Kamalan suuri keväinen pesänrakennusvietti.

Oikeastaan heti kun raskaustesti näytti positiivista, aloin kokemaan suurta tarvetta laittaa kotia uuteen uskoon. Teki mieli vaihtaa verhot uusiin ja ylipäätään siivota koko koti lattiasta kattoon – vaikka siis olin vasta tehnyt positiivisen raskaustestin. En muista yhtään koinko pojasta samanlaista viettiä, sillä koko alkuraskaus meni koulunpenkkiä kuluttaen, töitä tehden, reissaten edes takaisin Porin ja Salon välillä, asuntonäytöissä juosten, pankkien kanssa neuvotellen ja lopulta lainapapareita kirjoitellessa. Koko alkuraskaus oli siis niin toiminnantäyteinen etten kunnolla muista siitä mitään. Luultavasti en siis kokenut minkäänlaista tarvetta laittaa kotia kuntoon, sillä rempattavaa uudessa kodissa riitti muutenkin ja siinä rempan keskellä toteutettiin myös kodin yleisilmettä.

Mutta nyt. Nyt kuulkaa on niin kova vietti että oksat pois! En tiedä mistä tämä vietti oikein mahtaa johtua? Kenties siitä, että kun vaatekaappia ei pysty kasvattamaan koko odotusaikana ja kaikki ihanat ja houkuttelevat vaatekappaleet jäävät vain unelmien kohteeksi, on sitä naisille niin luonnollista ostamisen tarvetta pakko kuluttaa johonkin. Vai mitä mieltä te muut odottavat äidit olette? Olenko viettini kanssa ihan yksin?

Yleensä myös näin keväisin se sisustuskärpänen puree, milloin ainakin itse haluan laittaa lähestulkoon kaiken kotona uusiksi. Syytän siis tästä vietistäni kevättä sekä raskaushormooneita, jotka mylläävät nyt lujemmin kuin koskaan ( sillä siis ei ole mitään tekemistä, että olen nainen ja rakastan kauniita tavaroita.)

Muistattekin varmaan, että Inspiroudun juuri nyt – postauksessa kerroin teille inspiroituvani kaikesta mustavalkoisesta mitä tulee sisustukseen. Inspiraatiolistalla oli mm. uudet sohvatyynyt ja matto – niin keittiöön kuin meidän olohuoneeseenkin. Keittiöön en ole vielä saanut hankittua uutta mattoa, sillä mietin nyt meidän huusholliin sopivaa materiaalia. Olohuoneeseen sitten taas olen saanut hankittua uuden maton, sen kauan kuolaamani Annon Latumaton. Olen monen monta kertaa käynyt tätä mattoa Anttilassa hiplaamassa, mutta aina lähtenyt pois tyhjinkäsin, enkä oikein tiedä edes syytä miksi. Ostin ensin aivan erilaisen maton, todella vaalean sellaisen, mutta se olikin meidän olohuoneeseen aivan liian vaalea joten palautin sen. Onneksi niin, sillä Latu on osottautunut todella mainioksi ja sopii hyvin yhteen meidän aika hallitsevien mustien nahkasohvien kanssa. Kaikenlisäksi jos mustaan puoleen sattuu kyllästymään, voi maton tarvittaessa kääntää ja käyttää valkoista puolta – joka on mun mielestä myös todella kivannäköinen.

Myös pitkään Tahtoo- listalla ollut Hay:n tarjotinpöytä löysi tiensä meille jo reilu kuukausi sitten, ellei jopa jo kaksi kuukautta. Olen todella, todella huono tilaamaan netistä yhtään mitään, koska jännitän tilaamani tuotteen laatua ja sitä, ettei se vastaakkaan sitä mitä olen siitä kuvitellut. Myös tämän pöydän tilaaminen jännitti aika lailla, mutta onneksi se oli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin – ellei jopa parempi. Olen ollut pöytään kaikinpuolin todella tyytyväinen ja se sopii meidän pieneen olohuoneeseen kuin nappi silmään.

Mutta, mutta.. silti yksi miinus pöydälle on annettava. Nimittäin tämä: Se on oikea pölynkerääjä korkeiden reunojensa ansiosta! Varsinkin meillä, kun Brunosta irtoaa aika paljon karvaa, saan olla vähän väliä pyyhkimässä pöytää pois karvoista ja pölystä. Myös poika on hoksannut pöydän olemassaolon ja siinä on kiva ajella autoilla ( lukekaa: siihen on kiva hakata pikkuautoja ) ja tänään huomasin pöydässä tämän:

Kyllä, mustan naarmun jota en saanut pois vaikka kuinka jynssäsin! :D Huoh! Tämä oli niin odotettavissa, mutta minkäs teet, tämmöistä kun meno sattuu lapsiperheessä olemaan. Tottahan toki voisimme tehdä meidän kodista täysin lapsiystävällisen, mutta sen verran kuitenkin rakastan kodin sisustamista etten halua antaa lasten rajoittaa sitä. Täytyy kuitenkin muistaa se, että täällä asuu myös kaksi aikuista – haluan, että koti tuntuu ja näyttää kodilta, eikä päiväkodilta. Vaikka olenkin tarkka kodin siisteyden suhteen, saa meillä poika pomppia sohvalla, loikoilla lasituolilla ja leikkiä leluilla sohvalla sekä nojatuolilla – en sentään mikään natsi kuitenkaan ole, mutta luulen teidän ymmärtävän mitä tarkoitan. :)

Pöydän ja pojan suhteen yritin olla varovaisempi, mutta aina ei voi onnistua. :)

Pöydälle on ollut kiva kehitellä erilaisia asetelmia, sillä sellaisenaan pöytä on hieman orvonoloinen. Tällä hetkellä pidän siinä tulppaaneja, sekä pientä vaasia. Ostin myös Tigersista tuollaisia mustavalkoisia lasinalusia, joita ajattelin kyllä käyttää aivan muuhun tarkoitukseen kuin lasinalusiksi. Yksi idea olikin käyttää niitä kynttilöiden alusina tai vaikka pelkkänä koristeena maljakon alla.

Myös sohva on saanut kaverikseen kolme kappaletta mustavalkoisia tyynyjä. Mielessä kävi vielä parin kappaleen hankkiminen, mutta vaan ja ainoastaan sitten jos eteeni tupsahtaa kivoja vaihtoehtoja.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen olohuoneeseen, vaikka tuo Ikean iso kaupunkitaulu saisi mun puolesta löytää uuden kodin. Kiinnostaako jotakuta ostaa se? Ei olla laitettu sitä edes seinälle vaan se on nojannut seinään kohta kaksi vuotta. Muuton yhteydessä se vaan jäi siihen ja kuinka yllättävää onkaan, on silmä jo tottunut siihen.

Myös meidän yläkerta on saanut uutta ilmettä mun pesänrakennusvietistä – tämähän karkaa kohta käsistä!

Inspiroivaa viikkoa!