Mä en nyt saa tästä aiheesta tarpeekseni. Vaikka aamulla meinasin olla jo itkuun parahtamassa kun tuulee, tuulee ja aina vaan tuulee, niin tämän päivän aurinko lepyttää kyllä kiukkusimmankin mielen. 

Pitäisi hiljalleen kai heräillä laittamaan jonkinlaisia siemeniä kasvamaan, noinkohan taidan olla jo myöhässä? Tänä kesänä aion perustaa meidän parvekkeelle pienen puutarhan. Mä en oo koskaan oikein ollut hyvä parvekekukkien hoidossa, mutta jos siellä on jotain hyödyllistä, niin jaksan huolehtiakin. Tuo neljännen kerroksen parveke ole korkeanpaikankammoiselle muutoinkaan mikään mukava istuskelupaikka, niin valjastan sen sitten hyötykäyttöön. 

Valokuvia eiliseltä kotimatkalta, oli takoitus ottaa kamera mukaan aamulla, mutta enpä sitten muistanut. Joten täriseviä kuvia kännykkäkameralla otettuna tarjolla 😀 Jokin positiivisuuspaukku mun sisällä on pamahtanut, maailmantuskailu alkaa ainakin hiukan helpottaa ja jaksaa taas hiukan hymyillä. Aika jees!

Lyhyestä virsi kaunis, aurinko <3

Mä niin tykkään tuon vanhan tumman ja uuden versovan vaalean yhdistelmästä. Elämän jatkumo.

Siellä se odottaa istujaansa 🙂
 

Mahtista keskiviikkoa 🙂