Ladataan...
Spökhus

"Hän istuutui jälleen ja kuunteli puroa ja hiljaisuutta ja odotti säveltään. Mutta sitä ei tullut. Hän tiesi heti, että se oli muuttanut niin kauas, ettei hän enää tavoittaisi sitä. Ehkä ei koskaan." (Tove Jansson: Kevätlaulu)

Kävin viikonloppuna Kevätmessuilla ja ostin hävyttömän suuren määrän narsisseja pihalle. Ne näyttivät hienoilta muutaman tunnin. Nyt ne näyttävät tältä. 

Toivon, että keväällä on vain menossa paikallinen mielenhäiriö. Sen on parasta tulla takaisin, sävelten kera tai ilman. 

Samalla messuvisiitillä innostuin muun muassa aurinkopaneeleista. Selvisi, että ne olisi helppo asentaa kummitustalon katolle, ja ne voisi kätevästi asentaa juuri meidän tarpeisiin vastaaviksi. Tästä kevään mielenhäiriöstä johtuen aurinkopaneelitkin kuulostavat juuri nyt maailman kaukaisimmalta asialta. 

Share

Ladataan...
Spökhus

Käyn tämänhetkisen työni takia aina välillä Pietarissa. En voi väittää itseäni suureksi Venäjän-tietäjäksi, mutta pääsen useimmiten näillä matkoilla kurkistamaan sellaiseen maahan ja todellisuuteen, josta ei suomalaislehtien verkkosivuilla nykyään juuri huudella. Tämä todellisuus on todella tavallinen, mutta kiehtova ja ystävällinen - ja sen tunnelmat melko kaukana iltapäivälehtien huudattamasta sodanjanoisesta keisarikunnasta.

Viime aikoina moni on kyseenalaistanut haluni matkustaa naapurimaahan, vaikka kyseessä onkin minulle nimenomaan työmatkakohde. Eihän hullukaan mene sinne nyt! Kuka nyt haluaisi ehdoin tahdoin matkustaa noin epäilyttävästi toimivaan valtioon, joka sortaa muita ja käyttäytyy vielä röyhkeästi! 

Otetaan vaikka tapaus viime viikolta: nettijournalismin tehtävänä on toki saada sivustolle mahdollisimman paljon klikkejä, joten tämänkaltaiset uutisotsikot eivät sinällään tule yllätyksenä. Sivustakatsojana on aina yhtä jännä huomata, miten humalaisen porukan huutelemat iralliset lauseet yhdistyvät Facebookin aikajanalla salamannopeaksi Naton jumaloinniksi ja idänvastaiseksi kiukkuvihapuheeksi.

En ota kantaa Venäjän poliittiseen tilanteeseen, se on aivan liian monisyinen vyyhti pohdittavaksi blogissa, joka käsittelee lähinnä kasvihuoneista haaveilua ja eksoottisten huonekasvien istutusta (enkä edelleenkään ole mikään varsinainen ulkopolitiikan ekspertti). Vaikka Venäjän nykytilanteessa on varmasti paljon parantamisen varaa, minusta on aina yhtä kummallista, kuinka tämä sama politiikantajunsa iltapäivälehtien verkkosivuilta kalasteleva porukka matkustaa aivan sumeilematta ja sen kummemmin miettimättä kaikkialle muualle maailmaan: Intiaan, Thaimaahan ja vaikkapa Yhdysvaltoihin. Ihan sama mitä näiden maiden poliittisessa ympäristössä tapahtuu, kunhan paikan päällä on eksotiikkaa ja kivat ostosmahdollisuudet.

Mutta politiikka sikseen, ja takaisin aiheeseen. Pietarin-matkani ovat useimmiten todella antoisia. Antoisia siksi, että joka kerta törmään sellaisiin asioihin, joihin en todellakaan kuvittelisi törmääväni tuossa kaupungissa. Kuten kahvilaan, joka on todella viihtyisä, hauskasti sisustettu ja jonka ruoka on taivaallista - ja josta saa aamiaista myöhäisiltaan saakka. Ja jonka seinille on tehty asetelmia yrteistä, joita käytetään saman ravintolan keittiössä.

Juuri nyt yritän kuumeisesti keksiä, miten saman voisi toteuttaa kauniisti ja sisustukseen sopivasti kotona. 

 

Share

Ladataan...
Spökhus

Minulla on vähän paha tapa inspiroitua hieman liiaksi ulkomaisista sisustuslehdistä ja englantilaisista puutarhoista. Tai esimerkiksi Loviisan Wanhat talot -tapahtumasta, joka järjestettiin viimeksi joulukuussa.

Juuri nyt haaveilen nimittäin tällaisesta näkymästä:

Kyseessä on Loviisassa sijaitseva Kuninkaanlammen talo, jossa on pieni, mutta todella sympaattinen veranta, jossa kasvit näyttivät viihtyvän. Pensaista roikkui sitruunoita ja kiinanruusu oli täydessä kukassa. Oma kiinanruusuni näyttää tällä hetkellä siltä, että se vetelee viimeisiään. Edellisen murhasin jo pari vuotta sitten vahingossa. 

Huonekasvien kukoistuksen estävä suurin ongelma meillä on se, että täällä on liian lämmintä talvisin, jotta suosikkikasvini viihtyisivät. Jukkapalmulle ja orkidealle näyttää kyllä kelpaavan mikä tahansa ilmasto, mutta ruusut ja begonia näyttävät tuskaisilta tähän aikaan vuodesta. Haaveilen edesmenneen mummoni rintamamiestalon valoisasta eteisestä, jossa oli talvisin niin kylmä, että siellä ei viihtynyt kuin takki päällä. Nyt ymmärrän, miksi mummo ei laittanut lämmitystä päälle ja miksi mummon verenpisarat näyttivät vuosi vuodelta komeammilta.

Meillä näyttää nyt tältä. Hyvä alku, mutta eteisessä hyrräävät patterit, eikä ovia, joilla eristää lämmin ilma pois, enää ole. Kesän on joko tultava pian, tai alan rakentaa taloon uutta lasikuistia. 

Share

Pages