Ladataan...
Tuuliajolla

Kesän vaihtuminen syksyksi tarkoittaa paitsi normaaliin arkeen palaamista, mutta myös harrastusten aloittamista. Mehän aloitimme pojan kanssa uimisen aikaisin tämän vuoden keväällä ja ahkerasti uiskentelimmekin, kunne meille tuli koko kesän mittainen tauko. Nyt kuitenkin kesätauon jälkeen on aika palata ruotuun tämänkin asian suhteen ja tarkoitus on palata uimahallille jo ensi viikolla.

Ja sopivasti tämän asian siivittämänä haluan vinkata teille Oppi&Ilo-sarjan Elsa-kirjoista ( tai kirjasta, koska meillä niitä on vasta tämä yksi kappale ) joka on heittämällä yksi meidän lasten suosikkikirjoista. Poika sai tämän jo viime vuoden puolella syntymäpäivälahjaksi ja miten sattuikin, että kirja kertoi juuri nimenomaan uimisesta, sillä aloitimme uimisen vain reilu parisen kuukautta syntymäpäivien jälkeen. En osannut edes pyytää lahjaksi tätä kirjaa, sillä en ollut koskaan aikaisemmin tästä kuullut. Kirja oli siis hauska sattuma!

Kuten varmasti muutkin Elsa-sarjan kirjat, myös tämäkin on todella ihanasti tehty. Kuvat ovat selkeitä, värikkäitä ja opettavaisia. Niin tekstiin kuin kuviinkin ollaan saatu hienosti ujutettua tärkeitä jopa pedagogisia asioita, jotka ovat pienillekin lapsille ymmärrettävissä. Elsa Uimahallissa- kirja kertoo miten uimahallissa käyttäydytään, uimahallin säännöistä ja tavoista.

Kirjaa lukiessa on ollut hauska huomata, miten hienosti poika on yhdistänyt jo uimahallissa näkemiään asioita kirjan kuviin ja toisinpäin. " Uimavalvojilla on täysin samanväriset vaatteet, ensin uimaan menemistä pitää käydä suihkussa, pukukoppiin laitetaan meidän kaikki vaatteet ja äidin nilkassa roikkuu pukukopin avain täysin samanvärisessä lenkissä.... "

Lyhyesti siis: Suosittelen Oppi&Ilo-sarjan Elsa kirjoja jokaiselle! Mielessä on jo pari uutta Elsa-kirjaa pojan syntymäpäiville, toisaalta tekisi mieli ostaa ne jo nyt, koska lasten kirjahylly huutaa uutta luettavaa. Mutta, ehkä maltan mieleni ja käyn katsomassa vaikka kirjastosta ensin.

Onko Elsa-kirjat teille tuttuja entä onko syksyn harrastukset jo alkaneet? Mulla kävi myös mielessä ilmoittautuminen koko perheen Sirkuspajaan, sillä mikä olisi parempi harrastus meidän vauhtipäiselle pojalle, joka rakastaa tehdä kuperkeikkoja, voltteja ja kaikenlaisia hyppyjä. Hän jopa yritti yksi päivä ihan yksin seistä käsillään, mikä ei kyllä päättynyt kovinkaan hyvin.

PUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUHHHHHHHHHH!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää ja uskon, että Sirkuspaja voisi olla hyvä paikka purkaa tuota hurjapäisyyttä positiivisesti. :)

Sunnuntaita!

 

Share

Ladataan...
Tuuliajolla

Meidän poikamme on kova jännittämään. Oli sitten kyseessä normaali kauppareissu, leikkitreffit kavereiden luona, päiväkotipäivä, uimatunti tai vaikka ihan se, että meille tulee vieraita. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka hän toistaisi nämä asiat joka päivä, on jännityksen määrä silti aina sama.

Vielä puolivuotta sitten erilaiset sosiaaliset tilanteet olivat meille aika hankalia. En ole koskaan kirjoittanut tästä mitään blogiin, sillä en ole jaksanut avata asiaa enää täällä sen enempää. Nyt kuitenkin ajattelin, että ehkä siellä voi olla joku toinenkin äiti, joka kenties on taistellut tai taistelee samojen asioiden kanssa.

Meillä jännittäminen ( siis puolivuotta sitten ) sosiaalisissa tilanteissa näkyi kovana riehumisena. Aivan päättömänä, kahelina ja aivottomana toimintana, missä ei ollut minkäänlaista järkeä. Huutamisena, potkimisena, läpsimisenä, tottelemattomuutena ja kovana tarrautumisena minuun. Olin aivan ihmeissäni, että mihin se kiltti ja ihana poika automatkalla kavereiden luokse oikein katosi? Nappasinko kenties tienvarresta kyytiin jonkun kahelin?

Katsoin pojan huonoa käytöstä aivan liian kauan, kunnes yhtenä sateisena päivänä pikkusiskoni luona nappasin pojan ilman kenkiä ja ulkovaatteita kainalooni ja vein hänet pihalla olevaan autoon. Poika itki ja niin myös minäkin. Olin niin totaalisen rikki aivan kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin ja pojan kummalliseen käytökseen, etten yksinkertaisesti jaksanut enää. Mä itkin, itkin ja itkin. Niin vuolaasti ja kunnolla, että mun sisälle oikein sattui. Ajattelin, että on tämä äitiys yksi pirun iso ja upottava suo, mistä en taatusti koskaan tule saamaan minkäänlaista kunniakirjaa.

Ja tiedättekö mitä? Tuo yksi itkuinen autossa vietetty kahdenkeskeinen hetki oli se, joka mursi jään. Yht`äkkiä poika avasi suunsa ja sanoi, että hän käyttäytyy siksi näin, koska häntä niin kamalan kovin jännittää. Olin ihmeissäni, onnellinen ja samaa aikaa niin ylpeä pienestä pojastani, että hän pystyi jakamaan harteillaan olevan suuren ( varmasti häntäkin hämmentäneen ) taakan kanssani, mikä on johtanut siihen, että osaan nyt itse toimia jännittävissä tilanteissa tukena ja lähellä olevana aikuisena.

Paljon on siis muuttunut tuon autohetken jälkeen ja nykyään poika sanoo aina uusien ja jopa niiden vanhojen asioiden kohdalla jännittävänsä. Tällöin pidän vain kädestä kiinni ja kehun paljon ihan pienimmissäkin asioissa. Silti välillä vastaan tulee asioita, jotka poika haluaa jättää tekemättä pelkästään jännityksen takia, mutta olen sitä mieltä, että asiat on kohdattava siitä huolimatta. Olen näissä asioissa vain todella paljon enemmän läsnä ja tukena. Haluan näyttää, että pelot on tehty voitettaviksi ja pienestä jännityksestä huolimatta mukaan lähteminen kannatti kuitenkin, sillä loppupeleissä se oli hauskaa.

Se minkä takia tämä asia nosti taas päätään on uusi päiväkoti, missä molemmat lapset aloittivat kesäkuun alussa. Kaikki on mennyt paremmin kuin osasin odottaa ja olen ollut ihan äärimmäisen tyytyväinen siihen, että valitsin juuri tämän päiväkodin. Yhtenä iltana poika kuitenkin sanoi jännittävänsä päiväkotiin menemistä sen vuoksi, ettei hän omien sanojensa mukaan tottele hoitajia. Jännittäminen ei tullut yllätyksenä kuten varmasti arvasitte, mutta tottelemattomuus ehkä hieman. Vaikka kuinka vääntäisin asioista pojan kanssa kotona, tehoaa ulkopuolisten auktoriteetti kuitenkin hyvin. Sanoin pojalle, että voimme keskustella asiasta yhdessä hoitajien kanssa, jos se helpottaisi ja samalla myös minä saisin tietää tottelemattomuuden syyn.

Tällä viikolla asiasta ollaan jo puhuttu yhden hoitajan kanssa ja hän sanoi pojan olevan vilkas luonne, jota pitää toisinaan hieman ojentaa. Tämäkään, eli vilkkaus ei tullut yllätyksenä ja asiasta enemmän juteltuamme minulle selvisi, että tottelemattomuuden syynä saattaa hyvinkin olla pojan kamalan kova jännittäminen. En ollut aikaisemmin kertonut uusille hoitajille mitään puolenvuoden takaisista hankaluuksista, mutta tuolloin kerroin jännittämisestä ja siitä miten se erilaisissa tilanteissa esiintyy ja miten itse olen niissä tilanteissa toiminut. He olivatkin iloisia, että kerroin heille ja ennen kaikkea ylpeitä siitä, kuinka hienosti poika oli itse ottanut asian puheeksi. 

Keskustelun jälkeen kaikki on sujunut päiväkodissa hyvin ja nyt hoitajatkin osaavat lukea poikaamme paremmin. Olen sitä mieltä, ettei vilkkauden aina tarvitse välttämättä olla huono juttu - jännittämisestä puhumattakaan. En muutenkaan pidä siitä, kuinka helposti vilkkaat lapset leimataan hankaliksi ja vaikeiksi. En silti todellakaan väitä, ettenkö olisi koskaan menettänyt totaalisesti hermojani vilkkaan ja jännittävän poikamme kanssa, mutta puhumisella on uskomattoman suuri rooli tässäkin asiassa ja täytyy vain löytää tietynlainen lähestymistapa vilkkaan luonteen omaavaan lapseen. Vilkkaus voi olla uteliaisuutta, elämänjanoa ja suurta iloa.

Hieno mies tuosta pienestä pojasta vielä tulee. Kaikesta huolimatta hän on uskomattoman fiksu ja filmaattinen, sekä miettii toisinaan liiankin suuria asioita ollessaan vasta reilu kolme ja puolivuotias.

 

Share

Ladataan...
Tuuliajolla

Siitä on nyt suurinpiirtein kohta kuukausi kun otin pois hormoonikierukka Mirenan. Ne joilta postaus Mirenasta jäi kokonaan lukematta ja haluavat tietää miksi päädyin sen poistamiseen, voivat käydä lukemassa postauksen täältä.

Vielä on turhan aikaista näin kokonaisvaltaisesti sanoa mihin asioihin kierukan poistaminen on auttanut, mutta sen voin sanoa etten voisi olla kyllä yhtään tyytyväisempi päätökseeni. Vielä poistamispäivänä terveydenhoitaja yritti kääntää pääni, puhui kierukan puolesta sekä ehdotti kierukan tilalle minipillereitä. Hetken, oikeasti ihan pienen hetken verran epäilin, olenko nyt tekemässä jotain mitä saatan mahdollisesti katua myöhemmin, mutta pidin kuitenkin pääni, kuuntelin kehoani ja sanoin kieltävästi minipillereille ja pyysin poistamaan kierukan. Senhän takia sinne olin mennyt.

Ja se tuntui hyvältä. Tuntui jo silloin kun suljin terveyskeskuksen oven perässäni ja tuntuu edelleenkin.

Poistamisen jälkeen olen kiinnittänyt enemmän huomiota ihoni kuntoon. Se on vieläkin näppyläinen ja niitä tulee edelleen sinne tänne pitkin kasvoja. Niin suuria kuin pieniäkin. Ärsyttäviä ihon alla olevia tulehtuneita patteja. Tiedän, että kroppani on varmasti sekaisin ja se hakee omaa tasapainoaan, joten sen suhteen en ole kovin huolissani. Olen itseasiassa aika iloinen siitä, että esimerkiksi selkäni iho, joka oli vielä kesällä todella huonossa kunnossa, on nyt parempi kuin koskaan aikaisemmin. Olen jopa uskaltanut ( okei, kehdannut ) pitää mekkoja, joissa selkä on suht paljas ja se on tuntunut kivalta ( okei, ihan super mahtavalta! )

Kierukan poistamisella on varmasti ollut myös osuutta asiaan, mutta työkaverini vinkistä olen alkanut käyttämään melkein päivittäin suolasaippuaa. Niin kasvoille kuin kropallenikin, etenkin rintakehälle, käsivarsille ja yläselälle. Mua harmittaa, että olen kosmetiikkajutuissa niin urpo, että mulla on mennyt suolasaippua ja sen vaikutukset täysin ohi. Nyt en vaihtaisi sitä pois enää mistään hinnasta ja se on tullut jäädäkseen. Mikä ihana tuote ja kaikenlisäksi tätä Flow- kosmetiikan suolasaippuaa saa ihan Prismastakin ja maksaa alta vitosen!

En siis tiedä kummalla on suurempi vaikutus, suolasaippualla vaiko sillä ettei kierukkaa enää ole, mutta olen ainakin todella iloinen.

Ja se on tärkeintä.

Myös yksi kuorintatahna on ollut käytössäni jo useamman vuoden ja se on kahvista, sokerista ja rypsiöljystä tehty. Annan tälle suuren peukun ja tätä kokeiltuani silloin vuosia sitten, en ole ostanut ainuttakaan valmista kuorintavoidetta kaappiini. Kuvassa näkyvään määrään olen käyttänyt yhden teelusikallisen käytettyjä kahvinporoja, yhden teelusikallisen sokeria ja kaksi teelusikallista rypsiöljyä. Tämä määrä on ollut hyvä kasvoilleni ja tästä on saattanut jäädä pieni tilkka vielä käsillekin. Määriä suurentamalla saa luonnollisesti isomman määrän mistä riittää koko kropalle. Suosittelen sitäkin!

Paras paikka tämän leivittämiselle on sauna ja siellä on muutenkin ihana istua hetki rauhoittumassa kuorintatahna kasvoilla.

Ihanaa sunnuntaita!

Share

Pages