Ladataan...

 

Lieden päälle on hurjan mukava koota kaikkea silmää miellyttävää ja pöydällä ajelehtivaa. Tai siis päivällä, kun aurinko lämmittää ja tulta ei tarvita. Sitruunaleivän raski oli tiistaina tekeillä, kukkakaalit odottivat salaattia ja lumikello kastelua. 

*

Random, still nice things collecting on the stove during the day. 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

He ovat täällä! Säilötyt sitruunat ovat saaneet kelliä purkissaan vähän vahingossa jo hiukan yli kuukauden, tämän keskustelun myötä en enää pystynyt odottamaan ja korkkasin purkin tänään auki. Pelkäsin hometta tai epämiellyttävää makua, mutta ihastuin jo tuoksusta. Säilötyt sitruunat tuoksuvat ja maistuvat, jos mahdollista, vielä enemmän sitruunalta itseltään: raikkaalta, skarpilta ja tietyllä lailla sitruunasoodamaiselta. 

Testasin sitruunoita jo heti kukkakaalin kanssa salaatissa. Tein mokan ja lisäsin salaattiin fetaa, jota se ei olisi kaivannut, koska sitruunat itsessään ovat varsin suolaisia. Joskin suolaa voi huuhtaista pois sitruunasta ja jättää käyttämättä hedelmälihan, johon suurin suolan maku kerääntyy. Yleensä säilötyistä sitruunoista taidetaankin käyttää lähinnä kuoret. Seuraavaksi paahdan kukkakaalin, skippaan fetan ja teen kastikkeen tahinista.

En meinaa nyt millään malttaa olla käyttämättä sitruunoita joka paikassa. Kävin jopa haukkailemassa niitä salaatin seasta. Jos pidät sitruunaun mausta, suosittelen lämpimästi ostamaan kaupasta kasan sitruunoita ja nappaamaan mukaan merisuolapaketin, valmistus on supersimppeliä. 

Säilöessäni sitruunoita, yksi innokas sitruuna yritti koko ajan tulla nesteen yläpuolelle, joten täytin puhtaan pussin suolalla ja työnsin mukaan purkkiin, jotta hometta ei vahingossakaan muodostuisi nesteen yläpuolella olevaan sitruunaan. Kun käytät valmiita sitruunoita, nouki ne purkista haarukalla, äläkä sormilla. Sitruunat pysyvät hyvinä jääkaapissa kuukausia, kunhan pidät ne nesteen peitossa. 

*

My preserved lemons are ready! And as I am an avid lemon lover, they were simply wonderful. 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

 

Joseph Dirandin hulppea asunto jäi mieleeni jo tässä jutussa, Nownessin videossa pääsee vaklaamaan asuntoa vielä paremmin. Nuo seinäpaneloinnit (olen tehnyt itselleni pakkomielteen paneeleista!), kylmä valo, vaaleat sävyt ja harkitut, tyylikkäät huonekalut saavat minut ihan hurmioon. 

*

I love love love, loooooove Joseph Dirand's Paris apartment. 

"In Residence: Joseph Dirand" by Matthew Donaldson from NOWNESS on Vimeo.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Istutin kulhoon vaaleita, röyhelöisiä perunanarsisseja. Nämä kukat tuoksuvat nenääni erikoisella tavalla: hiukan automaalille ja vahvasti keväiselle syreenille, mutta kuitenkin hyvällä tavalla.

Tajusin kuvaa tarkemmin katsellessani, että kirjoitin puutarhaunelmasta ja villatakista tässä postauksessa. Puutarha on vihdoin saatu ja villatakin on mies vienyt itselleen. Enkä ihmettele, torpan nurkat vetävät sen verran railakkaasti, että teepaidalla täällä on turha hillua. 

*

I planted a few bulbs of heavily scented Bridal Crown narcissus on my white and blue bowl.  

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Näin viime yönä unta päivällisestä, joka osoittautui katastrofiksi. 

Unessa pöytä oli täynnä tutunnäköisiä ihmisiä, joille kokkasin vietnamilaisia ruokia. Olin uurastanut monta tuntia ruoan kimpussa ja olin näennäisen tyytyväinen, kunnes ensimmäinen henkilö pöydässä avasi suunsa ja kommentoi, ettei mikään ruokalajeista oikeastaan maistunut yhtään miltään.

Sen jälkeen kaikki ruokailijat rohkaistuivat ja yhtyivät kommenttiin, käyden läpi jokaisen ruokalajin miettien, mikä niissä oikein mätti. Heräsin ennen, kun lopullinen tuomio mitäänsanomattomuuden syystä annettiin.

Höhlä uneni johtui ainakin osaksi siitä, että tällä viikolla Lilyssä käytiin monessakin blogissa tarpeellista keskustelua siitä, missä suhteessa aihepiirejä nostetaan etusivulla ylös. En ollut ehtinyt uppoutumaan blogimaailmaan kunnolla pariin viikkoon ja poskeni alkoivat kuumottaa ikävästi, koska olin juuri blogannut lumikelloista, kun huomasin postaukset hiukan painavamman sisällön tuomisesta esiin. 

Keskustelun tarkoitus ei ollut leimata blogeja tai tehdä vastakkainasetteluja, vaan peräänkuuluttaa monipuolista sisältöä. Se sai minut silti miettimään oman blogini sisältöä siinä määrin, että kävin läpi aihetta vielä unessani. 

Kun joku kysyy, mistä bloggaan, vastaan yleensä ympäripyöreästi, no semmosta naishömppää. En kuitenkaan taida olla ihan sinut itse antamani hömppäleiman kanssa, vaikka tiedostan itsekin käsitteleväni lähinnä kevyitä, tietyllä tapaa turvallisia aiheita. 

Olen varovainen kirjoittaessani blogiani. Käyn läpi minua kunnolla koskettavat keskustelut läpi läheisteni kanssa ja blogiin pääsee lähinnä arkipäiväisiä pintaraapaisuja. Olen myös kehno käymään julkista keskustelua. Osaksi siksi, että olen luonteeltani arka ja jään mielelläni tarkkailemaan taka-alalle, niin internetissä kuin kasvokkain, isossa porukassa käytävissä keskusteluissa. Tämä on muuten syy siihen, miksi valokuvaus on niin luontevaa itselleni: pidän taka-alalla häilymisestä ja hiljaisesta osallistumisesta. 

Nämä keskustelut ovat hyviä yleisellä tasolla, mutta ainakin itse koen ne rakentaviksi myös henkilökohtaisesti. Ehkä, toivottavasti uskaltaudun itse ulos pinttyneistä tavoistani, osallistun enemmän keskusteluun ja kirjoitan, sekä kuvaan rohkeammin. Varovaisuus on inhimillistä, mutta pidemmän päälle mitäänsanomattomuus puuduttaa.

Kuvan sitruuna ei liity tapaukseen, mutta koska kevät.

 

 

Share
Ladataan...

Pages