Elämänlanka
Kevääni käynnistyy yleensä jo hyvissä ajoin talvella kukkamanialla, joka iskee joka kevät ja toisen kerran yleensä loppukesästä. Manian iskiessä tekee mieli ostaa kaikkea mahdollista tuonne pihalle kasvamaan. Realiteetit tulevat kuitenkin vastaan – tonttimme on vain reilut 700 neliötä, joten sinne ei kauheasti kasveja mahdu. Lisäksi kasvuvyöhyke kolme, jolla asumme tuo rajoitteita.
Maaliskuun alkupuolella käynnistin kasvukauden kylvämällä kukkien ja hyötykasvien siemeniä taimiastioihin sekä nostamalla perunoita itämään pöydälle. Sormet syyhyävät jo kovasti, että pääsee puutarhatöihin. Odotan jo innokkaasti, mitä lumen alta tulee paljastumaan ja miten muun muassa syksyllä istutetut valkosipulinkynnet lähtevät kasvamaan. Puutarhassa puuhastelu on niin ihanaa ja palkitsevaa, vaikkei välillä kaikki viljelykset lähde kasvamaan odotetulla tavalla. No mutta mitäs sen on väliä , sillä aina voi laittaa uusia kasvamaan tilalle!
Tälle vuodelle olen suunnitellut, että laitan kasvamaan ainakin basilikaa, chiliä, aitoelämänlankaa, kaunokaista sekä sormustinkukkaa. Ja perinteisesti kelloköynnöstä ja puikuloita. Katsotaan, miten nämä lähtevät kasvamaan. Lisäksi etupihan kukkapenkki kaipaa ehostusta, josta olemme mieheni kanssa puhuneet aiemmin. Ehostusta varten on jo pari uutta kasviakin tilattu.
Jo pienestä pitäen olen tykännyt kovasti tönkiä maata ja hoitaa kukkia. Lapsena parasta oli kukkapenkkien kitkeminen ja kasvimaan laittaminen sekä kukkien kasvattaminen sisällä. Kasvimaata laitettiin usein yhdessä isin kanssa, käännettiin kasvimaan pohjalle lehtiä voimaa antamaan. Toiveikkaana odotin saavani satoa syksyllä, mutta tuloksena olivat yleensä rikkaruohot ja muutama hassu pieni porkkana tai peruna. En kuitenkaan antanut periksi, vaan jaksoin joka vuosi uudella innolla perustaa kasvimaan uudelleen.
Tänä vuonna ajattelin kokeilla kasvattaa uutta köynnöskasvia – aitoelämänlankaa. Kelloköynnös ei ole viimeisinä vuosina lähtenyt kunnolla kasvamaan ja nyt olisi aika kokeilla jotakin uutta kelloköynnöksen lisäksi. Elämänlanka kasvaa nopeasti ja kukkii paljon. Ajattelin nopeuttaa kasvukauden käynnistymistä esikasvattamalla siemenistä taimet mini viherhuoneessa ja siirtää ne myöhemmin autotalliin kasvihuoneeseen, vaikkei esikasvatusta välttämättä tarvita.
Siemenet lähtivät hienosti itämään muutaman päivän jälkeen. Ehkäpä itämisessä auttoi kodinhoitohuoneen lämpö ja yövalo. Parin viikon odottamisen jälkeen taimet alkoivat olemaan jo aika isoja siirrettäväksi suurempiin astioihin. Toivotaan, että taimet lähtevät paremmin kasvamaan uusissa kodeissaan.
Elämänlangan taimet vanhoissa kodeissaan.
Elämänlanka viihtyy auringossa, tykkää kiipeillä ja kukkii heinä-elokuussa. Esikasvatetut taimet tulee karaista ennen ulos siirtämistä ja suojata harsolla viikon verran maahan tai ruukkuun istuttamisen jälkeen.
Kukkien kasvattamisessa ja puutarhanhoidossa on se mukava puoli, että niistä on helppoa keskustella missä ja milloin vain – aina löytyy juttukaveri. Anoppini kanssa tulee hyvin usein vaihdettua ajatuksia ja vinkkejä siitä mitä kukkia voisi laittaa kasvamaan tai mitä voisi viljellä sekä miten ne ylipäänsä kasvavat. Hän saa kummasti aina kaikki kasvamaan hyvin, oli sitten kyse sisäkukista tai ulkokukista. Välillä vienkin hänelle juuri viime hetkellä pelastettavaksi kukkia.
Kasvien kanssa puuhastelu on hyvin terapeuttista, huolet sekä murheet unohtuvat ja tulee nopeasti hyvä mieli. Tämä puuhastelu onkin yksi osa ”elämänlankaani”, josta tulen onnelliseksi. Mitä sinun elämänlankasi pitää sisällään?