutena juhlat olivat kuitenkin mahtavat!

Ritzy!

Swell!

Share

Ladataan...

Wokki on yksi niistä ruuista, joita teen lähes viikottain. Erilaiset wokit ovat helppoja ja monipuolisia, ja niitä pystyy varioimaan moneen suuntaan. Yleensä paistan tofua ja vaihtelevasti vihanneksia sekä jonkin maustekastikkeen, ja keitän lisäksi nuudeleita, kvinoaa tai riisiä.  

Tässä yksi helposti muunneltava wokkiresepti teille. Tuon tamarinditahnan ja teriyaki-kastikkeen olen löytänyt aika hiljattain, toki olen niitä valmiissa kastikkeissa ja ruuissa syönyt, mutta en ole ennen tainnut ostaa. Ne sopivat wokkiruokiin paremmin kuin hyvin! Käytän vaihtelevasti joko tuoreita kasviksia, pakastekasviksia tai Apetit Tuoreksia, jotka ovat tosi käteviä kun haluaa valmistaa ruuan nopeasti ja vähentää ruokahävikkiä.

Seuraavassa ohjeessa ei ole kookosmaitoa, mutta sitä kannattaa ehdottomasti myös kokeilla erilaisiin wokkeihin ja aasialaistyyppisiin kastikkeisiin. Kokeilin esimerkiksi lisätä valmiin satay-kastikkeen sekaan kookosmaitoa pakkauksen vinkin mukaisesti, ja se toimiikin hyvin kasvis-tofukastikkeessa.

 

Mausteinen tofu-kasviswokki

Ainekset:

Rypsiöljyä 

(Seesamöljyä)

Noin teelusikallinen (tai vähemmän) inkivääritahnaa

Hiukan soijakastiketta tai teriyakikastiketta

Tamarinditahnaa (deSIAM -merkkisestä tahnasta kannattaa käyttää puolikkaasta annospussista kokonaiseen, riippuen kuinka paljon muita aineksia on ja kuinka vahvan maun haluaa)

N. 1 rkl sweet chili -kastiketta

Sitruunamehua

(Chilirouhetta)

Tofua 

Punasipulia

Sokeriherneen palkoja

Pinaattia

Muutama kirsikkatomaatti

Paprikaa

(Muita vihanneksia jos haluaa: esim. suikaloitua porkkanaa, parsakaalia, maissia, kaalia...)

Nuudeleita

 

Keitä nuudelit. Suikaloi/ pilko kasvikset ja kuutioi tofu. Tofun voi halutessaan myös kuivata ennen paistamista. Paista tofukuutioita rypsiöljyssä niin, että ne saavat hieman kullanvärisen pinnan. Lisää kasvikset ja paista hetki. Lisää sitten myös nuudelit sekä kaikki mausteet ja maustekastikkeet, paitsi sitruunamehu ja seesamöljy. Sekoittele ja paista vielä hetki miedolla lämmöllä niin, että ainekset maustuvat. Sammuta levy ja lisää vielä pieni loraus sitruunamehua ja halutessasi hiukan seesamöljyä sekaan.  

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Blogini näyttää nykyisin keskittyvän ennen kaikkea ruoka-aiheisiin, mikä ei sinänsä toki ole huono juttu. Haluaisin kuitenkin välillä kirjoittaa muustakin, joten tällä kertaa kirjoitan tv-sarjasta, jota olen viime aikoina katsonut. Löysin Netflixistä katsottavaksi Mad men -sarjan, jota olen aiemmin vain vilkaissut vaikka sarjan viimeinenkin jakso on näköjään ilmestynyt jo melkein kolme vuotta sitten. Tiivistelmänä niille jotka eivät tiedä sarjasta mitään: kyseessä on 1960-luvulle sijoittuva draamasarja New Yorkin Manhattanilla vaikuttaneesta kuvitteellisesta mainostoimistosta, sen mainosmiehistä, sihteereistä ja mainosmiesten vaimoista ja suhdekuvioista sekä ajan kulttuurista ja yhteiskunnasta. Sarja on ollut todella suosittu ja se on useaan kertaan palkittu esim. Golden Globeilla. (Lähde: Wikipedia)

Olen nyt katsonut ensimmäisen kauden lähes kokonaan, mikä kertoo minun kohdallani yleensä siitä, että sarja on suhteellisen hyvä, harvoin kun jaksan katsoa mitään sellaista, joka ei koukuta suurin piirtein ensimmäisen vartin aikana. Täten arvioni myös kohdistuu vain tähän sarjan alkupuoleen, kausia kun sarjassa on kaiken kaikkiaan seitsemän. Sarjassa näyttäisi olevan paljon sekä hyviä että huonoja puolia. Tykkään eritoten aikakauden kuvauksesta sarjassa, 60-luku kun kiinnostaa minua kovasti. Pidän myös naisten pukeutumisesta (Joan Hollowayn ja Betty Draperin etenkin!) ja siitä, että sarjassa keskitytään aika paljon kuvaamaan naisten elämää ja asemaa. Jokin tässä kuvauksessa kuitenkin häiritsee hiukan - kuvaus olisi voinut olla jotenkin vähemmän alleviivattua ja vähemmän kliseisiin nojaavaa säilytäen kuitenkin sen painoarvon. Jotenkin ärsyttää se, kun joka toinen kohtaus alkaa sillä, että miehet hekottavat ringissä ja kertovat härskejä vitsejä - ehkä tuota miesten machoilua olisi välillä voinut kuvata muullakin tapaa. Naiskohtaloiden seuraaminen on kuitenkin älyttömän mielenkiintoista ja naisten aseman kuvaaminen on minusta tärkeä pointti. Välillä pistää sarjaa katsoessa vihaksi se, kuinka epäreilu maailma heille tuohon aikaan oli. Ärsyyntyminen on kuitenkin tässä asiassa hyvä juttu - se että sarja herättää ärsytystä epäoikeudenmukaisuutta kohtaan kertoo yleensä siitä, että jossakin kohtaa on sarjaa tehdessä onnistuttu. Sama pätee tietty elokuviin ja kirjoihinkin.

Moni mieshahmo sarjassa on muuten todella niljakas, esimerkiksi päähenkilö Don Draper - kuinka tekopyhä ja kaksinaamainen voi joku olla? Tyyppi pettää herttaista vaimoaan useammankin naisihmisen kanssa ja saapuu sitten kotiinsa esittämään rakastavaa aviomiestä ja käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kusarimaista käytöstään tyyppi tuntuu oikeuttavan lapsuuden traumoillaan - sen sijaan että esimerkiksi puhuisi menneisyydestään vaimolleen tai ammattiauttajalle tai koettaisi päästä sinuiksi itsensä kanssa hän kohtelee muita huonosti. Ei näin.

Toinen ärsyttävä seikka on se, että tupakkaa poltetaan koko ajan. Siis ihan koko ajan. Ruokapöydässä, lasten seurassa, työpaikalla, ihan kaikkialla. Miksi tosin? Yksi plussa tässä sarjassa on ne jaksojen loppujen musiikit! Rakastan 20-60 -luvuilla tehtyä musiikkia, ja tässä sarjassa vanhaa musiikkia piisaa. On hauskaa tunnistaa omia suosikkibiisejään ja löytää myös uusia.

Juonenkäänteet ovat kiinnostavia, vaikkakin juoni kulkee välillä hiukan hidastempoisesti ja toistaa itseään. Propsit sarjantekijöille siitä, että ainakaan toistaiseksi tässä sarjassa ei vaikuta olevan kauheasti kohtuutonta väkivaltaa, vaikka tunnelma välillä onkin kohtuuttoman synkkä. Toki 60-luvulla maailmassa oli paljon epäoikeudenmukaisuutta ja synkkyyttä, mutta oliko elämä todella noin ankeaa? Vai näkevätkö muut tuon eri tavalla, kuvittelenko vain että sarjassa vallitsisi koko ajan ankea tunnelma? Kauhea määrä väkivaltaa tuntuu muuten olevan enemmän sääntö kuin poikkeus melkein kaikissa nykyajan sarjoissa, mitä en kyllä lainkaan ymmärrä.

Kokonaisuutena Mad men on sen verran kiinnostava, että aion todellakin jatkaa katsomista vielä ainakin toiselle kaudelle ja voin suositella katsomista muillekin, joita kiinnostaa draama ja 60-luvun ajankuvaus. 

 

 

Share

Pages