Pienet pulleat kädet ja laboratorionäytteiden hankaluus

ACTH-hoidon aloituksen jälkeen ensimmäinen yö kotona meni itkevää ja kiukkuista Dinoa rauhoitellessa. Menimme aamulla lastenosastolle, jossa annettiin seuraava lääkepistos. Samalla otettiin taas verinäytteet, verenpaineet ja tehtiin muut tutkimukset. Verinäytteiden otto alkoi tässä vaiheessa jo hankaloitua, sillä niitä oli otettu jo lähes viikon ajan päivittäin. Pienet pulleat käsivarret piilottivat suonet tehokkaasti ja verisuonia jouduttiin usein neulalla ”metsästämään” käsivarresta.

Hoidon jatkuessa verisuonet myös arpeutuivat. Sen vuoksi näytteitä ei yksinkertaisesti saatu käsivarsista tai jos lopulta saatiin, olivat ne Dinon huutamisesta ja itkemisestä menneet piloille, sillä ne vääristävät arvoja. Verinäytteitä otettiin tästä eteenpäin joka toinen päivä aina pistoksen annon yhteydessä ja siitä tuli niin Dinolle kuin minulle itsellekin sairaalapäivien inhokki. Dino alkoi itkeä jo kun  hän näki laboratorion hoitajan. Itse yritin pysyä rauhallisena ja silmät kuivina sekä tyynnytellä Dinoa ettei näyte menisi pieleen ja jouduttaisi ylimääräiseen laboratoriokontrolliin. Sillä sitäkin tapahtui.

Näytteiden oton hankaloituessa laboratorionäytteitä alettiin ottamaan Dinon päästä. Näillä kerroilla meidät ohjattiin odottamaan toimenpiteen ajaksi käytävälle tai Dino vietiin toiseen huoneeseen, sillä olen käsittänyt, että se näyttää hurjemmalta kuin todellisuudessa sitten onkaan. Siitä huolimatta olin helpottunut, sillä näillä kerroilla putkilot täyttyivät aina hetkessä ja Dino rauhoittui nopeasti sen jälkeen. Toisin kuin epäonnisilla kerroilla käsivarresta näytettä otettaessa yritys saattoi kestää suonien tunnusteluineen kymmeniä minuutteja ja lopputulos oli hysteerisesti itkevä vauva ja edelleen tyhjät näyteputkilot.