TV-pohdintaa: Miksi hyväntuuliset sarjat eivät ole IN?

Laitan television päälle iltasella, ja alan miettiä, mitä haluan katsoa. Järki sanoo, että hittisarjan uusin jakso olisi katsomatta ja myös kolme muuta samantyylistä tekelettä. Sydän haluaisi kuitenkin jotain hyväntuulista, lämminhenkistä, minkä takia päädyn helposti katsomaan joko jotain mukavaa elokuvaa tai vanhaa tuttua sarjaa.

Minkä takia nykytelevisio on täynnä masentavaa, kauhukuvaa, väkivaltaa, raiskauksia, ja kaikkea sitä, mitä on raskasta katsoa raskaan päivän jälkeen? Televisiosarjat ovat aina olleet pakokeino todellisuudesta, vaikka niistä etsitään myös samaistumisen mahdollisuutta. Kaikista tieteellisistä edistysaskeleista huolimatta maailma ei ole koskaan ollut henkisesti rankempi paikka elää, tai niin ainakin meistä nykyihmisistä usein tuntuu, ja silti televisio, tuo arjen pakokeino, on täynnä yhtä ahdistavaa sisältöä, vain erilaiseen pakettiin käärittynä.

Olisiko mahdotonta saada televisioon lisää vanhaa kunnon vaikeuksien-kautta-voittoon-sisältöä, tai jopa kyllä-se-aurinko-risukasaankin-paistaa-mentaliteettia?

Onko pakokeinoa pakko etsiä ainakin-jollakin-menee-huonommin-kuin-minulla-ajatusmaailmasta?

Myönnän, että tähän pohdintaan ja aiheeseen vaikuttaa oma tilanteeni tällä hetkellä. Usein arki sujuu aivan mainiosti, mutta jatkuvasti vaakakupissa heiluva oma tulevaisuuteni vaikuttaa vahvasti siihen, mitä haluan televisiosta katsoa. Kun omien ajatusten rinnalla kulkee jatkuvasti huoli ja murhe, ei välttämättä halua seurata fiktiivisessä teoksessa ihmisiä, joiden tilanne on sama mutta jopa miljoona kertaa pahempi.

Kuten monessa muussakin asiassa, tuntuu ratkaisu löytyvän Gilmoren tytöistä.

En ole ikinä ollut kissavideoihminen, mutta lapsen syntymän jälkeen jopa ne saavat minut välillä somessa hymyilemään typerästi.

Iki-ihana Gilmoren tytöt sivusi aihetta kuudennella kaudellaan. Omasta tilanteestaan masentunut Lorelai lukee sanomalehteä ja harmittelee sitä, ettei maailmassa ilmeisesti tapahdu mitään kivaa tai positiivista. Lorelai sanoo vitsillä perustavansa oman sanomalehden, jossa on vain hyviä uutisia.

En tarkoita sitä, että vaikeita asioita ei pitäisi kohdata televisiosarjoissa tai että katsoja pitäisi kääriä mukavaan pumpuliin, mutta miksi televisiosarjojen hyveenä pidetään nykyään järkyttävyyttä?

Jopa komediasarjat ovat nykyään useimmiten enemmän draaman ja mustan tai rutikuivan huumorin sekoitusta.

Minä haluan nauraa ja nauttia. Välillä tuntuu, että se on väärin nykyaikaisessa televisiomaailmassa. Perushyvät sitcomit, jotka ovat hengeltään positiivisia, saavat kuraa niskaan selkärangattomuudesta tai valjuudesta, ja kivoiksi luokiteltavat sarjat hyllytetään hyvistä katsojaluvuista huolimatta, koska ne eivät kiilaa somen kärkeen tai ole tarpeeksi suuria puheenaiheita mainostajien mielestä.

Hyvä televisiosarja on nykyään 'edgy' eli rajoja koetteleva ja rohkea. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä vuosikymmenien jälkeen uudet ideat alkavat olla vähissä. Mutta miksi pyörää pitäisi keksiä uudelleen? Hyvä käsikirjoitus, hyvät näyttelijät, tavalliset tarinat pienellä twistillä. Se on toiminut aina ja toimisi vieläkin, jos sille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia.

Pitäisiköhän alkaa taas katsoa Gilmoren tyttöjä alusta?

 

 

 

 

 

Kuvat: The WB.

Kommentit

pieta
Ruista Ranteessa

Vastauksena lopun kysymykseen: Kyllä! Aina on hyvä aika aloittaa katsomaan Gilmoren tyttöjä uudestaan! :D Ja komppaan niin koko postausta, todellakin kaipaan jotain sellaista kevyttä ja positiivista katsottavaa, mutta valitettavasti mitään uutta kivaa ei ole oikein tullut vastaan.

Maria Hakkala

Siitä on kyllä jo hämmentävän monta vuotta, kun oon kattonu Gilmoren tytöt viimeks, ja viimeistä kautta en oo ees kattonu kun kerran!

Joskus ennen mulla oli tapana laittaa DVD:ltä sarjan parhaita jaksoja pyörimään kun siivoilin tai puuhailin jotain muuta. Oli niin kotoisa olo kun tuttu dialogi solju taustalla ja sit aina menin ruudun eteen kun tiesin suosikkikohtauksen tulevan. :)

Dompppa (Ei varmistettu)

Työkaverini totesi joskus osuvasti, ettei hän stressaavan työpäivän päätteeksi jaksa katsella toinen toistaan karummalla tavalla murhattuja ihmisiä :P. Ja olen kyllä ihan samaa mieltä! Minulle parasta hyvän mielen viihdettä ovatkin kaikkea-muuta-kuin-realistinen jenkkitelenovela Jane the Virgin sekä ysäri"klassikko" Bel Airin prinssi.

Maria Hakkala

Niinpä! :)

Mulla Jane the Virginin kattominen tyssäs pari vuotta sitten siihen, kun olin alkuvaiheessa raskauttani ja Janen raskaus aiheutti hormonihöyryissäni mussa masentavia reaktioita. :D

Pax
Liikehdintää

Jotenkin varmaan ajatellaan, että reality täyttäisi ns. hömppä-kiintiön, koska sitä itsekin katson pahimpaan maailmantuskaan. Mutta kaipaan todella, todella paljon juonellisia draama- tai komediasarjoja, jotka eivät olisi niin hirvittävän synkkiä, dystooppisia, täytetty seksillä tai väkivallalla. Ja joo, jotain muuta kuitenkin kuin päivittäissarjat... Pitäisi siis ehkä itse alkaa kirjoittaa sellaista? :D

Maria Hakkala

Joo, just tää! Realityhömpälle on oma paikkansa, joo, mutta ei se täytä kaikkea rankalta draamalta jäänyttä aukkoa.

Siitä vaan sitten fanficin maailmaan vaan! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

kolme sanaa sinulle:
Inbreakable Kimmy Smith

(niin paljon peukku ja hauishymiöitä kuin löytyy)

Maria Hakkala

Kimmy on kyllä hauska, ja varsinkin Titus on aivan huippu! :)

Täytyisi tänkin pariin palata, vaikka mua pari sivuhahmoo ärsyttää aika paljon. Tässä sarjassa on kuitenkin sitä positiivisuutta, ja varsinkin Kimmyn oma asenne kaikkeen on ihan huippu, ja laittaa ajatteleen asioita.

Huitu5 (Ei varmistettu)

Netflixin Grace & Frankie. Sarja, jonka ei todennäkösesti pitäis kolahtaa päälle kolmikymppiselle, kun pääosissa on 70-vuotiaita pariskuntia, joiden elämä muuttuu, kun miehet paljastavat olevansa homoja, haluavansa erota ja alkaa seurustella keskenään. Naiset päätyvät asumaan yhdessä yhteiseen lomahuvilaan. Mutta jotain siinä vain, että sen sijaan, että alkaisi katsoa just Gilmoren tyttöjä tai Frendejä tms, niin nyt onkin vaihtoehtona ihan uusi sarja, jossa on jo vaikka kuinka monta tuotantokauttakin. Eli suosittelen.

Maria Hakkala

Grace & Frankie on aivan huippu! Mulla on uusin kausi vielä kesken, kun juoni vähän tökkii, mutta kyllä pitää ehdottomasti katsoa loppuun.

Mä oon kans miettiny sitä, miten hienosti näiden naisten elämässä voi olla mukana, vaikka ikäeroa on se 40 vuotta. Se on sitä hyvin tekemisen taikaa, ja sit mielestäni tässä vaikuttaa se, että on mahtavaa katsoa naisvetoista komediaa/draamaa, koska siihen voi naisena silti samaistua ikäerosta huolimatta.

Suoratoistopalvelun aikakausi on huippu siinäkin mielessä, että tällaisia sarjoja voidaan saada katsottavaksi.

Vierailija (Ei varmistettu) https://aatenarikka.blogspot.com/

Itsehän katsoin juuri Gilmoren tyttöjen viimeisen jakson ja koetan nyt paikkailla tätä hömppäaukkoa jollakin. Itsekin kaipaan työpäivän päätteeksi jotakin kevyttä huumorihuttua, enkä suurta ajatustyötä vaativaa draamaa. Kyllä, katson myös Game of Thronesia, Breaking Badia, West worldia ja muita "laatusarjoja". Siitä huolimatta löydän itseni katsomassa Modernin perheen, Frendien ja HIMYMin uusintoja.

Maria Hakkala

Voi, kunpa voisinkin katsoa Gilmoren tytöt ensi kertaa uudelleen! Tutustuin sarjaan aikoinaan, kun sitä tuli Ylellä, enkä ikinä kattonut sitä kovin systemaattisesti. Kun sitten sarjan DVD:t alkoivat ilmestyä Suomessa, oli aikamoista juhlaa löytää moooonta jaksoa, jota ei ollut ikinä nähnyt!

"Laatusarjat" on just sitä: ne tietää laaduksi, mutta ei ne silti välttämättä saa sydäntä sykkimään.

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Gilmoren tytöt <3 Lisää tuonkaltaisia ohjelmia!

Maria Hakkala

Todellakin, ah! :)

Suttastiina

Loistavia, ei-masentavia-sarjoja:
Unbreakable Kimmy Schmidt
Chewing Gum
Dear White people
ja aivan ehdottomasti DRAMAWORLD!!
 

Maria Hakkala

Hei, tää Dramaworld vois kiehtoo, kiitti vinkistä! Just törmäsin sarjaan ensimmäisen kerran eilen Netflixiä selatessani, ja mietin, miten pääosan nainen on tuttu, mutta sehän on Santa Clarita Dietin tytär! :)

Chewing Gum ei iskenyt muhun, jostain syystä en tykkää pääosahahmosta, mutta Dear White People on Netflixissä tallennettuna odottamassa. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Aina on hyvä idea alkaa katsomaan Gilmoren tyttöjä alusta.
Olen lopettanut tyystin kaikkien murha- ja väkivaltaohjelmien katsomisen. Sen sijaan aivan häpeilemättä pyöritän loopilla Frendejä tai Buffy vampyyrintappajaa. Jälkimmäisessä on toki väkivaltaa, mutta useinmiten se ei kohdistu ihmisiin. Ja päähenkilöt eivät koskaan kuole (ainakaan lopullisesti).

Maria Hakkala

Joo, varsinkin Buffyn ekat 5 kautta on positiivisia yleissävyltään ja yksi lempisarjoistani! :)

Torey
Näissä neliöissä

Siis mä oon miettinyt, että eikö vaan enää osata tehdä! Tv on täynnä tosi-tv sontaa! Siis Vain Elämää on kiva, kyllä. Ja Huvilat ja huussit kumppaneineen kivaa katseltavaa. Mutta kaikki "kuka panee ekana ketä" tai "Kenet Henri valitsee" -ohjelmat on vaan niiiin...eiei. Eli tietynlaiset tosi tv-jutut menee, mutta monia alkaa olla liikaa.

Frendit, Seinfeld, 70's show, Nanny, Frasier jne. niitä on tullut katsottua vaikka ja kuinka. Ja aina jaksaa katsoa uudelleen.

No Moderni perhe ja Rillit huurussa on nykypäivän hyviä komediasarjoja! Mutta kyllä niitä saisi olla enemmänkin. 

Poirot, Neiti Marple, Murhasta tuli totta... Niistä pidän myös. Eikä sellaisia sarjoja enää tehdä. 

Ja murhajutut kiinnostaa kyllä. Mutta kun eri kaudet tulee telkkarista sekasin ja ohjelmia kaikkinensa on liikaa, niin ei enää niin kiinnosta. C.S.I, Bones, ja vaikka mitä muita on kyllä tullut aikoinaan katseltua.

Maria Hakkala

Mun yksi ratkaisu tähän ongelmaan on ollut pukudraamat! Niihin voi yleensä aina luottaa, koska niille löytyy aina laatua arvostavaa yleisöä.

Pukudraamat ovat yleensä myös yleissävyltään joko positiivisa ja neutraaleita, ja ongelmat pysyvät aika mukavalla tasolla.

Minun rakkauteni pukudraamoihin juontaa juurensa rakkauteeni sekä historiaan että kirjallisuuteen. :)

Jenniiii (Ei varmistettu)

Gilmoren tytöt Ehkä paras sarja ikinä. Yritän välillä katsoa noita "arvostelumenestyksiä" ja katsonkin, mutta jotkut on vaan liikaa. Esim. Handmaid's tale. Kyllä, sarjaa on kehuttu ja se vaikutti hyvin tehdyltä ja kaikinpuolin "laadukkaalta", mutta muutaman jakson jälkeen mun piti sanoa poikaystävälle, että nyt taukoa kiitos. Todella ahdistavaa katsottavaa. Entäs sitten Black Mirror? Saanut Imdb:ssä huimat 8,9 pistettä ja muutenkin kehuttu sarja, mutta meillä katsominen meinas päättyä ekaan jaksoon. Piti parille kaverille laittaa viestiä ja suostuin jatkamaan sarjaa kun kuulin, että muut jaksot eivät ole samanlaisia. Siis todella mielenkiintoinen sarja, mutta aika ahdistavamyös. Eli KYLLÄ, kaipaan jatkuvasti "kevyttä" ja hyväntuulista katsottavaa, kuten Gilmoren tytöt. Vähän niin kuin luen kirjoja laidasta laitaan, mutta on ihana palata lukemaan/kuuntelemaan Potterit uudelleen.

Maria Hakkala

Mä mietin kans, että pitäiskö taas kesän kunniaksi lukea yksi tuttu historiallinen kirjasarja, josta jää aina hyvälle mielelle, vaikka aiheet ovat välillä rankkojakin. :)

Ahdistava ei ole mukava olotila, enkä sitä todellakaan halua useimmiten televisiosarjoiltakaan. Harmittavan usein nykyään amerikkalaisissa sarjoissa hyväntuuliset ja keveät sarjat ovat joko suunnattuja arvoiltaan konservatiiveille tai sitten ne vain eivät näe edes päivänvaloa. Onneksi suoratoistopalvelut luovat tähän vaihtelua, vaikka monesti tuottavat myös niitä ahdistavampiakin sarjoja.

Shaidi (Ei varmistettu)

Täysin samaa mieltä! Ahdistaa ku kaikki ohjelmat on täynnä murhia, raiskauksia, pahoinpitelyitä. Gilmoret, frendit, new girlit etc. jo katsottu lukemattomia kertoja läpi!

Maria Hakkala

Mä kattelin just kans New Girlin loppuun Netflixistä! Vielä kun saatais vika kausi sinne pian. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.