#Momfie-tiimiläiset koossa jälleen
Olen tainnut kirjoittaa tästä ennenkin, mutta sanonpa sen taas: on tämä Lilyssä bloggaaminen ja muiden bloggaajien kanssa yhteydenpito hauskaa!
Tänään oli team momfielaisten kevätpippalot Norppaemon luona, ja paikalle saapui alkuperäisjengiläisten lisäksi myös muutama uusi kasvo. Kiva oli nähdä jälleen sekä vanhoja tuttuja, että tavata näitä uusia tyyppejä. Se on aina niin hassua nähdä livenä ihmisiä, jotka ovat virtuaalisesti tuttuja ja tuntuvat jo vähän kavereilta, vaikkei oltaisi koskaan aikaisemmin oikeasti nähty.
Matkaseuraksi sain erään Lätkävaimon, ja automatkat mennen tullen sujuivat oikein rattoisasti. Mitä nyt parkkipaikalta kävellessä innostuin puhumaan äänestämisestä niin kiihkeästi, että kävelin ensin väärään rappuun. Eli joo, eksyminen onnistuu vaikka olisi kuinka navigaattorit käytössä ja tuttu kyläpaikka.
Sattuneesta syystä vietin iltaa ilman alkoholia, mutta alkon tädin suosittelema alkoholiton skumppa yllätti positiivisesti. Se oli oikeasti paljon lähempänä skumppaa kuin limpparia. Tosin kuplat taitavat kilahtaa päähän ihan yhtä lailla oli mukana alkoholia tai ei, ainakin jos sattuu vahingossa nappamaan käteensä väärän lasin, ja luulee juovansa kuplat prosenteilla eikä ilman, hik! Ruoka oli jälleen kerran niin hyvää, että takaisin lähtiessä piti siirtää penkkiä pykälä taaksepäin, vaikka menomatkalla vatsa oli vielä mahtunut ratin ja penkin väliin.
Näissä bileissä vieraili myös vaate-esittelijä Papun malliston kanssa, ja mukaani lähti lastenvaatteiden sijaan raitalegginssit aikuisten koossa. Valitan lapseni, alan näköjään pukea meitä samiksiksi. Ihan mielettömän kivan näköisiä vaatteita, ja kätevien kääntöresorien ym. ansiosta käytössä erittäin pitkäikäisiä. Mutta ei mitään pinkkiä eikä lilaa eikä kimaltelevaa, joten enpä uskaltanut suoriltaan ostaa mitään meidän pikkuneidille.
Muut jäivät vielä pelailemaan Aliasta minun lyllertäessäni autolle ja kotiin. Kiva olisi ollut jäädä jatkamaan iltaa, ja jäädä vaikka yöksikin (minun pituudellani divaanipaikka ei olisi ollut ongelma), mutta lapsenvahdit odottelivat jo kotiinpääsyä. Ja ihan suoraan sanottuna alkaa se oma sänky jo houkutella aika voimakkaasti. Huomenna pitäisi jaksaa vielä bilettämään lapsimessuille pikkuneidin kanssa – siinä otetaan mittaa 36. raskausviikon kisakunnosta.
Ainiin, ja koska tämä oli kuitenkin meidän tyyli(ttömyys)bloggaajien tapaaminen, niin loppuun vielä vilaus päivän asusta. Lemppareihini kuuluva mekko, Nansolta tottakai. Olen esitellyt sen aiemmin #Momfie-blogissa täällä. Tällä kertaa vain hyvin paljon muhkeammalla etupallo(i)lla varustettuna, heh.
P.s. Monilla pienten lasten äideillä on joskus vaikeuksia lähteä omiin rientoihin, koska lapset aavistavat sen, ja kostavat äidin poissaolon kiukuttelemalla ja temppuilemalla mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla joko ennen lähtöä tai viimeistään äidin palatessa. No meillä ne huomionhakuiset kiusantekijät ovat kissat. Voi luoja, että ne osaavat temppuilla ja tahallaan ärsyttää niin hermoon käyvästi! Mutta se hyvä puoli kissoissa on esim. vauvaan verrattuna, että ne voi heittää kylpyhuoneeseen ja vetää oven perässään kiinni, ja itse painella kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa omaan sänkyyn nukkumaan. Rakas kehräävä kiljukaula, lupaan että pääset syliin huomenna.