Ladataan...
Värityskirja

Hupsis tosiaan. Niin vain on vierähtänyt edellisestä postauksesta reippahat pari kuukautta. Mitenkään suunniteltu ei tämä "tauko" ollut, vaan lähinnä elämän ohjaama. Koko syksy oli niin paljon täynnä tekemistä, uutta ja uuden oppimista, joten ei yksinkertaisesti vain jäänyt aikaa blogille. Eikä monelle muullekaan asialle, mitä olisin halunnut kaiken ohella tehdä. Mutta jossain kohtaa päätin, että en ota asioista ressiä, ja annan tiettyjen juttujen mennä omalla painollaan. Se kannatti, koska nyt pieni hengähdystauko valmiiksi kivojen asioiden äärellä maistuu erityisen mukavalta! :-)

Meikäläistä tulee siis edelleenkin näissä ympyröissä näkymään. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava syksy! Näiden sanojen myötä toivotan kaikille oikein...

Ladataan...

Ladataan...
Värityskirja

Monesti olen kuullut muun muassa omasta suustani lentävän lauseen "juon ainakin litran teetä". No, eilen tosiaan join sen litran teetä. Tarkasti ottaen reilun litran. Istuttiin eilen kamujen kanssa iltaa teen maistajaisten merkeissä, ja illan paras suoritus taisi olla kuusi kuppia tuota kyseistä eliksiiriä. Jokainen siis toi mukanaan erilaisia teemakuja, ja niitä sitten porukalla maisteltiin. :-)

Reilu neljä tuntia siinä sitten istuttiin pöydän ääressä, juotiin teetä, pölötettiin ja naurettiin. Ihan huippuja tällaiset illat, ja kohtahan teen voikin sitten luontevasti vaihtaa glögiin.

Ja yhtä luontevastihan illanvietto vaihtuu aamulla tiskaukseen. Mutta mielelläänhän sitä tiskaa mukavan illan jälkeen! :-)

Ladataan...

Ladataan...
Värityskirja

Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun on etsinyt aikansa jotakin ja sitten sen löytää ja saa. Silloin ihan sormet syyhyävät, niinkuin tavataan sanoa. Olenkin miettinyt, että onko oikeasti se suurin viehätys tällaisissa tilanteissa sen varsinaisen löydön tai tavaran sijasta juuri se tunne, kun onnistuu sen vihdoin saamaan? Myönnän nimittäin itse joskus kuumeisesti etsineeni jotain ja sitten kun sen jonkun viimein onnistuu jostain, yleensä vielä mutkan kautta, löytämään, niin "alkuhuuman" jälkeen kyseinen esine muuttuukin aivan tavalliseksi. Mutta en myöskään kiellä sitä, etteikö juuri tuo onnistumisen tunne löytämisen jälkeen olisi ihan kiva.

Tästä alun pohdiskelusta vedän näppärän aasinsillan postauksen varsinaiseen aiheeseen. Aikani olen etsinyt, ainakin sellaisella puoliteholla, Finelin emaliastioita. Erityisesti pidän Esteri Tomulan kuvituksilla varustetuista kulhoista ja kattiloista. Satuinpa sitten löytämään kesällä ostamani kalakattilan kaveriksi tattikulhon.

Värikkäitä ja kauniita emaliastioita kannattaa ehdottomasti tiirailla "sillä silmällä", kun liikkuu kirppareilla tai vintagekaupoissa. Olisi ihanaa päästä joskus vaikka Ruotsiin tai Tanskaan vähän katselemaan moisten perään. :-)

Ladataan...

Pages