Klo 19.38
’’Traumahälytys: Yksi potilas. Pyörällä kaatunut, ei kypärää. Tajuton, ei heräteltävissä. Verenpaine ja saturaatio matalat. Intuboitu kentällä. Epäilty pään vamma ja useita raajojen vammoja, joista osa avomurtumia. Saapumiseen 6 minuuttia.’’
’’Traumatiimi kuittaa’’
Teit hetki sitten valinnan lähteä ajamaan pyörällä ilman kypärää. Et ehkä kotoa lähtiessä ajatellut, että lukuisia kertoja tehty matka voisi johtaa tajuttomana hengityskoneessa sairaalaan. Et laittanut kypärää, koska matka on lyhyt, et jaksa kantaa kypärää mukana eikä koskaan aikaisemminkaan ole tapahtunut mitään. Nyt makaat teho-osastolla, jossa terveydenhuollon ammattilaiset yrittävät parhaansa mukaan pitää sinua hengissä ja samalla tukea omaisiasi, jotka ovat hyvin järkyttyneitä sekä peloissaan.
Vapaus päättää
Elämme yhteiskunnassa, jossa meillä kaikilla on oikeus ja vapaus tehdä päätöksiä koskien omaa elämäämme. Teemme päätöksiä koskien elämämme isoja asioita ja suuntaa, esimerkiksi vaihdamme työpaikkaa, muutamme toiseen kaupunkiin tai päätämme perustaa perheen. Teemme myös päivittäin arkisia päätöksiä, jotka tuntuvat pieniltä eikä niitä välttämättä ajatella suuremmin. Nämä pienet päätökset voivat aiheuttaa isoja, joskus jopa lopullisia seuraamuksia ja määrittää loppu elämämme suunnan sekä pituuden. On helppo puhua valinnanvapaudesta ja oikeuksista, kun kaikki asiat menevät hyvin. Mutta entä silloin, kun valinta tarkoittaa esimerkiksi vakavaa vammautumista, sairastumista tai jopa kuolemaa? Kuka muu joutuu kantamaan vastuuta ja taakkaa silloin kun yksilö on valinnut esimerkiksi ajaa pyörällä ilman kypärää tai ajaa autolla ilman turvavyötä? Näemme terveydenhuollossa toistuvasti tilanteita, jossa yksilön oma valinta on johtanut kohtalokkaisiin seurauksiin. Me emme ole terveydenhuollossa tuomitsemassa ketään, mutta olemme omalta osaltamme kantamassa seurauksia yksilön päätöksistä.
Voiko vapaus olla vastuuvapaata?
Puhumme usein yksilönvapaudesta ja se on meille yhteiskunnassa tärkeä arvo. Vapauteen liittyy kuitenkin aina vastuu. Ei riitä, että valinnoissa huomioi vain itsensä vaan omissa valinnoissa täytyy huomioida myös muut ihmiset. Kun oma valinta johtaa esimerkiksi hoitokustannuksiin, kärsimykseen ja toisten kuormitukseen onko kyseessä silloin enää pelkästään henkilökohtainen päätös? Tai entä jos oma valinta aiheuttaa varaa myös muille? Asiaa voisi pohtia lukuisista eri näkökulmista. Itselle merkittävä näkökulma on terveydenhuollon ammattilaiset.
Voiko ajatella, että ihmiselle esimerkiksi sattunut onnettomuus on kuorma terveydenhuollolle? Terveydenhuolto on ihmisiä varten ja mitä teemme terveydenhuollolla, joka kuormittuu siitä mihin se on suunniteltu ja kehitetty? Terveydenhuolto on parhaimmillaan hiottu loppuun asti ja sillä voidaan parantaa elämänlaatua, pelastaa henkiä sekä minimoida mahdollisia haittoja. Terveydenhuolto ei kuitenkaan ole itsestään pyörivä koneisto vaan sen takana ovat mm. terveydenhuollon ammattilaiset, jotka tekevät työtä jokaisen hoitoa tarvitsevan ihmisen eteen. Terveydenhuollon ammattilaisina kohtaamme kaikki potilaat yksilöllisesti ja arvokkaasti riippumatta hoidon syystä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei potilaan hoitaminen voisi aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, omaa pohdintaa esimerkiksi hoitoon johtavista syistä tai henkistä kuormaa. Toisen ihmisen tekemien valintojen seurausten todistaminen ja hoitaminen voi olla henkisesti hyvin raskasta. Tieto siitä, että vakava tilanne olisi mahdollisesti voitu välttää toisenlaisilla valinnoilla voi aiheuttaa ammattilaisille surua, turhautumista ja sisäistä ristiriitaa.
Me terveydenhuollon ammattilaiset olemme niitä, jotka tarkkailevat potilaan vointia, annamme lääkkeitä, suojaamme lisävaurioilta ja olemme potilaan vierellä. Yritämme parhaamme mukaan hoitaa ja antaa keholle aikaa toipua. Lisäksi olemme niitä, jotka pidättelevät omia kyyneleitä kun omaiset yrittävät saada vastauksia asioihin, joihin ei voi vastata. Seisomme omaisten vierellä kun he saavat tietää, että mitään ei ole tehtävissä. Kaiken tämän takana on ihminen, joka tekee vain työtään. Näemme läheltä miltä ihmisten tekemät valinnat voivat pahimmillaan näyttää. Tämä jättää väistämättä jäljen. Emme tuomitse, mutta me tunnemme ja kannamme vastuuta sekä välillä jopa taakkaa toisten tekemistä päätöksistä mielessämme. Miksi et vain laittanut turvavyötä kiinni, vaikka kyseessä oli lyhyt matka? Me emme voi tehdä päätöksiä kenenkään puolesta, mutta me seisomme valmiina auttamaan, kun otettu riski konkretisoituu. Ei voi siis sanoa, että yksilö kantaa yksin vastuun omista päätöksistä ja niiden seurauksista.
Tekopyhää kirjoittaa valinnoista ja itse toimia vastoin omia sanoja?
Aloin kirjoittamaan tekstiä miettien miksi ihmiset ottavat tietoisia riskejä, jotka voisi välttää pienillä valinnoilla ja teoilla. Ajattelin sen olevan itsestään selvää, että jokaisen tulisi tehdä päätöksiä minimoidakseen riskit. Aihetta miettiessä ja tekstiä kirjoittaessa aloin kuitenkin pohtimaan kriittisemmin omia päivittäisiä valintoja ja mitkä asiat niihin vaikuttavat todetakseni, että toimin itse juuri niin kuin mielestäni ei pitäisi toimia. Miksi? Päätöksen teko ei aina perustu puhtaasti logiikkaan tai arvioon riskeistä vaan sitä ohjaa myös monet muut tekijät. Joskus päätökset ovat impulsiivisia eikä ihminen aina pysähdy pohtimaan arjessa ja tavanomaisessa toiminnassa eri valintojen seurauksia. Päätökseen voi vaikuttaa myös sosiaaliset normit ja ryhmäpaine toimia tietyllä tavalla. Mukavuus ja tottumukset vaikuttavat paljon nopeisiin arkisiin päätöksiin. On helpompi suosia valintoja, jotka tuovat päivittäiseen elämäämme mukavuutta ja jotka on aikaisemminkin toimineet. Usein voi myös olla vaikea omalla kohdalla arvioida realistisesti mahdollisia riskejä. On helppo turvautua ajatukseen ’’ei minulle tapahdu mitään, ei ole tähänkään asti tapahtunut’’ kuin kohdata ajatus esimerkiksi mahdollisesta loukkaantumisesta. Ihminen, etenkin nuori, ajattelee herkästi liian optimistisesti, ettei itselle voi tapahtua mitään. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole täysin turvassa riskeiltä.
Harva meistä tekee päivittäin arkisia valintoja miettien niiden mahdollisia seurauksia itselle, muille ja yhteiskunnalle. Vaikka itse olen todistanut teho-osastolla paljon toisenlaisilla päätöksillä vältettävissä olevia kohtaloita teen silti toistuvasti valintoja, jotka puhuvat kaikkea kirjoittamaani vastaan. Ajan sähköpotkulaudalla, ilman kypärää, vaikka tiedän ja olen todistanut itse riskit sekä mahdolliset seuraukset. Kävelen päin punaisia valoja, koska en jaksa odottaa vihreitä. Olen matkustanut ulkomailla auton lavalla ilman mitään mahdollisuutta esim. turvavyöhön vain, koska se on kyseisessä maassa normaalia. Mitä nämä päätökset kertovat minusta? Ehkä olen vastuuton enkä ajattele muita tai ehkä olen vain ihminen, joka elää elämää ja tekee inhimillisiä valintoja miettimättä suuremmin kaikkia niitä mahdollisia lopputuloksia joihin päätökset voivat johtaa. Kukaan meistä ei voi elää elämää miettien jokaisen arkisen päätöksen kohdalla mahdollisia isoja seurauksia. Elämme hetkessä ja joskus on helpompi mukavuuden haluisena päättää esimerkiksi ottaa sähköpotkulauta ja ajaa sillä ilman kypärää kuin yrittää kiireessä mennä matka kävellen. Voimmeko edes elää elämää ilman minkäänlaisia riskejä? Emme voi. Voimmeko kuitenkin miettiä valintoja tehdessä onko tämä juuri se päätös itseni ja muiden kannalta, jossa kannattaa mennä hetkellinen mukavuus edellä? Kyllä voimme.
Kuka on siis vastuussa yksilötasolla tehdyistä päätöksistä ja niistä mahdollisesti johtuvista seurauksista?
Jokaisella ihmisellä on vastuu tehdä päätöksiä, jotka ovat mahdollisimman turvallisia ja harkittuja. Etenkin silloin kun päätökset ja niiden seuraukset voivat vaikuttaa muihin. Se ei aina ole helppoa. Voimme kuitenkin jokainen tehdä itsereflektointia, pysähtyä aika-ajoin miettimään omia valintoja, niiden mahdollisia seurauksia ja pohtia voisiko toisenlainen päätös olla parempi vaihtoehto, niin itsemme kuin muiden kannalta. Voimme jokainen yrittää muuttaa omia toimintamalleja sekä ajatuksia päätöksen teon hetkellä ja näin ottaa enemmän vastuuta päätöksistämme. Elämme kuitenkin onneksi yhteiskunnassa, jossa yksilön ei tarvitse aina kantaa kaikkea vastuuta yksin. Hyvä yhteiskunta tarjoaa tietoa, ohjausta, mahdollisimman turvallisen ympäristö ja mahdollisuuden toimia turvallisiin valintoihin perustuen. Vastauksena kysymykseen ajattelisin itse, että jokainen ihminen on vastuussa omista valinnoista, mutta hyvä toimiva yhteiskunta ja sen järjestelmät kuten esimerkiksi terveydenhuolto auttavat silloin kun yksilön valinta johtaa huonoon lopputulokseen. Hoidamme jokaisen parhaalla mahdollisella tavalla ja kannamme osamme vastuusta vaikka emme voi vaikuttaa jo tehtyyn päätökseen.
