Kuivaharjoittelu

Koska kukaan ei mene olympialaisiinkaan harjoittelematta, päädyin treffeille. Tinderin kautta totta kai (onko se enää mahdollista millään muulla tavalla, kysyn vaan). En pidä teitä jännityksessä, vaan kerron heti alkuun, että ne treffit olivat huonot. Ehkä huonoimmat ikinä.  

Ja hommahan meni näin. Olin keskustellut Tinderissä hetken S34:n kanssa ja hän oli kysynyt lähtisinkö kahveille. Tämä oli joskus edellisellä viikolla ja kahvit sovittiin sunnuntai-illalle. Loppuviikosta tsättäilimme vähän lisää ja aika nopeasti kävi selväksi, ettei meillä ole mitään yhteistä. Koska olen kuitenkin aiemmin elämässäni ollut aikamoinen mammari, päätin, että näitä treffejä ei sitten peruta. Ei vaikka lauantai-illan kreisibailut venyivät aamukuuteen ja treffien koittaessa sunnuntai-iltana seitsemän aikaan, olisin satakertaa mieluummin ollut jo nukkumassa tai vaikka pesemässä sitä pyykkiä.

Treffipaikalle saapui S34. Hän oli lyhyempi kuin oletin ja todella jäykkä. Vähän kuin olisi nielaissut lankun. Menimme hiljaisuuden vallitessa tiskille ja tilasimme juomat. Treffien ainoa hyvä puoli oli se, että hän tarjosi. Ja kengät, ne sillä oli kivat. Muu olikin sitten jäätävää. Istuimme pöytään. Voitte nyt kuvailla sellaisen pahimman kaltaisen insinöörin, mikä on mielestänne mahdollista. Hän kertoi mm. että käy edelleen haalareissa pyörimässä opiskelijatapahtumissa, vaikkei tunne sieltä enää ketään. Hän rakastaa rahaa. Hän yksityisautoilee, eikä voisi kuvitellakaan astuvansa julkiseen liikennevälineeseen. Hän kertoi yksityiskohtaisesti, mitä reittiä ajaa töihin, jos on kotona, ja mitä reittiä silloin, jos on mökillä. Hauskoin tarina, mikä hänellä oli sisälsi nämä kaikki elementit ja kruunautui siihen, että joskus on mentävä 24 tuntia auki olevaan kauppaan, jos ei dataillessa ole muuten ehtinyt täydentämään varastoja. En sano, ettei joku neito löytäisi hänestä unelmiensa miestä, mutta me olimme täysin vastakohtaisia. Johtuen myös edellisen illan pippaloinnista, jouduin todella pinnistelemään, etten noussut ylös ja lähtenyt kävelemään paikalta.

Onneksi tunne oli varmasti molemmin puoleinen. Kun huonosti peitelty haukotukseni paljastui, myös treffikumppani kertoi olevansa väsynyt ja sanoi, että olisi aika ehkä mennä nukkumaan. Nousin salamana ylös ja suunnistin ovelle. Kohteliaasti kiitin tapaamisesta, sanoimme moikat ja lähdimme omiin suuntiimme. Ei ole kuulunut mitään, ja hyvä niin.

Ja jos jotain tästä opin, niin aion opetella sanomaan ei. Vain treffailun vuoksi treffailu – ei hyvä ajanviettotapa.