Siitä ihottumasta vielä…
Tammikuussa kyselin teiltä vinkkejä todella hyvään vartalovoiteeseen ja sainkin tuolloin kommenttilootaan ihan kivan määrän vinkkejä hyviksi todetuista voiteista ja muutenkin yleisesti vinkkejä ihonhoitoon. Kiitokset teille jotka annoitte vinkkejä!
Tuolloin tammikuussa kun juttelin asiasta neuvolatätini kanssa, sanoi hän ihottuman ja kutinan luultavasti johtuneen kovista pakkasista tai muuten vaan kuivasta ihosta. Vaikka omistankin todella kuivan ihon, on tämä kutina ( mitä siis on itselläni vieläkin ) aivan omaa luokkaansa ja ei mitään verrattavissa kuivan ihon kutinaan. Siksi olinkin sitä mieltä, että kovista pakkasista kutina ei mitenkään voinut johtua ja varoiksi minulta otettiin verikokeet, missä poissuljettiin raskaushepatoosi. Itselläni on tuolloin viikkoja vielä niin minimaalisen vähän, että jo pelkästään niiden perusteella raskaushepatoosia ei epäilty, mutta halusin kuitenkin ottaa verikokeet – ihan varmuuden vuoksi. Hepatoosia ei onnekseni löytynyt, mutta kutina jatkui jatkumistaan, välillä olleen parempi ja välillä aivan kamala. Jossain vaiheessa kutina myös helpotti kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta tuli myös yhtä nopeasti takaisin.
Tässä postauksessa näette kaikki käyttämäni voiteet ihottumaan ja kun mikään näistä ei ottanut kunnolla auttaakseen, ostin apteekista Ceralan Plus vartalovoidetta ison purkillisen. Ceralan on hieman ytympää tavaraa verrattuna esimerkiksi Aqualan L:ään ja tämä Ceralan on pitänyt oireeni siedettävissä lukemissa. En siis ole päässyt täysin eroon kutinasta vieläkään. Asiaan kyllästyttyäni tein itse itselleni diagnoosin, että kutinani sekä ihottumani on aivan pakko olla jonkinasteista raskausihottumaa. Sillä kutina alkoi heti pojan syntymän jälkeen jo sairaalassa ja viime kesänä kutina helpotti melkein kokonaan, kunnes syksyllä tullessani taas uudestaan raskaaksi, alkoi kutina uudestaan.
Olen lukenut netin ihmeellisestä maailmasta ( eli sieltä viimeisimmästä paikasta mistä kannattaa itselleen diagnoosi hankkia ) että itselläni voisi olla raskauspenfigoidi, joka alkaa yleensä kutinalla ja vasta raskauden loppuvaiheessa tai synnytyksen jälkeen iholle ilmestyy rakkuloita. Penfigoidista on olemassa myös lievempi versio, missä ei rakkuloita ilmesty lainkaan vaan ainoastaan kovaa kutinaa ja pieniä punaisia laikkuja. Luulen, että itselläni voisi olla tästä lievempi versio ( koputtaa puuta ) sillä rakkuloita ei ole ilmestynyt ( ne ilmestyvät yleensä 2-3 viikkoa kutinan jälkeen ) ja kärsin vaan punoittavasta ihosta, kovasta kutinasta ja siitä, että ihoni menee rikki kamalasta raapimisesta. Ihottumaan ei ole minkäänlaista itsehoito keinoa ja rasvat ainoastaan lieventävät kutinaa. Ihottumaa voidaan hoitaa kortisonivoiteilla tai sitten ottamalla kortisonia sisäisesti. Tätä voi ehkäistä ainoastaan olla hankkimatta lisää lapsia.
Varma en tästä tietenkään voi olla, mutta tähän tulokseen olen tullut. Voisin tietenkin neuvolassa kysyä, jospa sieltä saisin lähetteen vaikka ihotautilääkärille ja lääkäri ottaisi tarvittavat koepalat ihosta – näin saisin varman diagnoosin tai sitten toteamuksen, että ihoni on yksinkertaisesti vaan todella kuiva.
Pahoittelut mahdollisista säärikarvojen rehotuksesta, mutta en vaan oikein taivu enää!
Olen myös pannut merkille, että liialla sokerin syömisellä en ainakaan saa ihoani kuntoon. Mussutan jotain sokeria sisältävää höttöä ihan joka päivä ja tämä ei todellakaan tee hyvää iholleni. En mussuta suuria määriä kerralla, vaan nyt puhutaan kahdesta kupista kahvia ja neljästä palasta suklaata ( tai okei, kahdesta mansikkapuikosta ) Mutta nämäkin taitaa olla jo liikaa! Muistan miten jossain vaiheessa jätin suklaan huomaamattani pois ja ihoni oli parempi. En tajunnut suklaan olevan yhteydessä ihossani olevaan kutinaan tuolloin, mutta näin jälkikäteen olen alkanut ajatella asiaa ja tullut siihen tulokseen, että liiallinen suklaan ( tai ylipäätään sokerin ) syöpöttely ei ole hyväksi. Ja joojoo – niin uuno minäkään en sentään ole, ettenkö tätä tietäisi siinä vaiheessa kun sitä suklaata suuhuni olen napostellut, mutta kun se suklaa on vaan niiiiiiiiiiiiin pirun hyvää!
Ja nyt saatte lyödä mua sillä se, että sulkaa on vaan niin pirun hyvää ei saa olla tekosyy sille, etten hoida ihoani kuntoon! Nyt voisin tehdä pienen testin ihan tietoisesti ja pistää itseni suklaalakkoon – vaikka vauvan syntymään asti. Mutta, selvennykseksi vielä: En ryhdy lakkoon sen vuoksi koska sen syömisestä saa liikakiloja ja tuijottaisin vaakaa ja kaloreita, vaan ainoastaan ihoni vuoksi.
Elämässä kun pitää olla nautintoja ja mulla se on sulkaa eikä mitkään gojimarjavanukkaat!
Raportoin myöhemmin miten tämän asian kanssa käy. :)