Kaiken hulinan ja metelin jälkeen oli ihan pakko jättää kaupungin pölyt taakse ja suunnata kohti Katalonian hiljaisempia kolkkia. Alunperin ajatuksissa olleet patikkaretket piti jättää väliin, koska luontoäidillä ja sääherralla oli jotain meitä vastaan, mutta ulkoilimme silti kahden päivän ajan Prioratissa. Täällä oli siis pitkä viikonloppu, tänään maanantainakin on vapaata. Lauantain olimme vielä Barcelonassa, hoideltiin rästihommia, kuten käytiin lunastamassa äitienpäivälahjakorttini Fnacista. Sunnuntaiaamuna sitten ajelimme kohti etelää ja jokunen hetki sitten tulimme takaisin kotiin.

Lauantaina kävimme Siuranassa (iso kiitos K:lle kaikista vinkeistä!). Söimme Siuranajärven rannalla eväät ja kävelimme jonkin aikaa, eli siihen saakka, että toinen tenavista heitti vahingossa kivenlohkareen nilkkaani, joka sitten ei enää suostunut hetkeen yhteistyöhön. Onnuin takaisin autolle ja jatkoimme matkaa kohti Siuranan kylää. 

Tekojärven rannalta. Pato on kuulemma rakennettu 1970-luvun alussa ja muodostuneessa järvessä voi nyt mm. soudella ja ympärillä on kertakaikkisen hulppeat maisemat kuten näkyy.

Siuranan kylä on korkealla kallionkielekkeellä ja sieltä on näkymä alas järvelle. Muutamakin tuttu on käynyt Siuranassa kiipeilemässä ja näkyi siellä nytkin kiikkujia.

Toiseenkin suuntaan näkymä on varsin ookoo.

Kylä on pieni ja viehättävä, nappasimme kahvit ja jäätelöt yhdessä kahvilassa, jonka vierellä kukki ruusut kauniisti.

”Tuukko ulos?” – ”Ei pysty nyt, mulla on silmätulehdus”. Koiraparalla oli ihan punaiset ja rähmivät silmät, mikä lie vaivasi niitä.

Eläinhullut lapsemme halaavat ja haluavat kaikki vastaantulevat irtokoirat ja kujakissat. Omaa koiraa ei ole kuitenkaan luvassa niin kauan, kun asumme kaupungissa ja niinpä lastemme suurin haave on muuttaa maalle. Ei ole ihan lähisuunnitelmissa…

Huh, tulipas taas kuvia napsittua! Tämän päivän touhuista myöhemmin…