Ladataan...

 

Skillet cookie kuulostaa korvaan vähän erikoiselta termiltä, mutta oikeasti tämä on aika herkullinen, monista ulkomaisista blogeista omaan testaukseen päätynyt keksintö. Keksitaikina pyöräytetään nopeasti kasaan, lyödään valurautapannuun ja puolen tunnin päästä edessäsi on lämmin, valuvia maapähkinäsattumia sisältävä jättikeksi. Neuvon hankkimaan ympärille lauman nälkäisiä kavereita ja paketin vaniljajätskiä, muuten käy köpelösti.

Otin mallia keksin perusreseptiin Martha Stewartilta, mutta muuntelin aineksia omaan makuuni sopivaksi (erityisesti rasvan ja sokerin määrää vähentäen, vaikka niitä vähentäessä täytyy olla varovainen, ettei rakenne vaarannu) ja puolitin annoksen sopivaksi keskikokoiseen (à 20cm) pannuun. Hyvässä rasvassa oleva valurautapannu on tässä parhain, jotta saat rapsakan keksin. Voit myös kokeilla muita pannuja, kunhan ne kestävät uunia. Jos pelkäät, että taikina nappaa kiinni, vuoraa pannu leivinpaperilla.

Käytin keksiin kaapin antimia, eli tavallista maapähkinävoita ja pinjansiemeniä. Maapähkinävoi on mukavan suolaista makeassa keksissä, ja pähkinät tuovat vaihtelua tekstuuriin. Lopputulos on kuitenkin aiiiiiika makea. Vähän hillitymmän keksin saisi lisäämällä taikinaan tumman suklaan paloja ja vaikka hiukan tuoretta chiliä.

Pannukeksi, eli skillet cookie (isolle porukalle, tai pienemmälle, makeaa rakastavalle)

100 gr voita
2,5 dl jauhoja
1 vajaa tl ruokasoodaa
1,5 dl ruskeaa ruokosokeria tai tavallista sokeria
1 kananmuna
1 dl maapähkinävoita (ei sokeroitua)
2 dl pähkinöitä, kuten maapähkinöitä, pinjansiemeniä tai hasselpähkinöitä

(Voit korvata maapähkinävoin ja pähkinät helposti. Käytä esimerkiksi tummaa suklaata tai nutellaa. Periaatteessa mitä tahansa, jota käyttäisit myös tavallisten keksien maustamiseen. Muista kohtuus, esimerkiksi mitä makeampaa suklaata, sitä ällömakeampi keksi.)
 

Napsauta uuni 175C asteeseen. Lisää toiseen kulhoon jauhot ja ruokasooda, lisää toiseen kulhoon pehmeä voi ja sokeri. Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää voivaahtoon kananmuna, sekoittaen tasaisesti. Lisää jauhoseos parissa satsissa vaahtoon, sekoittaen vain sen aikaa, että ne sekoittuvat kunnolla. Lisää taikinaan puolet pähkinöistä ja pyöräytä kevyesti sekaisin nuolijalla. 

Taputtele taikina valurautapannun (tai muun uunia kestävän paistinpannun) pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Tipauttele pieniä kasoja maapähkinävoita keksin päälle ja tasoita ne kevyesti veitsellä. Lykkää uuniin ja paista 30-40 minuuttia, tai kunnes keksi on kauniin kullanruskea. Varo paistamasta ihan korpuksi! Tarjoile lämpimänä vaniljajäätelön kanssa. 

*

Tried a skillet cookie with peanut butter and pine nuts. Oh, so good.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Sub / MTV 

Välillä (aina) on ihan hurjan vaikea olla paljastamatta heti jänniä juttuja, joita pääsee tekemään blogin kautta. Pääsin Natan ja Annen lisäksi mukaan Top Chef Suomen kuvauksiin, jotka toteutettiin tällä tuotantokaudella kaksintaistelujen merkeissä. Olin mukana lavasteissa seuraamassa jaksoa 7, jossa mittaa ottivat huippukokit Arto Rastas ja Kira Weckman. Seurasin aamupäivällä molemmat 30 minuutin haasteet, jossa kokit antoivat toisilleen tehtävät ja tekivät omat versionsa annetuista aiheista ja raaka-aineista.

Top Chefin jaksot tulevat Subilta keskiviikkoisin kello 21, ja jos vaikka jostain syystä estyt töllöttimen vierestä, voit katsoa jaksot jälkikäteen Katsomosta. Tällä kaudella kokit siis ottavat ensin parittain mittaa toisistaan, ja jokaisen jakson voittaja pääsee finaaliin mittelemään himoitusta Top Chefin tittelistä. Jos et ole vielä nähnyt jaksoa, en halua pilata jännitystä ja kertoa, kumpi kokki voitti. Kipin kapin katsomaan!

 

 

En ole ikinä ollut televisosarjan kuvauksissa, enkä myöskään huippukokkien keittiössä. Oli hurjan mielenkiintoista seurata, mitä kuvauksissa oikeasti tapahtuu kulissien takana. Minulla ei ole valitettavasti mitään skandaalinkäryisiä paljastuksia kuvauksista, koska 30 minuutin ruokahaasteissa kello laitettiin käymään, kokit tekivät annokset, heittivät samalla huulta ja sitten kisan tuomarit maistelivat, keskustelivat ja antoivat tuomionsa. Ottojakin otettiin uudestaan vain pari kertaa, kaikki työskentelivät kameran edessä varsin saumattomasti.

Se, miten joku pystyy työstämään huikeita annoksia 30 minuutissa tuosta vain, vielä televisiokameroiden ja aavistuksen pelottavien kuvausmiehien ympäröimänä, on minulle henkilökohtaisesti ihan käsittämätöntä. Oli jännittävää seurata, miten Kira ja Arto pystyivät työskentelemään tarkasti paineen alla, samalla kuitenkin pitäen yllä kevyttä keskustelua ja vitsailua, koska muutenhan ohjelma olisi varsin tylsä.

Kuvauksissa oman kameran kanssa piti pysyä ihan hissukseen ja poissa televisiokameroiden, miehien, studiohenkilökunnan, johtojen ja juoksevien kokkien tieltä. Yritin räpsiä nopeasti tapahtuvista vaiheista kuvia samalla, kun kyttäsin johtoja, jotten olisi ollut rähmälläni kameroiden seassa. 

Sain näistä kuvauksista mukaani myös haastetehtävän, eli minun piti kotona toteuttaa toinen näkemistäni haasteista. (Tähän kohtaan hiukan hyperventilaatiota). Kalan ystävänä, ja nyt vielä meren rannalla asustelevana, valitsin toteutettavaksi Kiran cevichen, hänen superkaunis annoksensa näkyy kuvassa alla.

Vielä vähän alempana on kuvassa oma pläjäykseni, aavistuksen ronskimpi ceviche, jonka ohjeen jaan teille muutaman päivän sisällä. Ja täytyy sanoa, että vaikka olin yksin kotona, jännitin ruoan tekemistä jostain syystä ihan hurjasti ja sähläsin keittiössä vielä tavallistakin enemmän. Ja koska olen kotikokki sanan kaikessa mahdollisessa merkityksessä, oma reseptini on vähän simppelimpi. 

 

 

Kuvakaappaus ohjelmasta Top Chef: Kaksintaistelu, Jakso 7 / Valokuvaaja Valtteri Kantanen

 

 

Ceviche à la Suvi. Kohta pukkaa reseptiä, tämän ehtii duunaamaan vaikka vapuksi. Jos mielit cevichen kanssa vappupiknikille, sen paranee olla kylmässä koko ajan ennen syömistä (esimerkiksi jäiden kanssa kylmälaukussa), jottei kala kävele itsestään ulos piknik-korista. 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Olemme tehneet yhdessä Kirsikan kanssa sisustusaiheisia juttuja Trendiin, tämä viimeisin aihe tauluseinästä taitaa olla henkilökohtainen suosikkini. Taulut ja taide voivat olla vuosia tarkkaan harkittu ostos, tai sitten se voi olla spontaanisti seinään isketty kuva, tai rykelmä kuvia yhtenä sunnuntai-iltapäivänä.

Laittelen itse asioita seinälle usein ja spontaanisti. Välillä teipillä ja välillä taas nauloilla, mutta aina kuvia, jotka koskettavat minua. Joskus ajatuksen tai konseptin tasolla, joskus vain visuaalisesti. 

*

A wall full of pictures is a great wall. Photograph from a article that Kirsikka and I made together for Trendi magazine.

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

 

 

Ostan aina Net-a-Porterin paperisen Porter-lehden, mutta vilkaisen usein myös sivuston nettilehden läpi, ainakin henkilöjuttujen osalta. Chloë Sevigny taitaa olla ainut ns. girl crushini, suosittelen siis tästä linkistä löytyvää haastattelua tiistai-illan ratoksi.

Myös tämä video näyttelijän naapuruston suosikkipaikoista on kiinnostava. Tekisin samanlaisen kuvina, jos asuisin New Yorkissa. Uinuva merenrantakaupunki ei ole ihan niin särmikäs.

*

I loved this interview in the Net-a-Porter magazine about Chloë Sevigny.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Sekoitin ennen tätä vuotta aina petuniat ja pelargoniat keskenään. Petuniat ovat mielestäni vieläkin aavistuksen mummomaisia kukkia, mutta pelargoniat, varsinkin nuo tuoksulajikkeet ovat saaneet minut koukkuun. Ostin meille tuon sitruunalta tuoksuvan yksilön, voi että hän on kiva!

Tuoksupelargoneja käytettiin ennen vanhaan huoneilman raikastamiseen, koska niiden lehtien koskettamisesta lähtee voimakas tuoksu, johtuen kasvin eteerisistä öljyistä. Meinaan metsästää vielä niitä ruusulta tuoksuvia pelargoneja, jotta tönöön pöllähtelee kunnolla kukkien tuoksua. 

*

This tiny lemon scented pelargonium is my new love. 

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

 

Olen jo toiveikkaana kytännyt pihan puita. Vielä ei näy kukkia, mutta nuppuja on kyllä enemmän kuin muille jakaa: omenapuissa ja vielä tunnistamattomissa, hanakasti leviävissä yksilöissä, jotka ovat joko kirsikka- tai luumupuita. Liputan kovasti kirsikkapuiden puolesta.

Nämä ovat viime vuoden kukkivia puita Turusta, Aurajoen varsi on pian ihan punaisenaan. 

*

Last year's flowering trees in Turku, I can't wait - soon they'll be blossoming! 

 

 

Share
Ladataan...

Pages