Taipaleeni joogaohjaajaksi II

 

Kun olin päättänyt lähteä Intiaan kouluttautumaan joogaohjaajaksi ja valinnut koulun, niin ei muuta kun käytännön asioiden hoitoon. Ostin ensimmäisenä lennot. Finnair lentää Delhiin suoraan, jota suosittelen lämpimästi. Pyysin Yog Dhamia järjestämään minulle noudon lentokentältä. Ajomatka Rishikeshiin kestää 8 tuntia. Viisumi hoitui suhteellisen helposti, netissä täytetään online lomake, joka palautetaan Kulosaaren Intian suurlähestystöön, ja noudetaan sieltä muutaman päivän käsittelyajan jälkeen. 

 

 

Halusin mennä Rishikeshiin, koska se on ”maailman joogapääkaupunki”. Tiesin että opetus on täällä korkeatasoista, ja jooga on kulkeutunut sukupolvelta toiselle, gurulta oppilaalle. Rishikesh on myös muuta Intiaa turvallisempi ja vähemmän hektinen. Nyt siellä käyneenä voin sanoa tunteneeni oloni turvalliseksi vaikka matkustin yksin. Ahdistun helposti ihmismassoissa, mutta Rishikeshissä onneksi tämän voi välttää, kunhan pysyttelee poissa keskusta-alueelta viikonloppuisin. Itse joogakoulumme tilukset oli ihanat rauhalliset ja muutenkin idyllinen miljöö. Ruoka oli mielestäni todella hyvää – simppeliä mutta terveellistä. Kuulemma enemmän vaihtelua kun monissa Intian joogakouluissa. 

 

Vaaditaan kuitenkin tietynlaista luonnetta ja asennetta jotta ”pää kestää” tämänkaltaisen kokemuksen. Fyysisesti uskon joogaohjauskoulutuksen olevan mahdollinen jokaiselle – jooga kun on omien rajojen kuuntelemista. Minulle kuitenkin alkoi loppua kohden olla haastavaa virikkeiden puute mielelle – Rishikesh on aika nopeasti nähty, ja on luonnollisesti todella erilainen paikka kun länsimaat. 

 

Haastavimpia asioita itselleni olivat:

– Vietät 4 viikkoa saman 10-20 hengen seurueessa. 24/7. Omaa aikaa on, mutta uusien ihmisien tapaaminen jää väistämättä vähäiseksi (toki tämäkin itsestä kiinni). 

– Ilmanlaatu. Koulumme sijaitsi onneksi kukkulalla suojassa päätien saasteilta, mutta aloin pian välttelemään alueeltamme poistumista jo pahan ilmanlaadun takia. Päivät kuluivat siis pitkälti koulun tiluksilla.

– Rutiintäyteiset päivät, jotka toistavat itseään 29 päivää. Ihmiselle joka kaipaa uusia virikkeitä, tämä käy haastavaksi. 

– Kuumuus. Jos saisin valita, menisin marras- ja maaliskuun välillä, jolloin lämpötilat ovat miellyttävämmät kuin kesällä. 

 

Hyvät puolet:

– Ruoka. Itse en kyllästynyt ruokaan missään vaiheessa. Oli luksusta kun ruoka tarjoillaan eteesi 3 kertaa päivässä tiettyyn aikaan, ja se on lähes aina maukasta. 

– Saat elää ja hengittää joogaa 4 viikkoa. Tämä mahdollistaa todellisen paneutumisen sen sijaan että koulutus on esim. ripoltetu satunnaisille viikonlopuille vuoden ajalle. 

– Intiassa opit joogaa kokonaisvaltaisena elämäntapana. 

– Tapaat ihania ihmisiä ympäri maailmaa. Meidän ryhmä koostui kahdesta etelä-afrikkalaisesta, kolumbialaisesta, kiinalaisesta, jenkistä, itävaltalaisesta, intialaisesta, saksalaisesta. Aion ehdottomasti vierailla Jessin & Caleyn luona Etelä-Afrikassa, ja Mackenzien luona Kaliforniassa. Ehkä jopa opettaa ;)

– Hinta. Koulutuksen hinta on suomalaiselle todella kohtuullinen, jopa edullinen. Hinta-laatusuhde näin ollen on erinomainen. Itse sain vielä Finskin suorat lennot alle 500 euron. Koko kuukauden kustannukset olivat minulle edullisemmat kuin elinkustannukseni Suomessa (huomioiden että asuntoni oli jälleenvuokrattuna). 

 

 

Kirjoitan vielä ainakin kolmannen osan ajastani ja fiiliksien muutoksista kun viikot kuluivat. Mietityttääkö teitä jokin? Vastaan mielelläni parhaani mukaan kysymyksiin joogaohjauskoulutukseen liittyen. :)

 

xxx