Ladataan...
Uusi talo.

Tervehdys! Kun viimeksi syyskuussa kirjoitin tänne, ajattelin palata blogin pariin nopeammin. Syksy hujahti kuitenkin uuden työn ja taloksi asettumisen kera kiireessä ohi. Ehkä päästin henkisesti raksablogistani irti muuttopostauksen myötä. Vapaa-aikani ei kevään myötä ole lisääntymässä, joten tämä jää viimeiseksi kirjoitukseni. Äsken iski hinku kaivaa kamera esiin juuri ennen pimeän tuloa. Takaraivossani on häilynyt pieni ahdistus siitä, että blogi "vain vähän jäi".

Kaiken kiireen keskellä olen ollut äärimmäisen onnellinen tästä talosta jonka teimme. Viimeksi silmäkulmani kostuivat vuodenvaihteessa (kuohuviinipäissäni), kun yritin selostaa ystävilleni miten onnellinen tästä kaikesta olen.

Ensimmäisessä kuvassa komeilevat hankkimamme vanhat tuolit takanaan päällystämättömät rappuset sekä vesitakka ja palanen keittiötä. Tässä toinen tunnelmapala keittiöstä. Hayn paperimatto miellyttää.

Susan Elon Valo-valaisimet ovat ilahduttaneet minua niin ikään pitkin syksyä. Kuvassa myös ihana kuuseni, jonka latvatähti yrittää väsähtäneellä olemuksellaan kenties viestiä joululoman loppumisesta.

Tässä oikean elämän huoleton mutta harkittu asetelma - niitä olen yrittänyt väsäillä kuten oikean sisustajan kuuluu. En tohdi laskea rahamäärää, jonka olen käyttänyt kaikenlaisen pikkurojun ostamiseen. Sisustustyynyjä, koreja, kynttilöitä, purkkeja... Samalla oikeasti tarpeelliset hankinnat ovat jääneet roikkumaan, mutta jätetään siitä jäkättäminen Mestarille, heh.

Blogi hiljenee, mutta rakentaminen jatkuu. Pihatyöt ja talon julkisivu sekä terassi tehdään valmiiksi keväällä. Toivotan kaikille jäljellä oleville kolmelle lukijalleni menestyksekästä uutta vuotta! (Tervetuloa kylään Avotakka, Deko ja/tai Glorian Koti.) 

 

 

Share

Ladataan...
Uusi talo.

On todellakin kaikessa hiljaisuudessa tultu siihen pisteeseen, että muutamme viikonloppuna taloon kamamme ja todennäköisesti myös itsemme.

Kaksi pulloa ihan oikeata shampanjaa muuttavat myös. On hyvä, että molemmille asukkaille on oma. Tarkastaja Pönttöselle eli kissalle pitää vielä keksiä jokin oma herkku.

Tuntuupa hassulta! Viime viikonloppuna siivosimme talon aika pitkälti muuttokuntoon kera ihanien talkoovoimien.

Joitakin listoja on vielä laittamatta ja rappuset päällystämättä. Ulkona vuoraus on paneelien osalta hyvässä mallissa. Varsinainen talon rappaus menee ensi keväälle. Onhan se kiva, ettei kaikki tule kerralla valmiiksi. Riittää puuhaa. Katsotaan, josko tämä blogi vielä keväällä on elossa.

Filtteröidyssä kuvassa on pieni kurkistus keittiöömme, joka kaikenlaisten kommervenkkien jälkeen alkaa olla myöskin valmis.

Vanha asunto pitäisi nyt lyödä parin päivän aikana lopullisesti laatikoihin. Olen nyyhkinyt hiukan. Mutta voin luvata, että vielä enemmän pillitän lauantaina, kun saan painaa pääni tempuriin uudessa talossa. Kuinkahan kauan kestää ennen kuin opin sanomaan sitä kodiksi?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Uusi talo.

// kuva: Muuto //

Tosiaankin, nyt meni kertakaikkisen kreisiksi tämä touhu. Tilasin eilen Finnish Design Shopista Muuto-merkkisen vihreän 70/70-pöydän. Tapojeni mukaan sain siitä yhtäkkiä pahan fiksaation ja se oli menoa sitten. Olimme ennen tätä pohtineet samaista tanskalaispöytää vain mustana tai valkoisena.

Musta väri olisi tiennyt pölyn jatkuvaa näkymistä, enkä myöskään päässyt eroon lievästä 1990-luku-vibasta mustaa pöytää keittiöön visualisoidessani. Valkoinen on tietenkin aina valkoinen – kauhean herkkä väri. Harmaakin pöytä löytyy Muuton valikoimista, mutta se olisi ollut harmaan keittiön kanssa vähän liikaa.

Alunperin haaveilin puisesta ruokapöydästä ja suunnittelin sellaisen teettämistä ihan puusepällä asti, mutta haapaisten lamppujen kanssa sekin olisi varmaankin ollut liikaa. Myös vanha antiikkinen tai muuten vain retro pöytä oli hakusessa, mutta kun ei tärpännyt niin ei tärpännyt (no okei, en ehtinyt moista juuri etsiäkään).

Olin ehtinyt vinkua minttuista vihreää erilaisiin kohteisiin talossa – esimerkiksi pukuhuoneen seinään. Tämä värihaave ratkesi siis näin kätevästi. Mestarikin näytti eilen, ehheheh, vihreää valoa pöydälle. Häshtäg pastellioksennus, niin kuin rakas pikkusiskoni keksi taloamme joskus kuvailla.

Olin pöydän tilaamisesta eilen niin tohkeissani, että unikin tuli asiaa pohtiessa vasta aamukahden jälkeen. Totesin illalla Mestarille, että nyt meidän pitää sitten elää loppuelämämme vihreän pöydän kanssa, mutta minä ainakin olen siihen valmis. Ensimmäisessä yhteisessä kämpässämme Linnankadulla oli samantapaisella sävyllä maalattu olohuoneen seinä – oi aikoja!

Seuraavaksi pitäisi kehittää jostain tuolit pöydän ympärille. Kaikenlaisia haaveita löytyy... Esimerkiksi Artekeista.

Tämän blogitouhun olen nyt jättänyt tietoisesti hiukan sivummalle. Aika ei riitä kaikkeen kuten tietenkin ymmärrätte. Muuttopäivä lähestyy!

Share

Pages