Vanha talonpoikaissänky
Täällä arki senkun rullaa eteenpäin niin kovaa vauhtia, etten ehdi edes kissaa sanoa! Tämä viikko on tuntunut ( lukekaa: ärsyttävän ) pitkältä kiitos Loppiaisen. En ole varmasti ollut ainut, joka on päivistä täysin sekaisin?
Tällä hetkellä istun keittiön pöydän ääressä, juon kahvia ja nautin hiljaisuudesta. Meillä on lapset isovanhemmilla hoidossa ja kerrankin kun aurinko paistaa kauniisti eivätkä lapset ole jaloissa ( ja kameran edessä ) pyörimässä, sain napattua valokuvat pojan uudesta ihanasta talonpoikaissängystä. Tai no – uusi ja uusi, sillä ostin tämän jo viime vuoden puolella ennen joulua, mutta kiitos todella pimeiden päivien, en ole edes ajatellut sen valokuvaamista.
Nyt kuitenkin näin tilaisuuteni tulleen ja nappasin teille parit valokuvat ( näemmä kera lasten tilpehöörien… )
Pojan vanha sänky oli mieheni vanha, täyspuinen ja aivan järkyttävän suuri. Se vei huoneesta todella paljon tilaa ja saimme sen ensi hätään, kun poika siirtyi pois pinnasängystä. Jo tuolloin tiesin, että tulen joskus ostamaan pojalle vanhan talonpoikaissängyn, sillä jokin niissä vain viehättää. Tämä sänky löytyi Torista 70 eurolla ja ensimmäisen puhelun jälkeen olivat kaupat jo melkein sinetöity. Kävimme parin päivän päästä pojan kanssa katsomassa sänkyä ja hyväksynnän jälkeen teimme sitten kaupat. Tosin, olisin varmasti ostanut sängyn ilman hyväksyntääkin, sillä haluan ajatella kauaskantoisesti ja tiedän, että tämä tulee vielä joskus koristamaan vanhan talomme eteistä.
Sänky on päästävedettävä ja se on tällä hetkellä 140 sentin mitoissa, mikä on pojalle juuri täydellinen ja nyt isosiskoni tekemä päiväpeittokin pääsi kunnolla käyttöön, sillä se on kuin tehty sänkyä varten.
Tällä hetkellä etsinnässä on samanlainen sänky vielä tytölle, mutta hinnaltaan ja etäisyydeltään sopivaa ei ole vielä tullut vastaan.
Syntymälahjaksi saatu soivapupu roikkuu kivasti sängynpäädystä, vaikka sillä ei sen suurempia tunnesiteitä pojalle olekkaan. Muuten pojalle on todella tärkeetä, että kaikki tietyt pehmolelut ovat aina iltaisin sängyssä ja ne ovat mm. Peetu-Pöllö, naapurilta saatu punainen Barbababa ja kummisedältä saatu yksisarvinen villisika ( mistä tulee postausta ihan erikseen vielä… ) kuvasta puuttuvat vielä Hiiri-unirätti ja Tiikeri, jotka ovat ylitse muiden.
Päätyyn on muutenkin kiva kasata paljon erilaisia tyynyjä ja itseasiassa yhdellä tyynyllä on itselleni todella suuri tunneside. Se on tuo sininen kukkakirjailtu, jonka on tehnyt edesmennyt tätini joskus kauan sitten. Se sopii hyvin vanhan sängyn henkeen, enkä ole raaskinut siirtää sitä siitä pois.
Seinällä on Tigerista ostettu talokehikko, missä roikkuu pojan univaloksi ostettu pallovalosarja, mutta sen olleen turhan kirkas, siirtyi se roikkumaan koristeeksi kehikon ympärille. Muuten valoja oltaisi voitukkin pitää päällä, mutta koska myös tyttö nukkuu samassa huoneessa, on ajateltava tietenkin molempia ja valot selvästi häiritsivät tytön unta. Nyt olemme keksineet toisenlaisen ratkaisun, mikä toimii vaihtelevalla menestyksellä.
Sellaista tällä kertaa, pientä päivitystä lastenhuoneesta. Mitä piditte?