Itkua ei sitten jatkunutkaan määräänsä enempää. 

Maaliskuun lopussa pidettiin meidän tyttöjen kokoontumisajot ja siellä kyllä itkettiin oikein urakalla, mutta jo pääsiäinen meni kuivin silmin. Vaikka oltiin mökillä.

Ajatus on edelleen kyllä yhtä absurdi, siihen ei ole tottunut lainkaan. Mutta toisaalta, mulla meni toista kymmentä vuotta tottua siihenkin, että aviomies on tuossa huudeilla joka päivä. Ne vaan on asioita joita ei meinaa osata käsitellä.