Ladataan...
Suoraan Soulista

 

Tuuli puhaltaa sisään trenssin hihoista, maahan pudonneet keltaiset lehdet alkavat taittaa harmaaseen ja varpaat haikailevat hiekkaan, mieli merelle.

Oiva hetki mehustella viime kevään reissua Jejun saarelle, joka on ainut paikka Etelä-Koreassa missä mandariinit kasvavat. Tiedättekö sen tunteen kun vain tietää, että johonkin paikkaan on kuvien perusteella päästävä, vaikka ei paljon muuten siitä paikasta tiedäkään kuin että näyttää kivalta?

Minulle Jeju oli se paikka. Tiesin, että sinne minun kuuluisi mennä kun olen vaihdossa, vaikka olisi kolme tenttiä samalla viikolla (sekin tuli koettua) ja tulisi lentoliikennelakko (olisin mennyt meritse).

 

 

Mandariinin kuvat silmissä saavuin lentokentälle. Vastaan lyö vesisade ja harmaus ja palmut.  Mietin miten paljon ennakko-odotukseni voivat mennä pieleen niin saarien kuin joidenkin ihmisten kanssa.

Toisaalta ihmisillä ja niin myös saarilla voi olla huonoja päiviä. Toisena päivänä Jeju näytti niin uskomattomalta kuin odotin, poltimme vartissa itsellemme t-paitarajat ja ihmettelimme kuinka vahva turkoosi väri voi olla.

 

Opetuksena itselleni, että ensivaikutelma ei aina ratkaise. Ja että missään ei ole niin neon-oransseja mandariineja kuin Jejulla. 

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Suoraan Soulista

 

Korealainen söpöstelyparisuhdekulttuuri on omalla tavallaan ihan suloista, mutta myös ah niin ärsyttävää. Palveluja on kahta luokkaa: niitä, jotka ovat kaikille suunnatut ja romanttiset kahden hengen paketit.  Esim. Namsan towerin näköalatornissa ja elokuvateattereissa myydään comboja, joihin kuuluu yhteiset popparit ja yksi iso limu, ja leffassa voi vielä saada kahden hengen sohvan kuherteluun. Katukuvassa taas näkee yhden länsimaalaisen silmiin oudoimmista ilmiöistä: pariskunnat pukeutuvat täysin samanlaisiin vaatteisiin. Jotkut pariskunnat pystyvät sen verran kätkemään intoaan omasta murusestaan, että valitsevat vain toisiinsa sopivat t-paidat – ok. Mutta sitten kun mennään sille asteelle, että molemmilla on samat addun tennarit, mustat revityt farkut, raidallinen t-paita sekä samaa sinisen sävyä olevat farkkutakit niin en voi ymmärtää. Tosi kiva kun olette löytäneet toisenne, mutta onko rakkaus sitä että saa poika/tyttöystävänsä näyttämään klooniltaan?

 

                                                   

Juttelin kerran yhden korealaisen tytön kanssa ja hän sanoi, että Koreassa kaikki nuoret haluavat olla parisuhteessa. Se tuntuu olevan samanlainen meriitti kuin opiskelu huippuyliopistossa ja yksi virstanpylväs matkalla yhteiskunnan hierarkiassa ylemmälle tasolle. Parisuhteessa oloa myös juhlitaan säännöllisesti. Kun Suomessa ollaan korkeintaan totuttu juhlistamaan vuosipäivää niin korealaisillehan tämä ei riitä, vaan ensimmäisen kerran juhlitaan sadatta päivää yhdessä. Ja siitä eteenpäin 200. päivä yhdessä, 300. päivä yhdessä, 500., 1000…. Logiikkaa en täysin ymmärrä. Sadas päivä on myös siitä erityinen, että silloin voidaan ostaa ”pariskuntasormukset”, mitä ei pidä sekoittaa kihlasormukseen niin kuin minä aluksi menin erehtymään.

Ystävänpäivänä 14. helmikuuta naiset ostavat lahjoja miehilleen, ja tästä kuukauden päästä vietetään ”White Day:ta”, jolloin miehet ostavat kalliimmat vastalahjansa naisilleen. Jos olet sinkku, niin älä toki lannistu, koska sinullekin on oma päiväsi varattuna – ”Black Day”! Tätä päivää korealaiset sinkut ”juhlistavat” kerääntymällä yhteen, pukeutumalla mustiin ja syömällä mustia nuudeleita.

Että niin hilpeänä asiana sinkkuna olo nähdään Koreassa.

 

 

Kuvat: 

1. Täältä

+ Lisää kuvia korealaisesta pariskuntamuodista

2. Täältä

3. Täältä

 

 

Share

Ladataan...
Suoraan Soulista

 

Yksi asia, mikä jäi Koreasta vahvasti mieleen on se luottamus ja turvallisuus, joka jopa pääkaupungissa Soulissa vallitsee.

Kolikon toisella puolella ovat toki ne lukuisat valvontakamerat, joilla kansa pysyy ruodussa. Kuulin esimerkiksi yhdestä suomalaisesta vaihto-opiskelijasta, joka oli joutunut pieneen baarin jälkeiseen nujakkaan kadulla ja muutaman viikon kuluttua kotiin kopsahti sakko väkivaltaisuudesta. Jos ostat puhelimen Koreasta, et tule saamaan siitä koskaan kameraääniä pois, jotta salakuvailu pysyy kurissa.

Vaikka isoveli valvookin, niin korealainen kulttuuri tuntuu muutoin perustuvan siihen, että ihmiset luottavat toisiinsa. Ostin korealaisia lohikäärmeenparta-makeisia katukauppiaalta ja ojensin seteliä hänelle tiskin yli. Hän sanoi, että ota tuosta laatikosta itse vaihtorahat ja jatkoi makeisten tekoa ja muiden asiakkaiden viihdyttämistä. Kahviloissa korealaiset jättivät uutukaiset Samsunginsa pöydälle ja menivät kaikessa rauhassa tilaamaan lattea. Enemmän olen pelännyt kävellä Vantaan Koivukylässä juna-asemalta lyhyen matkan kotiin alkuillasta kuin Soulissa keskellä yötä.

Viimeisenä päivänämme Soulin asunnollamme meidän oli tarkoitus tavata vuokraemäntä ja maksaa hänelle asumisen ajalta kertyneet vesi- ja sähkömaksut, jos muistan oikein summa oli noin 200 euroa. Olimme samana päivänä lentämässä Koreasta Kambodzaan, joten Koreaan emme enää olleet palaamassa. Vuokraemännällä tuli muita kiireitä, joten hän ehdotti kävisikö mitenkään niin, että vain jättäisimme rahat keittiön pöydälle.

 

”Just leave the money on the table”

 

 

Share

Pages